Paikallinen erikoisuus, hieno tarina. Mufloneilla on selvästi arvo ihmisille.

Näin kuvailtiin Satakunnassa, Säpin saaressa eläviä mufloneita eli villilampaita, kun joukko asiaan vihkiytyneitä ja mufloneista kiinnostuneita kokoontui keskustelemaan muflonien tulevaisuudesta aiemmin viikolla.

Noin 150 hehtaarin Säppiin muflonit tuotiin Korsikasta vuonna 1949 metsästettäviksi riistaeläimiksi. Yhden tiedon mukaan Reposaaren metsästysseuran innoittajana oli Laukon kartanoon tuodut valkohäntäpeurat.

Säpin muflonikannan koko on vaihdellut ja nykyisin niitä elää saarella noin kolmekymmentä. Lisäksi mufloneita on tuotu Inkoon Hättön saarelle ja Nauvoon. Kaikkiaan eläimiä on Suomessa reilut sata.

Säpin muflonikannasta on virinnyt keskustelu, jonka keskiössä ovat eläinten talviset kuolemat ja niiden puutteelliseksi mainittu ruokinta.

Tarkemmin ottaen eläinten joukkokuolema Säpin saaressa koettiin vuonna 2024, jolloin yli kymmenen muflonia kuoli nälkään. Viime talvelta tiedetään yksi menehtyminen, jossa kuolinsyytä ei vielä tiedetä.

– Sen perusteella, kuinka paljon saareen vietyä heinää jää syömättä, tukiruokinta on täysin riittävää, mainitsi Porin kaupungin valvontaeläinlääkäri Elina Sipilä keskiviikkona järjestetyssä mufloni-keskusteluillassa.

Metsästysseura saa Metsähallitukselta synninpäästön

Mufloneiden ruokinta on ollut Reposaaren metsästysseuran vastuulla. Seurasta myönnetään, että pari vuotta sitten lisäruokinta ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Säppiin pääseminen talvisin voi olla hankalaa. Talvisessa tukiruokinnassa muflonien lisäenergiaksi saareen on tuotu jyväautomaatteja heinän oheen. Asiantuntijoiden mukaan jyvien loppuminen ei ole mufloneille katastrofi.

Metsähallituksen mukaan nykyiset ruokinta-automaatit takaavat riittävän ruokamäärän.

Reposaaren metsästysseuralla on metsästysvuokrasopimus Metsähallituksen kanssa. Sopimus antaa metsästysseuralle oikeuden metsästää muflonia sekä hoitaa tukiruokintaa. Mufloneita on kaadettu vuosina 2022-2025 yhteensä kuusi.

Muflonia pidetään luonnonvaraisena eläimenä ja siksi sen tukiruokinta vertautuu riistanhoitoon, ei esimerkiksi kotieläimenä ruokittavaan lampaaseen.

– Olen ollut Metsähallituksessa vuodesta 2019. Vuosi 2024 oli ensimmäinen kerta, kun kuulin mufloneista. Silloin asioita käytiin läpi. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut tarvetta puuttua asiaan, toteaa Metsähallituksen erätalouspäällikkö Jussi Viitanen.

Viitanen tarkoittaa, että muflonien tukiruokinta ja kannanhoidollinen metsästys on hoidettu hänestä hyvin. Metsähallituksessa toki on ollut tiedossa muflonien olemassaolo, se huomioitiin jo Selkämeren kansallispuistoa perustettaessa. Säpin saari on osa kansallispuistoa.

– Tämä on yksi Selkämeren helmi, ainutlaatuinen saari mufloneineen. Kansallispuiston perustamisasiakirjassakin ne mainitaan, sanoo puolestaan Metsähallituksen asiointijohtaja Mikael Nordström.

Mufloneista kerrotaan, että ne eivät osaa uida. Ne eivät myöskään lähde saarelta talvellakaan. Muflonien tiedetään varovan avaria paikkoja.

”Väärinkäsitykset ovat värittäneet keskustelua”

Muflonia pidetään Säpissä luonnonvaraisena eläimenä, vaikka se on vieraslaji, ihmisen toimesta Suomeen tuotu. Vuosikymmenien aikana villilampaiden sukupolvi on vaihtunut monta kertaa.

– On tässä keskustelussa ollut väärinkäsityksiä. Mufloni on riistaeläin, ei kotieläin. Se elää saarella vapaana. Myös valkohäntäpeura on tänne tuotu, tietenkin se on levinnyt hyvin paljon laajemmalle, kertoo Viitanen.

Säpissä pitää joka tapauksessa olla laiduntavaa eläinkantaa, koska saaren luontoa ja lajeja pitää hoitaa. Nykyään Säpissä on myös ylämaankarjaa laiduntamassa.

Mufloni myös lisääntyy Säpissä vapaasti.

Kaikesta huolimatta ei voi välttyä pohdinnalta, onko Säppi oikea paikka mufloneille, jos ravinnon saanti kovina talvina voi olla vaakalaudalla tai ihmisen ruokinnan varassa?

– Se on oma keskustelunsa, jos ihmiset kokevat, ettei ole oikein, että pieni eläinpopulaatio elää tavallaan eristyksessä ja sen tarinan on aika loppua, toteaa Jussi Viitanen.

Hän pohtii myös, olisiko parempi asia kuljettaa joka kesä lampaita laiduntamaa saareen. Joka tapauksessa laidunnettavaa on.

Selvää on, että talvikuukaudet ovat mufloneille kriittisiä ravinnonsaannin kannalta.

– Sama asia on luonnossa monella eläimellä. Riistaeläimistä valkohäntäpeura on osin riippuvainen ruokinnasta, mutta varsinkin täpläpeura eli kuusipeura on vielä enemmän, toteaa Mikael Nordström.