UMK26-finaali järjestetään 28.2.2026 kello 21 Tampereella. Finaalia voi seurata Yle-sovelluksessa, Yle Areenassa ja TV1:llä. Kaikki sisällöt ja uutiset tapahtumasta löydät UMK26-sivulta.

Suomi valitsee tänään tämän vuoden euroviisuedustajansa, kun Uuden Musiikin Kilpailu käydään Tampereen areenalla.

Osaa vakiokatsojista ei tänä vuonna nähdä yleisössä. Yksi heistä on pitkän linjan viisufani Kaisa Pylkkänen, joka oli esimerkiksi vielä vuonna 2024 Ruotsin Malmössä seuraamassa kisoja paikan päällä.

Hän myi UMK-lippunsa, kun Yle ei vetäytynyt Euroviisuista Israelin osallistumisen vuoksi.

– Ostin lipun siinä kohtaa, kun ajattelin, että Yle vielä ymmärtäisi vetäytyä. Sitten kävi ilmi, että siellä on pelkkiä vellihousuja, jotka eivät aio tehdä yhtään mitään. Oli päivänselvää, että minä en tällaiseen pysty osallistumaan, Pylkkänen sanoo.

UMK olisi Pylkkäsen mukaan voitu järjestää omana erillisenä kilpailuna, sillä sieltä nousee suuria nimiä kotimaiselle musiikkikentälle.

– Se voisi elää aivan omaa elämäänsä ilman, että pakotetaan artistiparat valitsemaan oman uransa ja kansanmurhan valkopesun välillä, hän sanoo.

Israelin ja Gazan välinen rauhansuunnitelma hyväksyttiin lokakuussa. Hauraasta tulitauosta huolimatta Gazan humanitaarinen tilanne on pysynyt vaikeana.

YK:n erityiskomitea totesi jo vuonna 2024, että Israelin toimet täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit. Samaan päätyi YK:n riippumaton tutkintakomissio syksyllä. Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa asiaa ei ole kuitenkaan vielä käsitelty.

Kukkaron nyörit kiinni

Euroviisut ovat olleet osa Tero Aallon elämää viisivuotiaasta alkaen. Hänen perheessään on seurattu viisuja 60-luvulta lähtien.

Hän on käynyt kisoissa, ostanut viisulevyjä ja äänestänyt suosikkejaan. Aalto on toiminut vuosikymmenten ajan aktiivisesti suomalaisessa faniyhteisössä, jopa puheenjohtajana.

Tänä vuonna Aalto ei käytä rahaa mihinkään Euroviisuihin liittyvään. Siksi häntä ei myöskään nähdä UMK-katsomossa Tampereella.

Hän ei tue Euroopan yleisradiounioni EBUn eikä Ylen linjaa osallistua viisuihin, kun Israel on mukana.

Kokonaan Aalto ei kuitenkaan ole luopunut kisojen seuraamisesta. Hän katsoo UMK:n ja Euroviisut kotisohvalta ja seuraa erityisesti muiden maiden viisukarsintoja.

– Katsomatta jättäminen ei olisi tehokasta boikotointia. Sillä on enemmän vaikutusta, että fanit eivät osta lippuja tai matkusta paikan päälle seuraamaan kisoja eivätkä käytä rahaa äänestämiseen, Aalto sanoo.

Aalto olisi voinut lähteä Tampereelle ja äänestää UMK:ssa, jos Yle olisi vetäytynyt Euroviisuista ja pitänyt UMK:n omana kilpailunaan.

– UMK olisi nykyisellään riittävän vahva pärjätäkseen itsenäisenä tapahtumana. Kenties pärjäisi paremminkin, Aalto pohtii.

Ylen viihteen toimituspäällikkö Juha Lahti on kertonut, että tällä hetkellä UMK-formaatin muuttamista ei aktiivisesti mietitä.

Kriittiset äänet hiljentyneet

Kaisa Pylkkänen ja Tero Aalto ovat huomanneet, että viisuyhteisössä moni arvostelee Yleä ja EBUn toimintaa. Silti UMK-katsomo täyttyy yleisöstä kenraaliesitystä myöten. Israel-kritiikki on nyt hiljentynyt julkisessa keskustelussa.

