LAPINLAHTI.

Kanadan Albertasta on matkaa Lapinlahdelle yli 6 500 kilometriä. Lorrie Horne taittoi matkan helmikuun puolenvälin tienoilla tietäen, että hän hyppäisi valmentajana suoraan syvään päätyyn.

Toki Horne oli kokeneena ringettevalmentajana valmentanut lukuisia joukkueita, Kanadan kertaalleen jopa maailmanmestariksi, ja satoja pelaajia siinä ohessa. Suomalainen ringettekin oli hänelle tuttua, sillä hän pelasi 90-luvulla yhden kauden Tuusulassa ja valmensi vuosituhannen vaihteessa Keravan SM-sarjan viimeiseltä sijalta mitalipeleihin.

Lapinlahdella Hornea odotti kuitenkin erilainen haaste.

– Kutsuin sitä paniikiksi diskossa, kun diskopallo putoaa, Horne kertoi istuessaan lapinlahtelaisen omakotitalon olohuoneessa.

Talo kuuluu Lapinlahden Luistimen ringettejoukkueen pelaaja-valmentajille Marjukka Virralle ja Anne Pohjolalle. Talouteen kuuluu myös kaksi lasta ja seniorikoira, joka muistuttaa olemassaolostaan kuuluvilla haukuilla ja hajupommeilla.

Tässä talossa on jo vuosien ajan ollut avoimet ovet. Siellä on asunut väliaikaisesti useita muualta Suomesta Lapinlahden SM-joukkueeseen tulleita pelaajia. Nyt se tai lähistöllä sijaitseva mökki tarjoaa Hornelle majoituspaikan.

Kaikki lähti yhdestä puhelinsoitosta viime syksynä. Virta oli kartoittanut kaikki mahdolliset kontaktinsa saadakseen apua joukkueensa valmennukseen ja päätti kokeilla myös Hornea. Puolittainen heitto valmennuspestistä jäi tämän mieleen.

– En ollut kiireinen, joten ajattelin, että voisin tulla, Horne totesi, mutta myönsi miettineensä pestiä jonkin aikaa.

Vaakakupissa painoi ikääntyvä äiti, jota Horne auttaa perheen maatilalla, parikymppiset lapset ja kumppanin kanssa juuri hankittu koiranpentu. Kumppani kuitenkin kehotti Hornea lähtemään, jotta tämä ei jäisi jossittelemaan. Ja Horne ei suostu jossittelemaan.

– Vakavasti ottaen, miksi en olisi tullut? Horne kysyi ja hehkutti samaan hengenvetoon Virtaa, Pohjolaa ja joukkueen maalivahtia, useita maailmanmestaruuksia voittanutta Maria Perkkolaa.

– Jokainen kanadalainen valmentaja, jolla on mahdollisuus valmentaa tuon kaliiberin urheilijoita, olisi vastannut samoin. Olisi ollut suorastaan typerää olla tulematta.

Horne ei saa pätkäpestistään korvausta, mutta se ei ollut hänelle este. Hän vetoaa suureen sydämeensä ja siihen, millaisen kokemuksen tämä tarjoaa.

– Elämässä ei saa kovinkaan monta tilaisuutta tehdä jotain sellaista, mitä rakastaa, Horne muistutti.

– Tämä on hyvä yhteisö. Joukkueessa on pelaajia, jotka eivät ole koskaan pelanneet pudotuspeleissä. Sitten on pelaajia, jotka ovat ehkä kaikkien aikojen parhaita. Suoraan sanoen olen otettu, että he edes pyysivät minua tulemaan.

Selkeyttä ja johtajuutta

Horne saapui Lapinlahdelle hieman ennen pudotuspelien alkua. Hän oli katsonut joukkueen pelejä videolta, mutta asiat näyttävät usein erilaiselta videokuvassa kuin todellisuudessa.

Suomalainen ringette on erilaista kuin Kanadassa, ja todella erilaisempaa kuin se oli Hornen edellisen valmennuspestin aikana. Peli on nopeampaa ja fyysisempää, pelaajat ovat paljon ammattimaisempia ja taitavampia.

Horne ihailee suomalaispelaajien yksilötaitoja. Sitä, miten pelaajat käsittelevät rengasta, laukovat, syöttävät ja harhauttavat. Niissä olisi kanadalaisilla opittavaa.

Hänen mielestään myös SM-sarja on fantastinen, sillä Kanadassa ei pitkien matkojen takia vastaavaa pystytä perustamaan. Siksi siellä pelataan enimmäkseen provinssien sisällä ja turnausmuodossa.

Olisi kanadalaisessa ringetessäkin paljon hyviä asioita, mutta niitä Horne ei halunnut tuoda Suomeen.

