Britanniassa asuva Jung Chang puhui äitinsä kanssa videopuhelua kolmisen vuotta sitten. Äiti oli kotikaupunkinsa Chengdun sairaalassa ja hyvin heikkona.

Chang ei voinut hyvästellä äitiään kasvokkain, sillä hän ei voinut enää palata kotimaahansa.

Vuonna 2018 Kiinassa säädettiin laki, jonka mukaan Mao Zedongin (1893–1976) pilkkaamisesta tai kritisoimisesta seuraa rangaistuksia. Jung Chang on tietokirjoissaan käsitellyt Maon valtakautta, eikä sävy ole mairitteleva.

Vuoden 2018 jälkeen Jung Chang ei ole käynyt Kiinassa.

– Luultavasti joutuisin suoraan vankilaan, jos menisin sinne.

Kunnianosoitus äidille

Jung Chang, 73, kävi lyhyellä vierailulla Suomessa kertomassa uudesta teoksestaan Lentäkää villijoutsenet (suom. Riina Vuokko, Otava). Se on jatkoa vuonna 1991 julkaistulle omaelämäkerralliselle Villijoutsenet-kirjalle, josta tuli kansainvälinen menestys. Se oli ensimmäisiä tietokirjoja, jotka avasivat länsimaalaisille kiinalaisten elämää ja arkea. Kirjaa on myyty 15 miljoonaa kappaletta, mikä on tietokirjalle suuri määrä. Teos oli suosittu myös Suomessa.

Chang ei kuitenkaan joutunut jättämään hyvästejä äidilleen kolme vuotta sitten: 96-vuotias äiti on yhä elossa.

– Tästä tuskasta syttyi halu kirjoittaa jatkoa Villijoutsenille. Halusin kertoa äitini ja minun tarinan, sillä äiti on tehnyt minusta sen ihmisen, joka olen. Hän auttoi minua saavuttamaan vapauden.

Toinen syy muistelmien kirjoittamiselle oli Kiinan taantuminen. Nykyisen presidentin Xi Jinpingin kaudella valta on jälleen keskittynyt tiukasti puolueelle ja presidentille. Myös kansalaisten valvonta on tiukentunut. Changin mukaan Kiina on palaamassa Maon ajan kaltaiseen yhteiskuntaan.

– Mao vaikuttaa olevan nykyisen presidentin sankari.

Pubissa ei ollutkaan alastomia naisia

Jung Changin huolitellussa puheessa on yhä pieni kiinalainen aksentti, vaikka hän on asunut Isossa-Britanniassa vuodesta 1978 lähtien.

Chang oli ensimmäisiä kiinalaisia, jotka pääsivät opiskelemaan länsimaihin. Hän oli opiskellut englantia yliopistossa, mutta länsimaalaisesta elämäntavasta hänellä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa.

– Kun saavuin Lontooseen, olin kuin vieraalla planeetalla. Kaikki oli outoa ja erilaista.

Myös ulkomailla Kiinan kansalaisia valvottiin tiukasti. Chang sai liikkua vain muiden kiinalaisten opiskelijoiden kanssa, ja hänen piti ilmoittautua suurlähetystöön vähän väliä. Vapaasta opiskelijaelämästä ei ollut tietoakaan.

Chang muistelee, miten kiinalaisopiskelijoita oli ehdottomasti kielletty menemästä pubeihin. Niissä kuulemma oli alastomia naisia tanssimassa.

Chang kuitenkin rikkoi sääntöä ja hiipi salaa pubiin.

– Muistan pettyneeni. Siellä oli vain muutama ukko tuoppeineen.

Myös kielitaito aiheutti kiusallisia tilanteita. Kiinalaiset englannin oppikirjat opettivat kiinalaisia fraaseja. Chang ja muut opiskelijat aloittivat keskustelun kysymällä: ”minne olet menossa ja oletko syönyt?”. Se on Kiinassa kohtelias aloitustervehdys.

– Onneksi joku paikallinen opiskelija valaisi meitä kertomalla, että tuollainen kysely tuntuu briteistä hyvin tunkeilevalta.

Kirjat roviolla

Jung Chang halusi jäädä opiskelemaan Britanniaan ja elää vapaata elämää. Hän oli kokenut nuoruudessaan Maon johtaman kulttuurivallankumouksen, jolloin vanhaa kulttuuria tuhottiin ja kirjoja poltettiin. Vuosien 1966–1976 aikana kiinalaiset lukivat enimmäkseen vain Maon kirjoittamaa Pientä punaista kirjaa.

– Kiina oli tuolloin kuin kulttuurin autiomaa. Sukupolvi kasvoi ilman kirjoja.

Chang sai kuitenkin lukea kirjoja, salaa tietenkin. Hänen neuvokas pikkuveljensä oli keksinyt mustan pörssin ja välitti kirjoja. Chang luki monia klassikoita.

Kulttuurivallankumous ei ulottunut pelkästään kulttuuriin, vaan se tuhosi ihmisiä. Myös Changin vanhemmat joutuivat työleireille, vaikka he olivat olleet kommunistipuolueen jäseniä.

Changin isä kärsi pitkään mielenterveysongelmista päästyään pois leiriltä.

– Meille kerrottiin, että kommunistinen Kiina on paratiisi. Muistan miettineeni, että millainen helvetti sitten mahtaa olla.

Jung Chang kertoo videolla vanhempiensa kohtalosta kulttuurivallankumouksen aikana:

Takaisin maolaisuuteen

Kiinan valtio on vaikuttanut paljon Jung Changin henkilökohtaiseen elämään. Siksi kiinalaisen yhteiskunnan muutos on tiukasti mukana myös Lentäkää villijoutsenet -kirjassa.

Chang muistaa, miten iloinen hän oli, kun Kiina alkoi pikku hiljaa avautua ja vaurastua Maon kuoleman jälkeen.

– Kiinalaiset olivat eläneet uskomattomassa köyhyydessä.

Changin ei tarvinnut enää pelätä Kiinan valtion valvontaa Britanniassa. Hän jopa uskalsi viedä kotimaahansa näytille ei-kiinalaisen poikaystävän.

Kuten monet muut, myös Jung Chang ajatteli 2000-luvun alussa, että Kiina on matkalla kohti demokratiaa, eikä länsimaita enää pidetä vihollisena.

Siksi järkytys oli suuri, kun Chang huomasi Kiinan kulkevan takaisin kohti maolaisuutta. Xi Jinpingin aikana Maon muistoa ja opetuksia on taas ryhdytty kunnioittamaan.

Chang on useasti ollut jo pakkaamassa laukkujaan lähteäkseen Kiinaan, koska iäkkäällä äidillä ei ole enää useita elinvuosia jäljellä.

– Sisarukset ja ystävät ovat kuitenkin sanoneet, ettei minun ole turvallista mennä Kiinaan.

Nykyään Chang on hyväksynyt, ettei voi enää koskaan nähdä äitiään kasvokkain.