7.-luokkalainen Vilho Hynninen leikkaa valkohäntäpeuran lihaa kylkiluiden välistä.

– Ihan kuin kalaa leikkaisi.

Käynnissä on kotitalouden tunti Etelä-Savossa Rantasalmen koulussa, jonne paikallinen riistayhdistys on lahjoittanut 40 kiloa painavan peuran ruhon. Oppituntien aikana peura paloitellaan, osa siitä vakuumipakataan ja osa jauhetaan jauhelihaksi keittoon.

Hynnistä peuran lihan käsittely ei hirvitä. Hän ajattelee, että se on luonnollinen osa ruoanlaittoa.

– Tämä on pakollista, jos lihaa haluaa syödä, Hynninen toteaa.

Myös suurin osa hänen luokkakavereistaan suhtautuu oppituntiin rauhallisesti. Jauhelihaa valmistava Jani Jurvanen kertoo, että lihamylly on tuttu työväline mummolasta.

Yli kahdenkymmenen oppilaan joukosta muutama harrastaa metsästystä, ja yli puolet on nähnyt nyljetyn eläimen aikaisemmin.

Vain muutama oppilas siirtyy luokan toiseen osaan tunnin ajaksi. Kotitalousopettaja Ritva Leppänen kertoo, että ketään ei pakoteta seuraamaan paloittelua, vaan osa oppilaista esimerkiksi esivalmistelee perunoita ja porkkanoita keittoon.

Riistan käyttö riippuu opettajasta

Riistan käyttö kotitaloustunneilla ei ole tavallista. Kotitalousopettajien liiton asiantuntija Riikka Kononen kertoo, että käytännössä riistan käyttö riippuu siitä, onko opettajalla omia kontakteja metsästäjiin.

– Erikoisempien ainesten käyttäminen on täysin opettajan oman viitseliäisyyden ja harrastuneisuuden varassa.

Se, oppiiko nuori käsittelemään lihaa tai kalaa, riippuu siitä, onko hänen elämässään metsästyksen tai kalastuksen harrastajia.

– Jos nuoren omassa elinpiirissä ei ole harrastajia, ei nuori pääse näihin taitoihin käsiksi, Kononen sanoo.

Suhde eläimiin kaukainen

Helsingin yliopiston tutkija Timo Häkli on tutkinut suomalaisten suhdetta lihansyöntiin. Häkli pohtii, että kaupallisessa lihantuotannossa lihansyöjä on eriytetty kauaksi eläimestä, josta liha on otettu.

– Vakuumiin pakattu lihapala on vähemmän yksilö kuin eläin, jolla on pää ja turkki.

Opetusneuvos Marjaana Mannisen mukaan riistan käsittely voi lisätä kunnioitusta ruokaa ja eläintä kohtaan, ja tukea tällä tavoin eettistä pohdintaa.

Manninen näkee riistan käytössä kotitalouden tunneilla myös muita pedagogisia hyötyjä.

Alkukäsittely opettaa tarkkuutta ja hygieniaa sekä ymmärtämään lihaksistoa.

Metsästysperinteet ovat olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria erityisesti tietyillä alueilla.

– Ruokaosaamiseen kuuluu myös ymmärrys eri ruokakulttuureista ja niiden taustoista. Tässä paikallisyhdistykset tulevat tutuksi, Manninen sanoo.

Kestävyyskasvatus eli kestävään elämäntapaan ohjaaminen on iso osa kotitalouden opetusta. Riista on ekologinen proteiinilähde verrattuna esimerkiksi teolliseen lihantuotantoon.

Tuomo Pirkkalainen esittelee valkohäntäpeurasta saadut lihat:

Koululaiset metsästävät majavaa ja sorsaa

Rantasalmella kotitalouden tunneilla ruokaa on peuran lisäksi tehty oppilaiden tuomista saaliista. Tunneilla on käsitelty muun muassa kanadanmajavaa, sorsaa ja rusakkoa.

Eläimet ovat olleet koululaisten metsästämiä. Opettaja Ritva Leppänen kertoo, että kerran oppilas iski opettajan pöydälle hauen ja kysyi, voisiko siitä valmistaa jotain. Luokka teki kalasta haukipullia.

– Olen luvannut, että kaikki riista mitä he tuovat, laitetaan ruuaksi. Rusakosta keitimme lihat irti ja valmistimme nyhtöhampurilaisia.

Hänen mukaansa itse hankitun lihan valmistaminen yhdessä nostaa nuoren itsetuntoa. Samoilla linjoilla on kotitalousopettajien liiton Riikka Kononen.

Hän myös korostaa, että kädentaitojen harjoittaminen on erityisen tärkeää, koska lapsilla ne ovat heikentyneet.