Vantaan Kivistössä ihmiset kiiruhtavat ohi, kun 25-vuotias ukrainalainen Vladislava Onufrienko nostaa katseensa ympäröiviin taloihin. Hän jättää jäähyväisiä.

– Valitettavasti elämäni Suomessa ei onnistunut. Yritin tehdä kaiken mitä pystyin. Minusta tuntuu, että tämä maa ei halua minua tänne.

Onufrienko teki vuosia töitä kevytyrittäjänä meikkauspalveluissa, mutta joutui lopettamaan kaksi vuotta sitten. Sitten hän työskenteli yliopiston kahvilassa, mutta puoli vuotta sitten sekin suljettiin remontin vuoksi.

– Sen jälkeen en ole päässyt töihin minnekään. Vaikka minulla on kaikki hygieniapassi, anniskelupassi ja osaan neljää kieltä.

Siksi Onufrienko on päättänyt lähteä Suomesta. Vaihtoehtoina olivat Espanja ja Viro, hän valitsi jälkimmäisen.

Suomi vaikutti unelmamaalta

Päätöksen lähteä Suomesta on tehnyt myös Andrii Kaminskyi, joka asuu tällä hetkellä Joutsassa.

– Etsin työtä, mutten löydä mitään. Jopa maatiloilla vaaditaan suomen kieltä, englanti ei riitä. Lähetän kymmeniä hakemuksia joka viikko, useimpiin en saa edes kielteistä vastausta.

Kaminskyin kotitalo tuhoutui Venäjän miehittämässä Mariupolissa, hän joutui Venäjän suodatusleireille, mutta pääsi lopulta Eurooppaan.

– Aluksi menin Viroon, jossa ukrainalaiset majoitettiin laivalle, neljä henkilöä yhteen hyttiin. Löysin heti töitä.

Rakennusinsinööriksi opiskellut Kaminskyi kuitenkin uskoi, että Suomessa olisi parempi elintaso ja enemmän mahdollisuuksia.

Hän saapui Suomeen huhtikuussa 2025, asettui vastaanottokeskukseen Joutsaan ja onnistui löytämään kesätöitä kukkatilalta puoleksitoista kuukaudeksi.

– Nyt olen päättänyt lähteä takaisin Viroon. En voi elää näin – ilman työtä, ilman näkymiä, ilman tulevaisuutta.

Tilapäinen suojelu saattaa päättyä ensi keväänä

Onufrienko saapui Suomeen ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä ja sai oleskeluluvan työn perusteella. Mutta Kaminskyin ja useimpien muiden ukrainalaisten tilanne on epävarmempi.

Ukrainalaisten oikeus tilapäiseen suojeluun nimittäin on voimassa vain maaliskuun loppuun 2027, eikä sen jatkumisesta toistaiseksi tiedetä mitään.

Suomen sisäministeriön viime vuonna tekemän kyselyn mukaan 66% tilapäisessä suojelussa olevista ukrainalaisista ei aio palata kotiin.

Tilapäinen suojelu on luonteeltaan väliaikainen, eikä tarjoa pysyvää ratkaisua oleskeluun jäämiseksi EU:ssa, sanoo Tuuli Tuunanen, sisäministeriön maahanmuutto-osaston johtava asiantuntija.

– Jos haluaa jäädä Suomeen pysyväisluontoisemmin, niin on välttämätöntä hankkia työ- tai opiskelupaikka.

Työttömyysaste Suomessa on kuitenkin korkein Euroopassa, ja melkein kaikkialla vaadittava suomen kielen taito heikentää maahanmuuttajien asemaa.

Lisäksi opiskelu Suomessa tulee maksulliseksi EU:n ja ETA:n ulkopuolisten maiden opiskelijoille ensi elokuussa. Toistaiseksi maksu ei koske ukrainalaisia, mutta varmuutta ensi vuoden tilanteesta ei ole.

