Helsingin yliopiston monitieteinen tutkimushanke kertoo karun kuvan suomalaisesta urheilumaailmasta. Keskiviikkona julkaistujen tutkimustulosten perusteella kaltoinkohtelu on yleistä eikä siitä uskalleta kertoa.

Tutkimushanke toteutettiin vuosina 2023–2026. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke tavoitti yli 3 600 urheilijaa 80 eri lajista. Urheilijoiden ikäjakauma oli 12–80 vuotta, keski-ikä oli 28 vuotta.

Tutkimus esittää myös ratkaisuehdotuksia.

Painostamista, huutamista ja paiskomista

Tutkimuksen mukaan vastaajat olivat kokeneet kaikkia väkivallan muotoja, myös fyysistä ja seksuaalista. Yleisin kaltoinkohtelun muoto oli henkinen väkivalta.

”Eräs tunnettu valmentaja vielä pari vuotta sitten tokaisi että ratsastan niin rumasti, että minut pitäisi ampua haulikolla.”

Tutkimukseen osallistunut urheilija

Urheilijat kertoivat kokeneensa huutamista, nimittelyä, ryhmän ulkopuolelle sulkemista, tavaroiden paiskomista, painostamista ja kontrollointia. Kokemukset eivät rajoittuneet yhteen kertaan, vaan toiminta oli toistuvaa.

Noin 20 prosenttia tutkimukseen vastanneista oli kokenut urheilussa kiroilua tai huutamista. Yli 16 prosenttia vastaajista oli kokenut ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Pilkkamista tai nimittelyä oli saanut osakseen noin 15 prosenttia tutkimukseen osallistuneista.

– Verbaalinen henkinen väkivalta ja ulkopuolelle jättäminen olivat tyypillisiä kokemuksia. Valmentaja ei suostunut valmentamaan, ja urheilijoille huudettiin aggressiivisesti, väitöskirjatutkija Jatta Muhonen Helsingin yliopistosta kertoo.

Henkiseen väkivaltaan syyllistyi useimmiten aikuinen. 44% tutkimukseen osallistuneista ilmoitti väkivallan tekijäksi aikuisen, 40% vertaisen eli esimerkiksi toisen urheilijan.

Erityisen alttiissa asemassa ovat naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat, alaikäiset ja huippu-urheilijat. Jatta Muhosen mukaan tutkimuksessa olleet alaikäiset olivat 12–17 -vuotiaita. He kokivat huomattavasti enemmän henkistä väkivaltaa kuin muut ikäryhmät.

– Huipputasolla olevat ja sinne tähtäävät lapset olivat alttiita henkiselle väkivallalle, Muhonen kommentoi.

– Lapsilla on voimakas urheilijaidentiteetti. Toisaalta lapsiin on aikuisia helpompi vaikuttaa, sillä heillä ei ole samanlaista vertailukohdetta muuhun elämään.

Syytöksistä ei kerrota

Tutkimus paljastaa, että kaltoinkohtelua kokeneiden on vaikea kertoa asiasta. Alaikäiset raportoivat kokemastaan vähiten. He, jotka olivat raportoineet asiasta, kokivat, ettei asiaan puututtu tehokkaasti eikä väkivalta loppunut.

Tutkimuksen mukaan urheilukulttuurin tavat ja säännöt sekä vahva urheilijaidentiteetti vaikeuttavat henkisen väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista. Moni myös pelkää seurauksia, joita ilmoituksen tekemisestä voisi aiheutua.

”Valmentaja oli sanonut, että voimistelija pärjää pelkillä marjoilla. Kieltänyt syömästä ja nöyryytti yhtä joukkuekaveria koko joukkueen edessä, kun valmentaja oli nähnyt että hän oli ostanut lihapiirakan. ”

Tutkimukseen osallistunut urheilija

– Moni haluaa suojella rooliaan ja urheilijuuttaan, koska urheilijaidentiteetti on niin vahva. On pelkoa, että valmentaja estää urheilijan etenemisen uralla tai heittää ulos porukasta, Muhonen sanoo.

