Taavetin lukion uskonnon, psykologian ja terveystiedon opettaja Minni Nevalainen teki syksyllä työssään ison muutoksen. Hän jätti tietokoneet syrjään ja siirtyi tunneillaan käyttämään kynää ja paperia.

Vaikutukset olivat positiiviset.

– Oppitunnit ovat rauhoittuneet, ja oppilaat keskittyvät opetukseen eivätkä seikkaile tietokoneen välilehdillä.

Muutoksia on täytynyt tehdä myös opetukseen. Nevalaisen mukaan tietokoneita käytettäessä tunneilla piti olla runsaasti asiaa, koska työskentely ja muistiinpanojen tekeminen oli nopeaa.

Nyt asioita pitää käydä läpi hitaammin kuin ennen.

– Opettajana täytyy miettiä, mikä on oleellista, koska käsin ei ehdi kirjoittaa yhtä paljon kuin läppärillä.

Muutosten jälkeen Minni Nevalainen huomasi, että opiskelijoiden koevastaukset ovat nyt syvempiä ja monipuolisempia kuin ennen.

Digitaalisuus tuli ryminällä

Ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen alkoi asteittain lähes kymmenen vuotta sitten. Se lisäsi digitaalisten oppimateriaalien käyttöä lukioissa.

Lukion opetussuunnitelmaa uudistettiin syksyllä 2021, ja samalla oppivelvollisuus laajeni toiselle asteelle. Muutokset lisäsivät digitaalisten oppimateriaalien käyttöä entisestään: myynti ylitti ensimmäistä kertaa painettujen kirjojen myynnin.

Suomen Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan lukion oppimateriaalihankinnoista 87,6 prosenttia oli viime vuonna digitaalisia.

Taavetin lukiossa käytössä on rinnakkain sekä sähköistä että painettua materiaalia. Rehtori Pekka Hyvärinen on havainnut, että osa opettajista on palannut ensihuuman jälkeen takaisin painettuihin kirjoihin.

Kirjat kerätään talteen ja kierrätetään seuraaville opiskelijoille, jolloin kustannuksia saadaan kuriin.

Opetushallituksen toiveena on, ettei hankintahinta olisi ainakaan ensisijainen syy oppimateriaalin valinnassa vaan valinta tehtäisiin pedagogisista lähtökohdista.

Samaa toivoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ. Opettajilla tulisi olla mahdollisuus valita paras oppimateriaali. Järjestön koulutuspolitiikan erityisasiantuntijan Tuomo Laakson mukaan lukioissa on huomattu, että perinteistä painettua materiaalia tarvitaan.

– Valitettavasti opettaja ei voi tehdä päätöstä oppimateriaalista. Vaikka opettajia kuullaan, päätöksen tekee koulutuksen järjestäjä, Laakso sanoo.

Joissain kunnissa on päätetty käyttää vain digitaalisia oppimateriaaleja. Laakson mukaan oppimateriaalia pitäisi arvioida sen mukaan, miten se tukee oppimista.

Keskittyminen koetuksella

OAJ:n jäsenkyselyssä kaksi vuotta sitten opettajat olivat huolissaan siitä, että digityötä on liikaa ja oppiminen on heikentynyt.

Kyselyn mukaan tietokoneen käyttö tunneilla vie helposti oppilaiden huomion peleihin ja sarjoihin.

– Mikään määrä opettajan karismaa ei pysty kilpailemaan tietokoneen houkutuksia vastaan, aineopettaja Minni Nevalainen Taavetin lukosta sanoo.

Painettu materiaali tekee paluuta

Helsingissä kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on laatinut suunnitelman painetun oppimateriaalin lisäämiseksi toisen asteen oppilaitoksissa. Taustalla on kaupungin selvitys, josta kävi ilmi, että opiskelijat haluaisivat valita itselleen sopivimmat oppimateriaalit.

Lahdessa puolestaan on kokoomuksen valtuustoryhmä on tehnyt valtuustoaloitteen, että kaupunki selvittäisi painetun oppimateriaalin käytön mahdollistamista lukioissa.

Tällä hetkellä lukion voi suorittaa Lahdessa koskematta lainkaan fyysiseen kirjaan. Aloite on saanut tukea myös muista valtuustoryhmistä sekä viranhaltijoilta, vaikka vuonna 2021 vastaava aloite hylättiin.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija, dosentti Antti Pirhonen pitää painettujen oppikirjojen paluuta ymmärrettävänä. Hänen mielestään digitaalisen materiaalin käyttöönotto on ollut liian nopeaa ja laajaa.

Pirhonen kertoo, että Tanskassa tehdyssä laajassa metatutkimuksessa ei löytynyt näyttöä tietokoneiden hyödyistä kouluopetuksessa.

– Painettu kirja pitäisi ottaa takaisin muiden oppimateriaalien rinnalle, Pirhonen sanoo.