Kun uutinen työpaikan saamisesta tuli, Olivia Krekula pinnisteli kaupungilta kotiin asti, otti tyynyn ja huusi siihen niin paljon kuin lähti.

Se oli 355. työhakemus, joka toi työpaikan. Työttömyys oli ehtinyt kestää 311 päivää.

Vielä syksyllä Krekula kuvasi videomateriaalia työttömyydestään Ylen Perjantai-dokkariin Oispa töitä, jossa seitsemän suomalaista näyttää, millaista arki on, kun ei ole työpaikkaa, minne mennä.

Silloin Olivia Krekula oli ollut työttömänä yli 200 päivää.

Työttömyys itketti ja iski minuuteen

24-vuotias Olivia Krekula valmistui kauppatieteiden maisteriksi keväällä 2025 ja hänestä tuli työtön työnhakija. Krekula oli etsinyt töitä jo kuukausia ennen valmistumista, gradun aloittamisesta asti. Työpaikkaa ei vain löytynyt.

Se itketti ja iski identiteettiin. Krekula alkoi herätä aamuyöstä aina samaan aikaan, eikä saanut enää kunnolla unta sen jälkeen.

– Keho ja alitajunta oli niin paniikissa siitä, että jäin työttömäksi. Olin rakentanut aika ison osan minuudestani niin, että se perustui suorituksiin.

Työnhakukin oli suorittamista. Hän haki satoihin työtehtäviin ja pääsi pitkälle rekrytointiprosesseissa, mutta joutui aina samaan tilanteeseen: ”Valitettavasti et tullut valituksi tähän tehtävään.”

Kun työttömyyttä oli kestänyt puolisen vuotta, ajatus suorituskeskeisyydestä oli muuttunut. Krekula ei usko nyt, että olisi jaksanut tehdä töitä täysipäiväisesti kuukauttakaan, jos hän olisi mennyt suoraan töihin opintojen jälkeen.

”Pakko tehdä ennen kuin uuvun”

Lukion jälkeen Olivia Krekula pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristö- ja elintarviketaloutta. Hän oli aina ollut hyvä koulussa, ja vauhti vain kiihtyi.

Krekula otti joka periodille lisäkurssin ja valmistui vielä puoli vuotta etuajassa.

Opintojen lisäksi hän teki osa-aikatöitä, harrasti rutkasti liikuntaa ja teki ruotsin kielen kielilähettiläsvierailuja. Silti tuntui, ettei tehnyt tarpeeksi.

– Muistan yhden päivän. Olen tullut jostain treeneistä kotiin ja mennyt vain eteisen lattialle makaamaan. Mä vaan tein, tein ja tein. Ajattelin, että on pakko tehdä kouluhommat ennen kuin uuvun. Tuo on niin fucked up ajatusmalli, Krekula miettii jälkikäteen.

Krekula huomasi itsekin, että tahti oli ollut liian kova. Hän siirtyi Helsingin yliopistosta tekemään maisteriopintonsa Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. Osa-aikaiset työt hän jätti ja keskittyi vain opiskeluun.

Aiempina vuosina kasaantunut kuorma ei kuitenkaan pudonnut harteilta.

Kun kalenteri sitten maisteriopintojen jälkeen tyhjeni, Krekula huomasi olevansa loputtoman uupunut. Hän ei enää jaksanut tehdä oikein mitään – ei edes elämänsä kivoja juttuja. Hän vetäytyi sohvannurkkaan selaamaan somea ja katsomaan Netflixiä.

– Kehossa tuntui sisimmässä painavuus, ja siihen päälle tuli vielä työttömyyden ja uupumuksen luoma psyykkinen väsymys.

Silti Krekula laittoi työhakemuksia menemään yksi toisensa jälkeen. Työttömän työnhakijan tittelin kantaminen tuntui jo yksinään raskaalta.

Oli pakko saada töitä, jotta sai kokea olevansa joku.

– Työttömänä olosta tekee hankalaa muiden mielipiteet. Ympäröivästä yhteiskunnasta ja nykyiseltä hallitukselta tulee sitä viestiä, että jos olet työtön, et ole mitään. Ja että se on oma vika.

Krekula valmistui kurjaan työttömyystilanteeseen

Olivia Krekula valmistui keskelle ennätyksellisiin lukemiin matkalla ollutta työttömyystilannetta.

