VOOZH about

URL: https://yle.fi/a/74-20213359

⇱ Ysiluokkalaiset kyllästyivät vähättelyyn ja kertovat nyt tunteensa musikaalissa: ”Haluamme, että meitä kuullaan” | Kainuu | Yle


Hyppää sisältöön
Hyppää sisältöön

Kuulkaas sedät! -musikaalin nimessä kuuluu nuorten turhautuminen aikuisten tapaan katsoa heitä ylhäältä. Nimi muistuttaa PMMP:n debyyttialbumin nimeä Kuulkaas enot! Nuorille musikaalin nimi on tietoista provosointia ja oman ääneen kuuluville tuomista.

Kajaanin keskuskoulun 9C-musiikkiluokkalaiset tekevät perinteisesti ysiluokalla musikaalin, jonka valmisteluun käytetään koko vuosi. Tänä vuonna aihe löytyi nuorten omista kokemuksista, peloista ja haaveista tajunnanvirtakirjoittamisen kautta.

– Haluamme, että meitä kuullaan, se on isona teemana musikaalissa, sanoo Selma Saari.

Musiikkiluokka on opiskellut yhdessä kolmannesta luokasta saakka eli pian seitsemän lukuvuotta.

Sinä aikana arkea ovat mullistaneet muun muassa vuonna 2020 alkanut koronaviruspandemia ja Venäjän helmikuussa 2022 aloittama täysimittainen sota Ukrainassa. Nekin kuuluvat musikaalin sisällössä.

– Luulen, että meissä kaikissa on sama huoli tulevasta ja maailman raskaus selässä, mutta silti meillä on joku usko tulevaan, kertoo Selma Saari.

Oppilaat uskovat tietävänsä, miltä tapahtumat heidän ikätovereistaan tuntuvat.

– Muistan sen aamun koulussa, kun me olimme kaikki ihan paniikissa, että tämä oli nyt sitten tässä. Sitten pääsimme yhteiseen ymmärrykseen, että emme ole yksin ja ainoita, jotka kantavat huolta sodasta, kertoo Essi Flöjt.

Valmis teksti itketti

Peruskoulun monialaisen oppimisen ansiosta luokka on voinut hyödyntää musikaaliin äidinkielen ja musiikin tunteja. Teatteriohjaaja Eino Saari kokosi nuorten ajatukset käsikirjoitukseksi.

Valmiin käsikirjoituksen lukeminen syksyllä oli oppilaille mieleenpainuva hetki. Samalla heille valkeni, että luokan yhteinen taival on tulossa päätökseen.

– Aika moni itki tekstiä lukiessa. Se oli kaunis hetki, koska se oli yhteisöllistä, kertoo Essi Flöjt.

Myös Selma Saari muistaa hyvin päivän, jolloin käsikirjoitus oli valmiina edessä.

– Ensin itkimme sikana ja sen jälkeen menimme pihalle paistamaan makkaroita ja leikkimään niitä samoja leikkejä, mitä leikimme kolmosluokalla.

Ohjaaja Eino Saari (oik.) ohjeistaa oppilaita musikaaliharjoituksen seuraavaan vaiheeseen. Kuva: Timo Valtteri Sihvonen / Yle

Eino Saarelle oli alusta asti selvää, että musikaalin on keskityttävä nuorten omakohtaisiin kokemuksiin. Hänen tärkein tavoitteensa on tehdä näyttämöstä paikka, jossa nuoret voivat luottaa olevansa vapaita, turvassa ja tuettuja.

– He saavat ottaa tilaa, he saavat näkyä, he saavat kuulua. He pääsevät kertomaan kokemukset, jotka ovat heidän sydäntään lähellä, sanoo ohjaaja Saari.

Oppilaat haluavat viestiä toivoa

Oppilaat toivovat, että musikaali antaa katsojille jonkin uuden näkökulman. Selma Saaren mielestä olisi hyvä muistaa, että kaikilla on mielessään jotain, mikä ei ulospäin näy.

– On parempi olla kaksi kertaa kiltimpi, koska ei voi tietää, mitä kaikkea toinen käy läpi. Ja toinen on se, että tulevaisuus on kyllä kirkas. Vaikka edessä olisi jotain sumua, niin kyllä se sumu hälvenee, pohtii Selma Saari.

Oppilaat harjoittelevat kuorolaulua opettaja Minna Tikkasen säestämänä. Kuva: Timo Valtteri Sihvonen / Yle

Koska kyseessä on musikaali, musiikillakin on iso rooli viestin välittämisessä. Sadan kappaleen joukosta musikaaliin valikoitui 20 kappaletta, jotka tukevat tarinaa.

– Tykkään tosi paljon kappaleesta Minä toivon, koska se kertoo siitä toivosta, mitä meillä on, sanoo Essi Flöjt.

Kappale viestii Flöjtin mielestä siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Etenkin yhdessä laulettuna kappale tuntuu voimakkaalta.

Teatteriohjaaja Eino Saarellakin on toive musikaalin jättämälle jäljelle.

– Että aikuiset pysähtyisivät useammin kuuntelemaan nuoria.