Aikuiset vastuussa lasten turvallisuudesta

Koska henkisestä väkivallasta kertominen on vaikeaa etenkin alaikäisille, vastuu turvallisesta toimintaympäristöstä ja epäkohtiin puuttumisesta on tutkimuksen perusteella yksinomaan aikuisilla.

Suomen lainsäädäntö ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittävät, että lapset ovat ikänsä vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ja tarvitsevat erityistä suojaa. Myös urheilun vastuutahojen ja urheilevien lasten vanhempien on turvattava lapsen oikeudet.

– Lasten on vaikea tunnistaa henkistä väkivaltaa, joka ei ole niin selvää kuin fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, Muhonen kertoo.

– Lapset ovat myös erityisasemassa, ja vastuu heidän hyvinvoinnistaan kuuluu aikuisille.

”Lasten kaltoinkohtelun kielto on ehdoton.”

YK:n lastenoikeuksien sopimus

Tutkimuksen perusteella alaikäisiä ei oteta riittävästi huomioon suomalaisessa urheilun oikeusturvajärjestelmässä.

Tutkimuksen perusteella käytännön oikeusturva vaatii selkeyttämistä, ja jatkossa ongelmiin puuttumisen onnistumista on mitattava epäasiallisen käytöksen loppumisella.

Tutkimushanke suosittelee, että urheilu arvioi omia sääntöjään ja toimintatapojaan. Tutkimustulosten perusteella on tärkeää huolehtia urheiluympäristöjen emotionaalisesta turvallisuudesta, sillä se selittää urheilevien lasten ja nuorten henkistä hyvin- ja pahoinvointia.

”Aikuisten menestymisen himo voi olla vaarallista”

Kohti turvallisempaa urheilukulttuuria -paneelikeskustelussa Helsingin yliopistolla mukana ollut jääkiekkoasiantuntija Topi Nättinen pitää tutkimustuloksia hätkähdyttävinä. Nättinen on työskennellyt paljon lasten ja nuorten parissa. Hän tunnistaa ongelmat ja toivoo, että lapsia ja nuoria kuunneltaisiin enemmän.

– Urheilu on hyvin omalakinen maailmansa, jossa on paljon tapoja, joita ei tunnisteta tai joista ajatellaan, että urheilussa saa toimia näin, Nättinen sanoo.

– Menestymisen himo ja valta, joka aikuisilla on lapsiin on vaarallista, jos sitä ei ymmärretä. Tätä suomalainen valmentajakulttuuri ei tutkimustulosten mukaan ole ymmärtänyt.

Kurinpitoprosessit avoimiksi

Tutkimushanke nostaa esille konkreettisia toimenpiteitä, joilla urheilukulttuuria viedään terveellisempään suuntaan. Aikuisten vastuuta on korostettava, tuen on oltava helposti saatavaa ja koulutusta on lisättävä jo ruohojuuritasolla. Tutkijat kertovat, että kurinpitoprosessien pitkä kesto ja epämääräisyys aiheuttavat turhautumista ja nostavat kynnystä ilmoittaa asioista.

Tutkijoiden mukaan väkivallan määritelmiä on täsmennettävä ja kurinpitoprosesseista on viestittävä urheilijoille vaiheittain ja läpinäkyvästi, jotta he näkevät raportoinnin johtavan konkreettisiin toimiin.

– Raportoinnin kynnystä pitää madaltaa. Urheilijalle, joka kertoo väkivallasta, on tarjottava heti tukea, Muhonen sanoo.

Muhonen korostaa, että urheilijan pitää saada myös tarkat ja selvät tiedot prossesin etenemisestä.

Tutkimustulosten perusteella Suomeen suositellaan aktiivista, kansainvälisen mallin mukaista safeguarding-toimintaa, jossa häirintäyhdyshenkilöt ovat raportoijien apuna ja turvana. He myös valvovat urheiluympäristöjä, kouluttavat ja informoivat.