Sinne, missä elämä on parempaa

Ukrainalaisten someryhmissä keskustellaan melkein päivittäin siitä, missä Euroopan maissa on töitä ja minne voi lähteä.

Kaminskyin tapaan monet ukrainalaiset valitsevat Viron, eivätkä vain työmahdollisuuksien vuoksi.

Virossa tilapäisessä suojelussa vietetty aika lasketaan mukaan pysyvän oleskeluluvan saamiseen tarvittavaan aikaan. Suomessa tilapäisessä suojelussa vietetystä ajasta ei ole hyötyä pysyvän oleskeluluvan hakijalle.

Unkarissa vaatimukset ovat yhtä tiukat kuin Suomessa, mutta siellä ukrainalaisten työllistymisaste on yksi Euroopan korkeimmista – 71 prosenttia Suomen 40 prosenttiin verrattuna, kertoo YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tutkimus.

Kartasta näet, mikä on sotaa paenneiden ukrainalaisten työllistymisaste eri maissa:

Unkariin muutti puolen vuoden työttömyyden jälkeen myös Hanna Didkivska.

Hän oli paennut Suomeen kahden lapsen kanssa lokakuussa 2024 Pokrovskista Donetskin alueelta.

– Pidin Suomesta, kaunis maa, mukavia ihmisiä. Mutta en löytänyt töitä, Didkivska kertoo.

– Unkarissa Győrin kaupungissa minut otettiin heti töihin autotehtaalle.

Unkarissa työskentelee niin paljon ukrainalaisia, että tehtaille on palkattu tulkkeja kääntämään työnjohtajien antamia tehtäviä ja ohjeita.

Marianna Kojokar puolestaan saapui Suomeen viime vuonna. Hänet ja hänen 4- ja 6-vuotiaat lapsensa majoitettiin vastaanottokeskukseen Rovaniemen Muurolassa.

– Ympärillä oli pelkkää metsää, sivilisaatioon 30 minuuttia julkisilla, Kojokar kertoo.

Jos Suomeen pakeneva ukrainalainen haluaa asua vastaanottokeskuksessa, hän ei voi itse päättää, mihin hänet sijoitetaan. Asuinkunnan voi valita vasta vuoden asumisen jälkeen.

– En voinut elää niin. Minun piti kehittää lapsille jotain tekemistä ja löytää itselleni töitä.

Kaksi kuukautta sitten Kojokar muutti lastensa kanssa Kööpenhaminaan Tanskaan. Vaikka työpaikkaa ei ole vielä löytynyt, hän on tyytyväinen elämäänsä.

Suomesta on lähtenyt vähintään 40 000 ukrainalaista

Suomeen on saapunut kaikkiaan noin 90 000 ukrainalaista tilapäisen suojelun saajaa. Heistä noin 50 000 on edelleen maassa.

– Loput ovat siirtyneet muualle unionin alueelle tai palanneet Ukrainaan, kertoo sisäministeriön Tuuli Tuunanen.

Saadakseen oikeuden tilapäiseen suojeluun toisessa Euroopan maassa se on peruutettava Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on luonut tätä varten verkkosivun, jossa on tietoa siitä, kuinka tilapäisen suojelun peruuttamisesta ilmoitetaan ja kuinka oleskelulupakortti tuhotaan turvallisesti.

– Leikkaa kortin siru neljään osaan ja laita osat useampaan roskapussiin, Migrin verkkosivu neuvoo.

Muokkaus 30.3. klo 14:04: Jutun ingressissä ja väliotsikossa luki aiemmin, että ukrainalaisten tilapäinen suojelu päättyy maaliskuussa 2027. Muutettu, että ukrainalaisten tilapäinen suojelu saattaa päättyä maaliskuussa. Jutussa kerrotaan, että ukrainalaisten tilapäinen suojelu on voimassa maaliskuun loppuun 2027, mutta sen jatkumisesta ei toistaiseksi tiedetä.