Leonberginkoira Terttu lensi Suomeen neljän kuukauden ikäisenä. Se syntyi Britanniassa, mutta sen muutto Suomeen oli suunniteltu jo kauan sitten. Se kuuluu nimittäin LeoGen-nimiseen roturisteytysprojektiin, jonka toivotaan parantavan leonberginkoiran terveyttä ja perimää.

Maailmassa on noin 40 000 leonberginkoiraa, ja ne ovat kaikki läheistä sukua toisilleen. Bernin yliopiston tutkimuksen mukaan leonberginkoirat ovat keskimäärin 31-prosenttisesti sukua toisilleen.

Tämä on selvästi enemmän kuin useimmilla muilla roduilla ja tarkoittaa, että sukulaisuussuhde on jopa suurempi kuin jos saman pentueen sisarukset saisivat pentuja keskenään.

Tässä jutussa kerrotaan, mitä ongelmia sukusiitos aiheuttaa ja mitä tilanteen parantamiseksi tehdään.

Suomeen tuli vuonna 2024 voimaan uusi eläinten hyvinvointilaki, jossa kielletään sairaiden koirien jalostaminen. Nyt maa-ja metsätalousministeriön asettama työryhmä pohtii, mitä tarkoittaa sairas koira ja miten laki vaikuttaa ääripiirteisiin kuten lyhyeen kuonoon tai matalien koirien töppöjalkoihin.

Työryhmässä on kaksi asiantuntijajäsentä. Toinen heistä on jalostustieteilijä Katariina Mäki.

Norjassa cavalierkingcharlesinspanielin jalostus on kielletty, mutta Mäki kertoo, että Suomessa yksittäisten rotujen kieltämistä halutaan välttää.

Jotain pitää kuitenkin tehdä.

Tiedeykkösen jaksossa pohditaan, onko rotukoirilla tulevaisuutta

Sukusiitos laskee keski-ikää ja pentujen määrää

Sukusiitos aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja. Leonberginkoirilla se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koirien keski-ikä laskenut 20 vuodessa reilusta 10 vuodesta 7,5 vuoteen.

Myös lisääntymisessä on haasteita: pentueet ovat pienentyneet, urokset saattavat olla steriilejä jo nuorena eivätkä nartut hedelmöity. Moni astutus jää tyhjäksi.

Toisessa Bernin yliopistossa tehdyssä tutkimuksissa havaittiin, että perinnöllinen luusyöpä on lisääntynyt rodulla. Bernin ja Minnesotan yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa löydettiin perinnöllinen yhteys sairauteen, jossa koirille kehittyy hermostollisia häiriöitä. Ne aiheuttavat lopulta takapään luhistumisen.

Moni koira kuolee nuorena sydämen rytmihäiriöön, tosin sen perinnöllisyyttä ei ole osoitettu.

Suomessa leonberginkoiran rotuyhdistyksessä päätettiin, että Suomi lähtee mukaan risteytysprojektiin yhdessä Sveitsin ja Englannin kanssa. Oletuksena on, että kun leonberginkoira saa pentuja erirotuisen koiran kanssa, rodun perinnölliset ongelmat vähenevät, koska toisesta rodusta saadaan uusia geenejä.

Roturisteytysprojektit auttavat umpikujaan joutuneita rotuja

Mäen mukaan roturisteytysprojektit ovat ajankohtaisia juuri nyt, sillä myös moni muu koirarotu on ajautunut vastaavanlaiseen tilanteeseen.

Perimän kaventuminen juontaa juurensa jo rotujen syntyaikoihin. Rodut ovat suhteellisen nuoria, ja ne perustettiin usein vain muutamasta yksilöstä. Maailmansodat ja suosittujen urosten käyttö jalostuksessa ovat kaventaneet geeniperimää.

– Tilanne on ajautunut niin pitkälle, että monessa rodussa kaikki yksilöt eri puolilla maailmaa ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia. Uutta geneettistä materiaalia voi saada vain rodun ulkopuolelta, Mäki sanoo.

Kromfohrländerin roturisteytysprojektin tuoreimmassa pentueessa syntyi yhdeksän pentua: kuusi poikaa ja kolme tyttöä. Alla olevat kuvat on otettu lokakuussa 2025.

