Etelä-Karjalan Taipalsaarella kuudesluokkalainen Veikka Kärki istuu ruokapöydän ääreen ja nappaa käsiinsä Lasten uutiset -sanomalehden.

Kärki on luokkansa ainoa oppilas, jolla ei ole omaa älypuhelinta.

– Onhan tämä nykymaailmassa epätavallista, Kärki toteaa ja kääntää lehden sivua.

Kärjen vanhemmat Minna Rausku ja Kaapo Kärki päättivät kuutisen vuotta sitten, etteivät hanki lapsilleen älylaitteita.

– Idea lähti oikeastaan Kaapolta. Hän kysyi, mihin lapsi tarvitsee älylaitetta. Olemmehan mekin lapsina pärjänneet ilman, perheenäiti Minna Rausku kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Opetushallitus julkaisivat uuden digisuosituksen lapsille tammikuussa. Sen mukaan omaa älypuhelinta ei suositella alle 13-vuotiaille.

Silti koulussa ja harrastuksissa usein oletetaan, että lapsella on käytössään oma älylaite.

Digikasvioita ja lisätietojen etsintää

Veikka Kärjen mukaan opettajat usein olettavat, että oppilailla on käytössään oma älylaite. Hän kertoo, kuinka vitosluokalla piti tehdä digikasvio älypuhelimella. Digikasviossa oppilas kuvaa kasvit puhelimella ja koostaa niistä luokalle esitelmän.

– Lopulta jouduin kuvaamaan kasvit äidin puhelimella, josta siirsin kuvat kotitietokoneelle ja siitä muistitikulle. Ja koulussa siirsin muistitikulta kuvat koulun koneelle, Kärki kertoo.

Myös oppitunneilla oppilaat käyttävät älypuhelinta tietojen etsimiseen.

– Pari päivää sitten ympäristöopin tunnilla opettaja kehotti etsimään lisätietoja puhelimella. Kun kerroin, ettei minulla ole älypuhelinta, sain koulun koneen käyttööni, Kärki kuvailee.

Välipalan ostaminen sovelluksella

Alakoululainen voi tarvita älypuhelinta myös välipalojen maksamiseen. Esimerkiksi Lappeenrannassa, Turussa ja Jyväskylässä koululainen voi maksaa välipalan älypuhelimen sovelluksella.

Viime vuonna Lappeenrannan kouluissa myytiin liki 29 000 välipalaa, joista 90 prosenttia maksettiin juuri puhelinsovelluksen avulla.

Lappeenrannassa ja Turussa välipalan voi maksaa myös perinteisellä paperisella lipulla. Jyväskylässä koulun välipalan voi maksaa myös käteisellä.

– On vanhemmille helpompaa, kun pystyy lataamaan saldoa sovellukseen. Paperiset lipukkeet vaativat ensin maksun verkkopankissa ja sen jälkeen maksutositteen tulostamisen. Sitten lapsi tuo sen kouluun ja saa välipalalipukkeet, kertoo palvelujohtaja Elina Särmälä, joka vastaa Lappeenrannan koulujen ruokahuollosta.

Suositusten, sääntöjen ja arjen ristiriita

Puhelimen käyttö tiukentui kouluissa tämän lukuvuoden alussa, kun perusopetuslain muutos kielsi älylaitteiden luvattoman käytön oppitunneilla. Kaupungit voivat kuitenkin soveltaa lakia välituntien ja ruokailujen osalta.

Lappeenrannan opetuspäällikön Heidi Laarin mukaan THL:n uusi suositus ja välipalan maksutapa eivät ole ristiriidassa keskenään

– THL:n digisuositukset koskevat vapaa-aikaa, eivät esimerkiksi kouluun liittyviä tehtäviä, Laari sanoo.

Opetushallituksen yksikön päällikkö Laura Francke vahvistaa, että uudet suositukset ovat vapaa-aikaa koskevia.

– Haemme suosituksilla muutosta pitkällä aikavälillä. Toivomme, että suosituksia otetaan myös kouluissa käyttöön, jos se on mahdollista.

Francke uskoo, että koulut ja kunnat keksivät ratkaisuja esimerkiksi välipalan maksamiseen ilman älypuhelinta.

– Tarvitsemme myös apua yrityksiltä, jotta ne kehittäisivät lapsille räätälöityjä palveluja.

Vaatii vänkäämisen sietokykyä

Vaikka monessa paikassa lapsella odotetaan olevan älypuhelin, ei perheenäiti Minna Rausku taivu hankkimaan lapsilleen älylaitteita. Vastavirtaan kulkeminen on vaatinut rohkeutta ja vänkäämisensietokykyä.

Toisaalta päätöksessä pysyminen on ollut helppoa.

– Mikä olisi tärkeämpää kuin oman lapsen mielenterveys? On helppo pysyä päätöksessä, koska itse en näe näistä laitteista muuta kuin haittaa.

Ulkopuolisuus

Rauskun mukaan lapset jäävät ainakin osittain ulkopuolisiksi koulun ulkopuolella tapahtuvista keskusteluista, mutta se on hänestä hyvä asia.

– En näe sitä kovin vahingollisena, etteivät lapset voi olla kaikissa koulun ulkopuolisissa keskusteluissa mukana. Esimerkiksi lasten Whatsapp-ryhmissä on kalabaliikkia ja draamaa. Ihan hyvä, etteivät he ole niissä keskusteluissa mukana.

Perheen lapset eivät ole purematta nielleet vanhempiensa päätöstä. Lapset ovat mankuneet, toivoneet ja anoneet, jotta saisivat älylaitteen. Erityisesti videopuhelut ja pelit olisivat toiveissa.

– Vanhemmilla on varmaan hyvä idea takana, mutta kyllä kavereihinkin olisi hyvä pitää yhteyttä, pohtii 12-vuotias Veikka Kärki.

Vaikka suositusikäraja, 13 vuotta, kolkuttelee jo Veikka-pojan ovella, äiti ei automaattisesti hanki pojalleen älypuhelinta.

– Se ei ole sellainen itsestäänselvä läpihuutojuttu, vaan se vaatii esimerkiksi kotitöiden tekemistä. Niin pitkään venytetään kuin mahdollista.