Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on laulaja-lauluntekijä Tero Vesterinen.

”Ala-asteen lopulla Vantaan Martinlaaksossa oli iso juttu aina, jos joku oli päässyt treffeille tai peräti pussaamaan. Minä kuuntelin kateellisena, kun taas uusi kaveri kertoi kokemuksistaan.

Minulla on kohtalaisen vilkas mielikuvitus ja kehitin lopulta itselleni mielikuvitustyttöystävän. Väitin, että olin ollut perheeni kanssa Amerikassa ja tavanneeni hänet siellä.

Tytön nimi oli Jane (lausutaan suomalaisittain jane), koska se oli ainoa nimi, mikä tuli mieleeni. Jälkeenpäin olen ajatellut inspiraationa olleen joko Tarzan-tarinoiden Jane tai silloin erinäisistä syistä itseäni kiinnostaneen Jane Fondan jumppavideot.

Faija oli siihen aikaan perustamassa kiihdytysautotiimiä parin ystävänsä kanssa, ja he olivat käyneet tai olivat menossa jenkkeihin katsomaan jotain autoa. En oikeasti tiennyt Amerikasta kovin paljoa, joten tartuin siihen ainoaan yhteyteen, joka minulla oli ja kerroin tavanneeni Janen kiihdytysautotapahtumassa. Siellä olimme mukamas ihastuneet ja alkaneet seurustella.

Olen hyvä keksimään ja kertomaan tarinoita ja kaverini nielivät kaiken. Se aiheutti ansaitusti kohinaa – onpa mieletöntä, että sulla on tuommoinen tyttöystävä! Aiheeseen palattiin aina välillä: miten Janella menee? Onko se tulossa Suomeen? Minä keksin aina lisää, värittelin Janen hahmoa.

Luokallamme oli kuitenkin kohtalaisen tarkkaa porukkaa. Kaverit alkoivat pikkuhiljaa kyseenalaistaa tarinaa. Voisiko nähdä jotain todisteita? Olin kertonut, että olimme kirjeenvaihdossa, joten ajauduin jopa väärentämään Janen kirjoittamia kirjeitä. Englantini oli varmaan tosi mieletöntä siinä vaiheessa, mutta jotenkin ne kirjeetkin menivät läpi.

Kunnes joku kysyi valokuvasta. Kai Jane on jonkun kuvan itsestään lähettänyt?

Muistan kahlanneeni huolissani Suosikkeja ja muita lehtiä, etsiessäni meidän ikäistä tyttöä, joka näyttäisi edes jotenkin uskottavalta. Se oli tiukka hetki. Keksin selityksiä – valokuvat olivat hävinneet siivouksessa tai jotain muuta.

Se oli varmaan lopun alkua valheelliselle tyttöystäväsaagalleni.

Lopulta jouduin hikoillen myöntämään, että ei Janea ole olemassa. Enkä oikeastaan ollut myöskään käynyt Amerikassa koskaan.

Se oli kova paikka. Olin tarinoinut tyttöystävästäni jo yli puoli vuotta. Seurustelusuhde oli tavallaan muodostunut jo osaksi identiteettiäni! Kaverit tietysti nauroivat hetken, mutta suurin suru ja nolostus oli omani. Sen nieleskelemisessä meni hetki.

Edelleen, kun vanhojen luokkakavereiden kanssa tavataan, ei ole ollenkaan tavatonta, että joku kaivaa esiin kyseisen Janen ja tuumailee, mitähän sille mahtaa nykyään kuulua.

Ehkä tämä on yksi vahvuuksistani – sukellan tarinoihin syvälle. Nykyäänkin, kun tulkitsen bändimme biisejä, elän hyvin vahvasti tekstien tarinoita ja maailmoja laulaessa. Kaikessa on aina kaksi puolta.”

Tero Vesterinen vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa 4. maaliskuuta

Korjattu 13.3. klo 19.55. Tero Vesterisen ikä: luki 49, nyt lukee 50.