Iso ja äänekäs elokuvan ystävien lauma voi huokaista helpotuksesta: Paul Thomas Anderson on voittanut Oscarin.

Anderson on aikamme merkittävimpiä elokuvantekijöitä, Magnolian ja There Will Be Bloodin kaltaisten modernien klassikoiden ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka oli ennen tätä vuotta ollut ehdolla 11:een Oscariin voittamatta niistä ainuttakaan.

Nyt tuli kerralla täyspotti: sovitettu käsikirjoitus, ohjaus ja paras elokuva. Käsikirjoituspuheessaan Anderson kertoi kirjoittaneensa Thomas Pynchonin romaaniin perustuvan One Battle After Anotherin tyttärilleen. Elokuva käsittelee sitä, millaisen maailman vanhemmat jättävät jälkipolvilleen.

Joskus suuria mestareita kunnioitetaan Oscareissa turhan myöhään, jolloin pystit tuntuvat hyvittelyltä aiemmista sivuutuksista. Martin Scorsesen voitto sinänsä erinomaisesta The Departedista (2006) ja säveltäjä Ennio Morriconen palkinto The Hateful Eightistä (2015) kuuluvat tähän kategoriaan.

Monien mielestä Leonardo DiCapriokin olisi ansainnut palkintonsa jo ennen The Revenantia (2015).

55-vuotias Anderson on kuitenkin voimiensa tunnossa, ja One Battle After Another on hänen kiitellyimpiä elokuviaan. Viimeöisessä gaalassa se sai palkinnot myös Sean Pennin miessivuosasta, leikkauksesta sekä roolituksesta.

Parhaan kuvauksen Oscar viimein naiselle

Ennustin kuvaus-Oscarin menevän Michael Baumanille, joka tekee One Battle After Anotherissa uskomatonta työtä.

Ajattelin, että jo lopun takaa-ajokohtaus takaisi voiton kuvaajalle, jonka ansioluettelo on lyhyt, mutta komea: Bauman on ollut mukana kuvaamassa Andersonin aiempia Phantom Threadia ja Licorice Pizzaa, mutta OBAA on ensimmäinen, jonka hän on kuvannut yksin.

Aliarvioin kokeneemman Autumn Durald Arkapaw'n, joka on Gia Coppolan hovikuvaaja ja astui blockbuster-sarjaan Ryan Cooglerin Black Panther: Wakanda Foreverillä (2022).

Ehkä myös mietin alitajuisesti kuvauskategorian historiaa, joka on järkyttävän miehinen. Rachel Morrison oli ensimmäisenä naisena ehdolla kyseisessä kategoriassa vuonna 2018 Mudboundista. Sen jälkeen ehdolla ovat olleet Ari Wegner (The Power of the Dog, 2021), Mandy Walker (Elvis, 2022) ja nyt Arkapaw.

Kuvaajien historia saattaa olla verrattain miehinen, mutta naisia on toki nähty kameran varressa Alice Guy-Blachésta (1873–1968) lähtien. Viime vuosikymmeniltä voisi nostaa vaikkapa Maryse Albertin (Velvet Goldmine, The Wrestler) ja Ellen Kurasin (Summer of Sam, Tahraton mieli).

Arkapaw kampanjoi Oscarien alla aktiivisesti, mikä on voinut olla ratkaisevaa. Veikkaan, että hän on esiintymisillään kääntänyt monta äänestäjää puolelleen.

Tämä ei vie mitään pois voitosta, joka on täysin ansaittu. Imax- ja Ultra Panavision 70 -kameroilla 65-milliselle filmille kuvattu Sinners on visuaalisesti vaikuttava, varsinkin isolta valkokankaalta nähtynä.

Politiikka kuului puheissa

Conan O'Brien juonsi Oscarit nyt toista kertaa peräkkäin.

Tv-kanavan näkökulmasta hän on nappivalinta: hauska ja nokkela tyyppi, jonka huumori perustuu yhteiseen arvostukseen. O'Brienin tapana ei ole lyödä alaspäin, ja ylöspäinkin hän lyö harkiten. Pitkin gaalaa nähtiin conanmaisia hölmöjä irtovitsejä.

Erityisen poliittinen O'Brien ei ole. Avausmonologissaan hän korosti, että kaoottisessa maailmassa Oscareiden tärkeä tehtävä on juhlistaa optimismia.

Monet ehdolla olleista draamaelokuvista olivat poliittisia. Sinners käsittelee orjuuden ja rasismin historiaa Yhdysvalloissa, One Battle After Another fasismin nousua ja vastarintaa. Niiden tekijät eivät silti puhuneet asioista kiitospuheissaan järin konkreettisesti.

Dokumenttipalkinnoista on sen sijaan selvästi tullut se hetki, jolloin puhe on vähän suorempaa. Palkinnon tuli jakamaan gaalaa aiemmin juontanut Jimmy Kimmel, joka vitsaili heti alkuun, että sananvapautta vastaan hyökkäävät maat kuten Pohjois-Korea ja tv-kanava CBS.

CBS lakkautti aiemmin Kimmelin kollegan Stephen Colbertin ohjelman. Päätöksen on arvioitu liittyneen siihen, että Colbert on ollut kriittinen presidentti Trumpia kohtaan.

Yksin Putinia vastaan -elokuvan toinen ohjaaja David Borenstein puhui Oscar-lavalla maailmasta, jossa viranomaiset tappavat kansalaisia kaduille ja oligarkit ottavat mediaa haltuun. Sanat koskivat ehkä Putinin Venäjää, mistä dokumentti kertoo, mutta yhtä lailla yhdysvaltalaisen Borensteinin kotimaata.

Aplodit olivat raikuvat.

Myöhemmin gaalassa palkintoa jakanut Javier Bardem julisti voimakkaasti:

– Ei sodalle, ja vapaa Palestiina.

Se oli ainoa filmitähden suora kannanotto illan aikana.