Suomen Kennelliittoon kuuluu vain puhdasrotuisia koiria. Koska Tertussa on kolmea eri rotua, se kuuluu Kennelliiton roturisteytyksille erikseen luotuun rekisteriin.

Roturisteytykset ovat pitkiä projekteja. Suunnitelmat ulottuvat viiden sukupolven yli, eli katse on jopa 20 vuoden päässä.

Kennelliiton julkaiseman Koiramme-lehden mukaan monessa Euroopan maassa roturisteytyksiä ei vielä hyväksytä. Mutta monessa rodussa ei ole enää muita vaihtoehtoja.

Kennelliiton jalostusasiantuntija Kirsi Sainion blogikirjoituksen mukaan Suomessa ensimmäinen virallinen roturisteytys tehtiin vuonna 1997. Silloin pinseriin haettiin uutta verta lähirodusta snautserista.

Sittemmin roturisteytyksiä on tehty ainakin kromfohrländerille, kooikerhondjeille, cavalierkingcharlesinspanielille, lyhytkuonoisista roduista ranskanbulldogeille ja nyt viimeisimpänä mopseille. Niitä suunnitellaan myös ainakin cockerspanielille ja walesinspringerspanielille.

LeoGen-projektissa on syntynyt tähän mennessä 14 pentua. Suomessa toiseksi roduksi päätettiin landseer.

Mistä pidemmät kuonot mopseille?

Monilla nykymopseilla on niin lyhyet kuonot, kapeat sieraimet ja tukkoisat hengitystiehyet, että ne kärsivät vakavista hengitysvaikeuksista. Näihin Mäki haluaa muutosta.

– Kyse on rekisterien avaamisesta retromopseille eli sellaisille mopseille, joita on jo risteytetty muihin rotuihin. Takaisinristeytyksissä on tärkeää valita rakenteeltaan terveimmät koirat, jotta retromopsien käytöstä saadaan paras hyöty.

Kennelliittoon rekisteröityjen koirien määrässä näkyy, että lyhytkuonoisten pentujen myynti on vähentynyt merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana. Mopsien rekisteröinnit ovat laskeneet lähes 400 yksilöstä noin 70:een. Myös englanninbuldogeilla rekisteröityjen koirien määrä laski 300:sta viiteenkymmeneen, ranskanbulldogilla 550:stä 200:aan.

– Yksi syy tähän voi olla, että suomalaisten tietoisuus koirien kärsimyksistä on lisääntynyt, Mäki arvelee

Ovatko roturisteytykset riittävän tehokkaita?

Hollannissa Wageningen yliopistossa tutkijat tekivät tietokonesimulaation siitä, miten tehokkaasti perinnöllinen monimuotoisuus lisääntyy roturisteytysprojekteissa.

Mallinnuksessa käytettiin hyvin pienilukuista rotua, saarloosinsusikoiraa, koska sellaisia rotuja on paljon. Juuri ne roturisteytys voisi pelastaa.

Simulaatio osoitti, että hyöty on lyhytaikainen, jos risteytys tehdään vain kerran. Mäki tulkitsee tulosta niin, että todellinen hyöty saadaan vasta, jos risteytyksiä toistetaan säännöllisesti ja ne koskevat riittävän suurta määrää koiria.

– Jos roturisteytyksistä halutaan kaikki hyöty, ne pitää toteuttaa siten, että toisen rodun geenit todella leviävät päärotuun. Perinnöllistä monimuotoisuutta saadaan riittävästi lisää vain silloin.

Mäkeä huolettaa, että nykysääntöjen mukaisissa takaisinristeytyksissä vieras geeniannos laimenee nopeasti.

Hän huomauttaa, että sukusiitosaste voi palata risteytyksen jälkeen nopeasti entiselleen, jos pysyvä hyöty jää sattuman varaan eikä risteytysyksilöiden jälkeläisiä käytetä juuri lainkaan.

- Pitäisi suunnitella etukäteen, miten risteytyspentuja käytetään. Pahimmassa tapauksessa hyödyt voivat kadota kokonaan.