Metsähallitus ja ympäristöjärjestöt ovat viime aikoina nähneet samat metsät hyvin eri valossa.

Ympäristöjärjestöjen mielestä Metsähallitus on aikeissa hakata suojelun arvoisia metsiä. Metsähallituksesta kyseiset metsät sen sijaan ovat tavallisia talousmetsiä.

Moni on ollut ihmeissään ja miettinyt, kumpi on oikeassa. Ovatko kiistellyt metsät talousmetsiä kuten Metsähallitus sanoo vai luonnolle arvokkaita kuten ympäristöjärjestöt väittävät?

Vastaus on, että molemmat ovat oikeassa.

Miksi Metsähallitus on oikeassa?

Metsähallitus on oikeassa, kun se sanoo, että kiistellyt metsät ovat talousmetsiä. Ne ovat usein hyvin kaukana kriteereistä, joilla valtio määrittelee vanhat ja luonnontilaiset metsät.

Ne voivat olla vanhoja mutta eivät tarpeeksi vanhoja, eikä niissä välttämättä ole tarpeeksi lahopuuta. Niissä on yleensä tehty hakkuita ennenkin, mikä tarkoittaa Suomessa yleensä heti sitä, että ne eivät täytä vanhan ja luonnontilaisen metsän määritelmää.

Seuraava Ristijärvellä kiistametsässä kuvattu video tiivistää hyvin Metsähallituksen näkökulman:

Ympäristöjärjestöt kutsuvat Suomen kriteereitä vanhoille ja luonnontilaisille metsille satumetsäkriteereiksi. Niiden mukaan edes osa täysin koskemattomista metsistä ei saavuta esimerkiksi vaadittuja lahopuumääriä.

Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko on todennut Ylelle, että Suomessa pitäisi vielä arvioida uudestaan sitä, onko Suomen määritelmä vanhalle ja luonnontilaiselle metsälle edes EU-oikeuden mukainen. EU:n mukaan maiden pitäisi suojella sekä vanhat että luonnontilaiset metsät. Suomessa taas on määritelty, että kriteerit täyttävät vain metsät, jotka ovat molempia.

Miksi ympäristöjärjestöt ovat oikeassa?

Ympäristöjärjestöt ovat oikeassa siinä, että Suomessa pitäisi suojella enemmän metsiä, jos metsien luontokato halutaan pysäyttää.

Suomen metsäluonnon tilanne on hälyttävä. Etenkin vanhoissa metsissä ja lahopuissa viihtyvät lajit, kuten aiemmin yleinen hömötiainen, ovat ahdingossa.

Suomessa ei kuitenkaan enää ole niin paljon täysin luonnontilaista vanhaa metsää, että sen suojelu riittäisi pelastamaan lajeja ja luontotyyppejä. Arviolta vain noin kolme prosenttia Suomen metsistä on luonnontilaisia.

Seuraava Taivalkoskella kiistametsässä kuvattu video tiivistää hyvin ympäristöliikkeiden näkökulman:

Suojelun lisäämiseen kannustaa myös EU.

EU:n kunnianhimoinen tavoite on suojella peräti 30 prosenttia luonnosta. Tällä hetkellä Suomessa on suojeltu vähemmän luontoa kuin missään EU-maassa, alle 14 prosenttia. Jo nyt mukana on paljon ei-luonnontilaista metsää, sillä esimerkiksi kansallispuistoissa luonnontilaista metsää on usein vain suosituimpien päiväretkireittien varrella.

Jos Suomen metsäluonnon tilaa halutaan parantaa, seuraa vaikea kysymys: mitkä metsät sitten kannattaisi suojella?

Monen mielestä luonnontilaisen kaltainenkin voitaisiin suojella

Kun vanhan ja luonnontilaisen metsän suomalaisia kriteereitä luotiin, tieteilijöistä koostuva Luontopaneeli ehdotti, että Suomessa suojeltaisiin 10 prosenttia jokaisen maakunnan vanhimmista metsistä. Taustalla oli tieto siitä, että suurimmassa osassa Suomea aidosti luonnontilaista metsää on niin vähän, että sen suojelu ei riitä.

Luontopaneelin laskelmissa suojelun ikärajat olivat huomattavan matalia. Esimerkiksi Kymenlaaksossa pitäisi suojella kaikki yli 59-vuotiaat lehtipuuvaltaiset metsät. Valtio päätyi kuitenkin määrittelemään vanhan ja luonnontilaisen metsän ikärajaksi näihin metsiin 100 vuotta.

Ekologisesta näkökulmasta suojeluun parhaita kohteita ovat vanhat metsät, joilla on mahdollisuus kehittyä ajan saatossa luonnontilaisen kaltaisiksi metsiksi. Myös suojelualueiden läheiset alueet olisivat ekologiselta kannalta otollisia suojelukohteita, koska isot suojelualueet tarjoavat populaatioille paremman selviytymismahdollisuuden.

Metsät, joista Metsähallitus ja ympäristöjärjestöt kiistelevät, ovat usein juuri tällaisia metsiä.

Toisaalta suojeluun sopivia – joskus jopa luontoarvoiltaan paljon merkittävämpiä – metsiä on myös muiden omistuksessa.

Nekin jäävät yleensä suojelematta.

Vanhoja metsiä on esimerkiksi kunnilla ja seurakunnilla, jotka usein päätyvät hakkaamaan metsät rahapulan takia. Yksityisten metsien suojeluun tarkoitetut Metso-rahat ovat olleet koko ajan lopussa, joten moni metsänomistaja voi päätyä hakkaamaan arvokkaat metsänsä.

Jo nyt lienee varmaa, että metsälajien sukupuutot jatkuvat.

Toivoa voi nähdä lähinnä talousmetsissä

Metsäluonnon tilanteessa voi kuitenkin ainakin pinnistelemällä nähdä pienen toivonkipinän.

Se on siinä, että Metsähallitus vakuuttaa huomioivansa luontoarvoja myös hakkuita tehdessään. Se koskee niin kiisteltyjä metsiä kuin muitakin talousmetsiä.

Iso merkitys on etenkin jälkimmäisten kohdalla, koska niitä on enemmän. Esimerkiksi lahopuut ja isot järeät lehtipuut luvataan säästää. Sekin auttaa osaa lajeista.

Jos ja näillä näkymin kun suojelualueita on ekologiselta kannalta aivan riittämättömästi, metsäluonnon köyhtymisen laajuuden ratkaisee se, miten talousmetsiä hoidetaan.

Korjaus 6.3.2026 klo 16.13: Jutussa mainittiin aiemmin virheellisesti ympäristöoikeuden professori Kari Kokko. Korjattu juttuun professorin oikea nimi, Kai Kokko.

Korjaus 10.3.2026 klo 16.43: Juttuun on lisätty, että vanhat hakkuut yleensä tarkoittavat sitä, että metsä ei enää täytä vanhan ja luonnontilaisen metsän määritelmää. Aiemmin sana "yleensä" puuttui. Valtioneuvoston periaatepäätös sallii rajatuissa tapauksissa jäljet ihmisen toiminnasta.