Vantaan Energia on saanut alkuun maailman suurimman lämpövaraston louhintatyöt.

Kehä III:n kupeeseen louhittu tunneli on jo nyt hyvässä alussa. 170 metriä pitkässä tunnelissa mahtuisi ajamaan vaikka rekalla.

Tämä on kuitenkin vasta pieni alku. Tästä pisteestä pitää louhia vielä noin 400 metriä eteenpäin – ja matkan varrella paljon sivuille, ylös ja alas.

Lopputuloksena on jättimäinen tunneliverkosto, jonka kolmen kammion yhteistilavuus vastaa yhdeksää Eduskuntataloa. Vantaan Energia itse vertaa tilavuutta Olympiastadioniin.

Muutaman vuoden kuluttua nämä jättimäiset kammiot ovat täynnä vettä, joka on kuumimmillaan 140-asteista. Tämä on huomattavasti enemmän kuin tavanomaisissa lämpövarastoissa, ja siksi jokaiseen vesikuutioon saadaan säilöttyä merkittävästi enemmän kaukolämpöä.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei pikkuisen jännitä, kun lähdetään tällaista lohimaan maan alle. Mitä sieltä löytyy, ja miten luonnonmateriaali käyttäytyy noin kovassa lämpötilassa ja paineessa, Vantaan Energian energialiiketoimintajohtaja Kalle Patomeri sanoo.

Patomeren mukaan luotto on jännityksestä huolimatta kova. Laitoksen suunnitteluun on käytetty 5–10 kertaa enemmän aikaa ja rahaa kuin yhteenkään yhtiön aikaisemmista voimalaitoksista.

Valtava ratkaisu myrskyisiin energiamarkkinoihin

Varannoksi ristityn lämpövaraston perusidea on siirtää energiaa edullisilta hetkiltä niihin hetkiin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Samaa on tehty jo vuosia, mutta nyt poikkeuksellista on sekä määrä että aika.

Kun Varanto on ladattu täyteen, sillä voisi lämmittää keskikokoisen kaupungin koko vuoden ajan.

Varanto on tarpeellinen ensinnäkin siksi, että muutaman kilometrin päässä Vantaan Energia polttaa jätteitä ympäri vuoden, eikä palamisessa syntyvälle lämmölle ole kesäisin juuri tarvetta. Siksi Varanto rakennetaan nimenomaan Vantaalle.

Toinen ja vielä merkittävämpi tarve Varannolle on sähkön hintavaihtelu. Energiayhtiöt rakentavat kilvan sähköön perustuvia lämpölaitoksia ja myös Varantoon rakennetaan suuria sähkökattiloita.

Niiden huono puoli on se, että sähkö ei välttämättä ole halpaa juuri silloin, kun kaupunki kaipaa lämmitystä – pikemminkin päinvastoin.

Myös datakeskukset ja mahdollisesti tulevaisuudessa siintävät vihreän vedyn tuotantolaitokset tuottavat lämpöä silloin kuin niille sopii – eivät silloin, kun on kylmä.

Toisin sanoen laitoksen kannattavuus riippuu paljon energiamarkkinoista, jotka ovat olleet viime vuosina valtavassa myllerryksessä.

– Ne kieltämättä vaikuttavat Varannon kannattavuuteen tulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin siitä hyvä laite, että tämä mahdollistaa monia asioita verrattuna esimerkiksi sähköakkuun. Kun markkina muuttuu, tämä muuntautuu siinä mukana, Patomeri sanoo.

Tarpeellinen, mutta kallis ratkaisu

Jos Varanto on suuri kooltaan, se on sitä myös hinnaltaan. Kustannusarvio on 300 miljoonaa euroa, joka vastaa varsin tarkasti koko Vantaan Energia -konsernin vuosittaista liikevaihtoa.

Työ- ja elinkeinoministeriön 19 miljoonan euron investointituki ei kovin suurta osaa kustannuksista kata.

– Ei minua varsinaisesti investoinnin koko jännitä. Olemme rakentaneet aika paljon laitoksia, ja esimerkiksi ensimmäinen jätevoimala oli hinnaltaan samaa luokkaa. Se on osoittautunut hyväksi ja meillä on kova usko, että tämäkin osoittautuu, Patomeri sanoo.

Lähin vertailukohta varannolle on Helsingin Mustikkamaan lämpövarasto. Helen rakensi sen vanhaan öljyvarastoon 2020-luvun taitteessa. Kahden lämpöluolan yhteistilavuus on vajaat kolmasosa Varannon tilavuudesta, ja rahaa meni noin 15 miljoonaa euroa.

Ajankohtaisempi verrokki on Hyvinkäällä. Sinne nousee parhaillaan maailman suurin sorakuoppaan rakennettava lämpövarasto. Hyvinkään varaston tilavuus on kolmasosa Varannosta ja hintalappu 33 miljoonaa euroa, eli noin kymmenesosan.