– Minulla on vain vähän aikaa käytettävissä, joten yritän tehdä pelaajista parhaita mahdollisia tässä ympäristössä, enkä tuoda kaikkea ulkopuolelta.

Horne on tuonut joukkueen peliin selkeyttä ja johtajuutta. Pohjolan mukaan pelit olivat alkukaudesta melkoista sirkusta, kun hän ja Virta yrittivät omien vaihtojensa keskellä neuvoa muita.

– Meillä on nuoria pelaajia, ja mielestäni on väärin heitä kohtaan, että he eivät ole saaneet kunnon valmennusta peleissä, Virta myönsi.

Kylmä suihku kauden ensimmäisessä pelissä

Lapinlahden joukkue on ollut kauden suurimpia yllättäjiä. Yhdeksänkertainen mestarijoukkue nousi täksi kaudeksi takaisin SM-sarjaan ja on kokenut melkoisen nuorennusleikkauksen.

Kun SM-sarjan pelaajien keski-ikä on 24 vuotta, löytyy Lapinlahdelta useita pelaajia, jotka ovat parikymppisiä tai alle. Tosin joukkueesta löytyvät myös sarjan vanhimmat pelaajat, kuten 80-luvulla syntyneet Virta ja Pohjola sekä Annen sisko Mari Pohjola.

Odotukset kauteen eivät olleet suuret, ja kauden ensimmäinen SM-sarjaottelu oli kylmä suihku: hallitseva mestari Blue Rings pyöritti lapinlahtelaisista 12–3-voiton.

– Vauhtiero oli todella iso ykkössarjaan. Saimme siitä heti hyvän opetuksen. Porukka tajusi, että tässä on töitä ja paljon tehtävänä, Virta muisteli.

Lapinlahdella tehtiinkin kauden aikana töitä sen verran hyvin, että joukkue raivasi itsensä mitalipeleihin. Finaalipaikkakin oli lähellä, mutta viidennessä välieräottelussa se taipui jatkoajalla NoU Ringetelle.

Yksi joukkueen menestystekijöistä on ollut maalivahti Maria Perkkola, joka on ollut koko kauden sarjan kärkitorjujia. Myös nuorten pelaajien henkinen kasvu on lämmittänyt konkareita.

– Asetimme tavoitteet, että peli kerrallaan eteenpäin ja katsotaan, mihin se riittää. Avain on ollut siinä, että pystymme ottamaan ottelut tietyllä tavalla rennosti. Vakavasti, mutta pilke silmäkulmassa kuitenkin, Pohjola sanoi.

Jatko jälleen suuri kysymysmerkki

Lapinlahdella on eletty pitkään veitsen terällä ringeten jatkon suhteen. Ringeten lisenssipelaajia on Suomessa noin 5 000, mutta siinä missä Etelä- ja Länsi-Suomessa pelaajia on yli 2 000, on Itä-Suomessa vastaava luku vajaan parin sadan tienoilla.

Eikä Lapinlahdella pelaajien vähyys koske vain ringetteä, muun muassa jääkiekossa tilanne on sama. Sen takia kauden alussa oli jopa vaarana, että Lapinlahden jäähalli suljetaan, koska käyttäjiä on niin vähän.

– Emme edelleenkään ole onnistuneet kasvattamaan omia pelaajia. Itä-Suomessa ei edelleenkään ole juniorisarjoja. Seuran kehitys ei ole kehittynyt joukkueen mukana, joten kauden jälkeen täytyy taas katsoa, pystymmekö jatkamaan, Virta luettelee.

Sekä Virta että Pohjola ovat lajinsa legendoja, jotka ovat voittaneet lukuisia Suomen ja maailmanmestaruuksia. He ovat myös muutaman muun aktiivin kanssa kantaneet paljon vastuuta lapinlahtelaisesta ringetestä, mutta kuorma on suuri.

Virta itse piti neljä vuotta sitten taukoa pelaamisesta, mutta halusi palata pelikentille. Pohjola on yrittänyt vältellä oman uransa jatkon miettimistä.

– Ajatus on saattanut vaihtua päivittäin, ja minulla on hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Välillä pitää keksiä itselle selityksiä, miksi en voisi jatkaa, Pohjola myönsi.

Lapinlahden Luistin on joukkueena pelannut reilun kymmenen vuoden aikana niin Suomen mestaruudesta kuin ykkössarjan mestaruudesta, mutta saavuttanut myös jääkiekon Mestiksen ykkössijan. Pohjola kuvailee viimeistä vuosikymmentä hurjiksi vuosiksi.

– Toisaalta ne ovat antaneet meille ihan valtavasti kokemuksia ja tehneet meidän joukkueestamme sellaisen kuin se on.