Saman on huomannut Turun yliopiston vieraileva kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä. Hän listaa kolme syytä sille, miksi keskustelu on hiipunut.

Ensimmäinen niistä on Gazan muuttunut tilanne. Lokakuussa alkoi tulitauko ja rauhansopimus on ottanut ontuvia ensiaskeleitaan. Panttivangit on palautettu ja Egyptin raja-asema auennut gazalaisille.

– Tilanne on edelleen vaikea ja hätä Gazassa on suuri, se on vain jäänyt nyt taka-alalle, Mäkelä sanoo.

Lisäksi EBU on jossain määrin reagoinut valtavaan palautevyöryyn. EBU muun muassa ilmoitti sääntömuutoksista puhelinäänestykseen sekä vahvisti raatien roolia. Se on antanut lupauksia siitä, että artisteilla on kilpailussa turvallinen tila.

Kolmanneksi syyksi Mäkelä mainitsee sen, että UMK on ollut huippusuosittu jo monta vuotta ja on sitä edelleen. Useana vuonna loppuunmyyty tapahtuma on yksi Suomen merkittävimmistä musiikkitapahtumista.

– UMK voitaisiin järjestää vaikka stadionilla, jos vuodenaika sallisi. Voisi siis sanoa, että Yle ja artistit ovat saaneet yleisöltä mandaatin, että kisoja on ok järjestää, Mäkelä sanoo.

Hän tunnistaa, että on äänekkäämpiä boikotoijia sekä sellaisia faneja, jotka eivät halua osallistua keskusteluun, eivätkä myöskään enää seuraa UMK:ta tai viisuja.

Samaan aikaan UMK on onnistunut luomaan kilpailuun valituilla reseptin, joka vetoaa laajoihin kansanosiin. Mäkelä ajattelee, että esimerkiksi Linda Lampenius, Antti Paalanen ja Komiat kiinnostavat varttuneempaakin väkeä.

Kun yleisö kasvaa, löytyy uusia ihmisiä korvaamaan boikotoijat.

UMK:n kaksi roolia

Musiikkiasiantuntijat näkevät, että UMK:sta on tullut oma Euroviisuista irtaantunut instituutionsa. Viisuista irtaantumista myös osa faneista peräänkuuluttaa.

Mäkelä taas ajattelee, että UMK:ta ei voi täysin erottaa Euroviisuista. Kisalla on hänen mukaansa kaksi roolia. UMK on hittikone, josta nousee uusia nimiä ja kappaleita kotimaiselle musiikkikentälle. Toinen rooli on euroviisukone, jolla on edelleen kilpailussa suuri merkitys.

– Jos Euroviisut nyt lakkautettaisiin, olisi kiinnostavaa nähdä, miten UMK reagoisi, Mäkelä sanoo.

Hän jopa väittää, että UMK on alkanut vuosi vuodelta muistuttamaan enemmän Euroviisuja. Mitä suuremmaksi tapahtumaksi UMK kasvaa, sitä enemmän siihen alkaa liimautua maailmanpoliittisia kysymyksiä.

– UMK on Euroviisujen tapaan suuri televisioitava viihdetapahtuma. Poliittisuus on aina ollut osa Euroviisuja, ja Israel-kysymys on osoittanut, että poliittisuus ulottuu myös UMK:hon, Mäkelä sanoo.

Hän muistuttaa esimerkiksi vuoden 1969 kisoista Espanjassa, kun diktaattori Francisco Franco käytti Euroviisuja maan julkisuuskuvan kiillottamiseen. Tuolloin Suomessakin pohdittiin, kannattaako viisuihin lähteä.

Mäkelä ajattelee, että Israelin viisuosallistumiseen liittyvä kriittinen keskustelu voi helposti leimahtaa Suomessa uudelleen. Esimerkiksi heti illalla, kun Suomen euroviisuedustaja on valittu.