Marraskuussa 2025 Suomen työttömyys kipusi Euroopan hurjimmaksi.

Nuorten ihmisten, 15–24-vuotiaiden työtä hakevien työttömyys syveni viime vuonna pahemmin kuin muiden työikäisten.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 avoinna oli 22 prosenttia vähemmän työpaikkoja kuin vuonna 2024. Vuoteen 2022 verrattuna avoimien työpaikkojen määrä puolittui.

Krekula kertoo huomanneensa, että hänen osaamiseensa sopivien avoimien työpaikkojen määrä laski ja laski.

Kun 300 työhakemuksen raja meni rikki, Krekula alkoi ymmärtää, että ehkä kyse ei olekaan siitä, ettei hän osaisi tai olisi tarpeeksi hyvä.

– Tajusin, että ehkä kyse on myös talous- ja työmarkkinatilanteesta. Se helpotti oloa tosi paljon.

Krekula vähensi hakemusten tekemistä ja alkoi keskittyä toipumiseen.

Hiljalleen hän alkoi huomata, että hänen arvonsa ihmisenä on muutakin kuin arvosanoja ja suorituksia.

Hän alkoi löytää jaksamista taas kivoihin asioihin, kuten tanssiharrastukseen ja ystävien näkemiseen. Ilman töitä oli aikaa toipumiselle. Työttömyysajasta oli tullut onni onnettomuudessa.

Opiskelukyky on tulevaisuuden työkykyä

Pro gradu -tutkielmassaan Olivia Krekula käsitteli nelipäiväistä työviikkoa ja sen vaikutuksia hyvinvointiin ja tehokkuuteen. Oma uupuminen vain vahvisti ajatusta siitä, että nykyinen suorituskeskeinen työ- ja opiskelukulttuuri ei voi jatkua näin.

– En varmastikaan ole ainoa, joka on valmistunut ja ollut uupumispisteessä jo lukiosta lähtien, Krekula sanoo.

Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n erityisasiantuntija Sanni Lehtinen kertoo, että opiskelu-uupumus on valitettavan tuttu ilmiö. Paineita tulee monelta suunnalta, kun suoritusyhteiskunta vaatii suorittamaan nopeammin, tehokkaammin ja paremmin. Tilaa haahuilulle, erehtymiselle ja uudelleen yrittämiselle ei oikein jää.

– Kilpailu on kovaa ja globaalia, ja tulevaisuus näyttää arvaamattomalta. Kun tulevaisuus pelottaa, kontrolloidaan sitä, mitä kyetään. Yritetään pärjätä täydellisesti tässä hetkessä. Perfektionismi uuvuttaa, Lehtinen sanoo.

Yleinen markkinatilanne ja opiskelijoiden sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat myös. Jos raha ei riitä, on tehtävä töitä opintojen ohella, ja toisaalta harjoittelupaikat voivat olla kiven alla.

Lehtinen muistuttaa, että ongelmat ja ratkaisut eivät ole ensisijaisesti yksilön vastuulla.

– Opiskelu-uupumuksenkin kohdalla nähdään usein, että kyse on yksilön heikoista voimavaroista ja niiden vahvistamisesta sen sijaan, että katse suunnattaisiin ylikuormittavaan järjestelmään ja sen muokkaamiseen.

Onnekas työtön

Olivia Krekula kokee olleensa monella tapaa onnekas työtön ja sanoo tietävänsä, että harvalla on oikeasti työttömänä aikaa ja varaa lepoon ja hyvinvointiin keskittymiseen.

Hän itse huomasi nopeasti, että taloudellinen puoli hoituisi odotettua helpommin. Hän asuu opiskelija-asunnossa kumppaninsa kanssa, ja kumppanin vanhemmat maksavat pariskunnan ruokaostoksia. Kaikkia omia säästöjä ei ole tarvinnut polttaa arjessa selviytymiseen.

Maaliskuun 2026 alusta lähtien Olivia Krekula on tehnyt töitä tekoälyn ja nuorisotyöttömyyden parissa. Hänen tehtävänsä on viiden muun nuoren kanssa selvittää, voisiko tekoälyn avulla vähentää nuorisotyöttömyyttä.

Uuden työn aloittaminen on ollut innostavaa. Krekula huomasi, että jaksaminen alkoi parantua syksyn kuluessa.

– Pahin vaihe on nyt selätetty.

Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!

Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen santtu.natri@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.