Oranssit sukellusräpylät loiskuttavat jääriitettä sahatun avannon pinnasta. Meribiologi ja tutkimussukeltaja Eino Nousiainen istuu avannon reunalla.

Nousiainen aikoo kokeilla elämänsä ensimmäistä kertaa sukeltamista jään alla.

Kilpisjärvellä on pakkasta 25 astetta, eikä sukellusvarusteita ole suunniteltu näihin pakkasiin. Moni asia voi mennä pieleen.

Sukellustaitoa tarvitaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimisessa. Ilmastonmuutos koskettaa eniten napa-alueita.

– Emme tiedä, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Tarvitsemme tutkijoita paikan päälle ottamaan selvää, mitä napa-alueilla jäiden alla tapahtuu, selventää kurssin suunnitellut Helsingin yliopiston projektisuunnittelija ja huippusukeltaja Edward Stockdale.

Tutkimusretket napa-alueille ovat kuitenkin valtavan kalliita ja vaikeita operaatioita, joten sinne ei voida lähteä harjoittelemaan.

Siksi sukellusta jään alla harjoitellaan nyt Kilpisjärvessä, jonka rannalla sijaitsee Helsingin yliopiston ylläpitämä biologinen tutkimusasema.

Stockdalen mukaan sukellusoperaatioita voitiin aiemmin harjoitella esimerkiksi Huippuvuorilla, mutta ilmastonmuutoksen vuoksi sinne ei synny enää entisenlaista jääpeittoa.

Sukeltajat ovat harjoitelleet myös Grönlannissa, mutta sinne pääsy on vaikeaa ja kallista. Kilpisjärvelle julkiset kulkuyhteydet ovat hyvät, ja osallistujat voivat majoittua tutkimusasemalla.

Epäonnistumiset kuuluvat asiaan

Eino Nousiaisen ensimmäinen sukellus keskeytyy. Hän ei ehdi päästä edes pinnan alle. Ilmenee, että hänen sukellusparinsa kuivapuku vuotaa.

– Pakkasta on paljon ja parhaimmillaan vähän tuuleekin vielä päälle, niin siinä saa olla todella varovainen varusteiden kanssa ja pitää tietää, mitä on tekemässä.

Kurssin kouluttaja, pitkän linjan löytöretkeilijä Patrick ”Pata” Degerman kertoo, että epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Ne ovat hyvästä oppimisen kannalta.

– Suurella osalla ensimmäinen sukellus epäonnistuu.

Se johtuu yleensä sukellusvarusteiden jäätymisestä. Esimerkiksi paineilmapullosta ilmaa sukeltajan suuhun annosteleva regulaattori on altis pakkasille.

Jos regulaattoriin hengittää pakkasilmassa, hengityksen kosteus jäädyttää mekanismin. Silloin ilma alkaa virrata ulos hallitsemattomasti.

Ilmiötä kutsutaan freeflowksi. Se saa avannon pinnan pulputtamaan kuin pottukattila.

– Pakkasessa sukeltajan pitää toimia päinvastoin kuin sukeltaessa normaalisti, jolloin laitetta testataan ennen pinnan alle menoa. Pakkasessa suukappaleeseen voidaan hengittää vasta pinnan alla, Degerman selvittää.

Turvaköysi on elämänlanka

Alankomaalainen Rosa van der Ven ja saksalainen Hannah Manns onnistuvat sukelluksessaan ensi yrittämällä.

Van der Ven on ensimmäistä kertaa näin hyytävissä olosuhteissa, joissa sukelluksen jälkeen märän sukelluspuvun takamus jäätyy avannon reunaan kiinni.

– Sukeltaminen paksuissa kamppeissa oli vaikeaa, mutta kokemus oli upea. Pohjalta näki hyvin pintaan ja näky oli taianomainen. Näin Georgian (Fanthorpe), joka tähysi avantoon ja piteli turvaköyttäni, joka oli elämänlankani pintaan, van der Ven kuvailee.

Hollantilaisessa yliopistossa tutkijana ja opettajana työskentelevä van der Ven toivoo, että voisi tulevaisuudessa osallistua tutkimusprojekteihin arktisella alueella.

Kilpisjärven kurssilla kyse ei ole vain sukelluksesta, sillä osallistujat harjoittelevat samalla myös sukellusoperaation hallintaa maan pinnalla.

– Kukaan ei sukella, jos kommunikointi, logistiikka ja aikataulut tai tiimi ei toimi. Retkikunta on kuitenkin 95 prosenttia ajasta jään päällä. Operatiivista toimintaa harjoitellaan kyllä aika paljon, toteaa Patrick Degerman.

Unelmana Etelämanner

Tieteellistä jääsukelluskurssia organisoiva Edward Stockdale kertoo, että osallistujien taustat ovat moninaiset. Läheskään kaikki eivät ole meribiologeja.

– He ovat esimerkiksi geologeja, makean veden tutkijoita ja biokemistejä. Arkeologeja kursseilla on käynyt erityisen paljon, kertoo kolmatta Kilpisjärven kurssia vetävä Stockdale.

Arkeologit tarvitsevat jääsukellustaitoja esimerkiksi Alaskan pohjoisosissa, jossa jään alla on haaksirikkoutuneiden laivojen hylkyjä.

Eino Nousiaisen tulevaisuuden haaveissa on tutkia kotoista Itämerta, mutta hän haluaisi päästä myös kauemmas.

– Kylmille Etelämantereen merialueille jos joskus pääsisi. Sehän on jokaisen meribiologin unelma. Siellä tapahtuu ilmastonmuutoksen vuoksi asioita, joita pitää selvittää, jotta voimme tehdä päätöksiä tieteellisesti kestävällä pohjalla.