Pelon käsittely on tärkeä taito elämässä, kiipeilijä Emily Harrington sanoo Ylen videohaastattelussa.
– Välillä toivon, etten pelkäisi niin paljon. Että voisin olla enemmän niin kuin Alex [Honnold] ja Tommy [Caldwell].
Honnold ja Caldwell ovat kiivenneet kuuluisan El Capitan -kallioseinän Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa. Heidän suorituksensa taltioitiin dokumentteihin Free Solo (2018) ja The Dawn Wall (2017), joista ensimmäinen voitti Oscarin.
Toisaalta Harrington on ylpeästi oma itsensä. Girl Climber -dokumentissa seurataan hänen yritystään kiivetä El Capitan alle 24 tunnissa. Samaan on kyennyt aiemmin vain kolme naista. Heistä poiketen Harrington on valinnut vaikean Golden Gate -reitin.
– Halusimme keskiöön vahvan naisen. Emme halunneet vaimoa tai tyttöystävää laakson pohjalle hurraamaan, ohjaaja Jon Glassberg kertoo.
Alex Honnold on dokumentissa kerrankin sivuroolissa, Harringtonin apurina. Rentoudestaan tunnettu huippukiipeilijä nähdään myös yllättäen tilanteessa, jollaisessa häntä ei ole ennen nähty: hätääntyneenä.
”Kävelisikö hän enää?”
Varsinkin isoilla kallioilla kiipeilyn kuvaaminen on etupäässä logistiikkaa, Jon Glassberg sanoo. Suunnittelemista, patikointia ja köysien virittämistä.
– Mutta kun on seinällä ja alkaa kuvaamaan, se on oikeastaan tosi kivaa. Kun kaikki on valmiina, homma ei ole erityisen vaikeaa.
Mutta sitten ovat ne harvinaiset hetket, joissa jokin menee pieleen. Girl Climberin dramaattisin hetki on sellainen.
On varhainen aamu marraskuussa 2019, aurinko ei ole vielä noussut. Harrington lähtee yrittämään Golden Gate -reittiä. On kylmä, ja Harrington on ehkä väsynyt viiden päivän takaisesta edellisestä yrityksestä.
Kamera on vielä maan tasalla Alex Honnoldin ja tämän vaimon Sanni McCandlessin kanssa, kun köysi lähtee yhtäkkiä juoksemaan villisti. Yläilmoista kuuluu kovaa huutoa.
Honnoldin reaktio on harvinainen. Hänen kasvoistaan paistaa shokki.
Honnold hyppää ylös, tarttuu köydestä ja alkaa huhuilla ylös pimeyteen. Kukaan ei näe, mitä on tapahtunut. Harrington huutaa tuskissaan.
– Emme tienneet, miten pahasti hän oli loukkaantunut. Kävelisikö hän enää? Kun jotain tuollaista tapahtuu, se muuttaa ajatusta siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei, Glassberg sanoo.
– Uskoakseni se oli myös Alexille ensimmäinen kerta, kun hän oli mukana onnettomuudessa.
Harrington selvisi hengenvaarallisesta onnettomuudesta ruhjeilla. Hän liukastui ja putosi 15 metriä kalliota vasten kolisten, kunnes köysi pysäytti hänet. Harrington menetti rytäkässä tajuntansa.
Glassberg tiesi, että jos Harrington vielä nousee tästä ja onnistuu kiipeämään reitin, on hänellä ainekset täyspitkään elokuvaan.
Miesten kerho
Onnettomuus paljasti myös jotain siitä, miten naispuolisiin kiipeilijöihin paikoin suhtaudutaan.
Tapahtuneesta uutisoitiin laajasti. Lehtijutuissa ja varsinkin kommenttipalstoilla toistui narratiivi, jossa nainen mokaa kallionseinällä ja Alex Honnold – tuolloin jo supertähti – saapuu hätiin. Dokumentissa Harrington lukee turhautuneena kommentteja siitä, ettei hän muka tiennyt, mitä oli tekemässä.
Kiipeilypiireissä Harrington kokee olonsa arvostetuksi. Häntä ei tytötellä, toisin kuin elokuvan nimi antaa ymmärtää. Laji on melko tasa-arvoinen muun muassa siksi, ettei ero miesten ja naisten välillä ole niin suuri kuin joissain muissa lajeissa.
Big wall -kiipeily on silti tuntunut varsinkin Yosemitessa miesten kerholta, Harrington sanoo. Naisena siellä altistuu herkästi miesselittämiselle, vaikka Lynn Hill on tehnyt historiaa El Capitanilla jo 1990-luvulla.
– Siellä kiipesivät pitkään lähinnä miehet. Naisia kohtaan oli tietynlaista asennetta.
Tällaista asennetta voi aistia myös Alex Honnoldista. Hän on ainoana maailmassa kiivennyt El Capitanin ilman turvavarusteita ja ihmettelee dokumentissa, kuinka paljon Harrington tarvitsee reitille apuvälineitä.
Rivien välistä voi lukea, että sensei itse tekisi asiat eri tavalla.
Harrington tunnistaa dynamiikan ja vertaa sitä sisarusten väliseen nokitteluun. Hän huomauttaa kasvaneensa projektin varrella itsevarmemmaksi.
– Alussa nojasin Alexiin ja tein kaiken niin kuin hän sanoi. Loppua kohden väitin vastaan ja sanoin, että teen asiat omalla tavallani.
Ohjaaja kokeili kuuluisaa reittiä Loviisassa
Girl Climber saa Suomen-ensi-iltansa nyt perjantaina. Ohjaaja Glassberg iloitsee, että sen pääsee täällä näkemään myös isossa Imax-salissa.
Glassberg, joka on kiipeilijä itsekin, jatkaa lajin parissa. Viime vuodet hän on seurannut kameran kanssa slovenialaista Janja Garnbretia, joka on mahdollisesti maailman tämän hetken paras kiipeilijä.
Garnbretin siivellä Glassberg päätyi viime vuonna myös Suomeen, kun olympiamitalisti kävi yrittämässä Burden of Dreams -nimistä reittiä. Loviisalaisesta siirtolohkareesta löytyvä reitti on maailman tunnetuimpia ja vaikeimpia.
Suomalaisen Nalle Hukkataipaleen ensimmäisenä selättämän reitin on kiivennyt vain viisi ihmistä – kaikki miehiä.
Glassberg arvioi, että reitti on ihan Janjan osaamisen ylärajalla. Projekti jäi kesken, mutta ohjaaja uskoo, että Garnbret palaa vielä Loviisaan.
– Burden of Dreams on niin armoton kiipeilijän koon ja kehotyypin suhteen, että se osoittautui todella vaikeaksi. Mikä puolestaan inspiroi häntä.
Pelko on mielessä päivittäin
Emily Harrington jatkaa pelon käsittelyä. Kotona on kolmevuotias lapsi, ja se on muuttanut suhtautumista kiipeilyyn.
– Se, miten arvokkaina pidän tiettyjä kokemuksia suhteessa niihin liittyviin riskeihin, on muuttunut. Minulla on tämä ihminen, josta välitän ja joka on prioriteetti.
Harrington on myös menettänyt läheisiään kiipeilyonnettomuuksissa. Dokumentissa haastateltu vuorikiipeilijä Hilaree Nelson syöksyi kuolemaansa Nepalin vuoristossa vuonna 2022.
Harrington rakastaa laskettelua, ja on varsinkin sen suhteen nyt todella tarkka. Suksilla vuoristossa liikkuessa onnettomuuksia on vielä paljon vaikeampaa ennakoida kuin kalliota kiivetessä.
– Siinä voi tehdä kaikki oikeat ratkaisut, ja silti kaikki voi mennä pieleen. Painin paljon sen kanssa, ja se vaikuttaa motivaatiooni. Kyse on jatkuvasta prosessista. Mietin näitä asioita päivittäin.
Emily Harrington oli mukana lähetyksessä, jossa Honnold kiipesi Taipei 101 -pilvenpiirtäjän. Kokemus oli hauska, mutta myös pelottava, koska ”kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuisi”. Katso video alta: