Antti Lievonen sanoo, ettei hän ole ikinä elänyt tavallisen veronmaksajan elämää.

Hän on tehnyt pitkän listan huumausaine- ja väkivaltarikoksia, joita on selvitelty oikeudessa. Kun edellinen tuomio oli lusittu, hän jatkoi samaa rallia.

– Valitsin itse sen elämäntyylin, koska halusin hakea kunnioitusta. Rikollisessa elämässä sitä haetaan olemalla mahdollisimman paha, Lievonen sanoo.

Pariin vuoteen jyväskyläläisen Lievosen, 40, rikosten lista ei ole pidentynyt. Edellisestä vankeustuomiosta on vuosia.

Kun Lievonen pysyy kaidalla tiellä, yhteiskunta säästää pitkän pennin: noin 66 000 euroa vuodessa.

Laskelma perustuu tuoreeseen selvitykseen, jonka taustalla on päihde- ja rikostaustaisten vertaistukijärjestö Kris. Järjestö tarjoaa apua ja tukea vankilasta vapautuville. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa moneen vuoteen. Siksi uusi tieto koetaan tervetulleena.

Kris on laatinut laskentatyökalun yhdessä Sosped-keskuksen ja Ruotsissa toimivan Rikollisuus elämäntapana (Stiftelsen Kriminalitet som Livsstil, SKL) -säätiön kanssa. Sillä voidaan osoittaa, kuinka paljon yhteiskunta säästää, kun ihminen saa apua ja lopettaa rikollisen elämäntavan. Luvut perustuvat useisiin viranomaisten julkisiin rekistereihin ja tilastoihin.

Antti Lievonen kertoo, että rikollisesta ajattelumallista irti päästäminen on ollut työlästä. Hän on esimerkiksi ajatellut viranomaisista kielteisesti, mutta haluaa opettaa nyt lapselleen, että poliisi on apu ja turva:

Lievonen kertoo, että hän on saanut oman ajatusmaailmansa oivaltamiseen apua Krisiltä, jonka toimintaan hän tuli ensimmäistä kertaa yhdyskuntapalvelukseen vuonna 2024.

Kris Suomen keskusliiton toiminnanjohtaja Marko Rajamäki nimittää uutta työkalua riskiperusteiseksi kustannusarvioksi.

– Tarkastelimme sitä, kuinka paljon vankilasta vapautuneet uusivat rikoksiaan, ja kuinka paljon Krisin työ vaikuttaa rikosten lopettamiseen, Rajamäki kertoo.

Järjestö halusi tuoda esiin päättäjille toimintansa merkitystä, sillä hallituksen leikkaukset ovat jo iskeneet järjestöjen ja yhdistysten rahoituksiin. Krisillä on kattojärjestön lisäksi yhteensä kuusi jäsenyhdistystä. Niiden pääsääntöinen rahoittaja on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).

Miljoonien säästöjä

Rajamäki antaa esimerkin työkalulla tehdyistä laskelmista: Valtakunnallisesti Krisin toiminnassa käyneitä oli vuonna 2024 yhteensä 468. Päihteettömään ja rikoksettomaan elämään sitoutui yli vuoden ajan 108 ihmistä. Laskennallinen säästö toiminnan kulujen vähentämisen jälkeen oli yli 6 miljoonaa euroa.

Säästöihin lasketaan muun muassa seuraavia asioita:

– He eivät ole enää vankilassa, heidän lapsiaan ei todennäköisesti oteta huostaan, kukaan ei todennäköisesti joudu erikoissairaanhoitoon ja sairauslomalle heidän tekemiensä pahoinpitelyjen seurauksena, eikä rikoksista synny oikeudenkäyntikuluja ja poliisin selvittelykuluja, Rajamäki luettelee.

Yhteiskunnan maksettavaksi tulee muitakin kuin rikoksentekijän kuluja. Arviolta 60 prosentilla rikostaustaisista ihmisistä on lapsia, ja esimerkiksi yksittäisen lapsen huostaanotto maksaa vuosittain kymmeniätuhansia euroja.

Krisin pitkäaikainen yhteistyökumppani Rikosseuraamuslaitos (Rise) pitää yhdistyksen laskelmia mahdollisina.

Vankien määrä on kasvussa. Kuluvan viikon tiistaina Suomen vankiloissa oli 3 810 vankia kirjoilla. Samaan aikaan henkilöstön riittävyys on tiukilla, ja tilanne haastaa turvallisuutta ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä.

Risen erityisasiantuntija Taina Taipale toteaa, että kaikki säästöt eivät ole edes mitattavissa rahassa. Kuntouttavalla työllä on merkitystä myös yhteiskunnan turvallisuudentunteelle.

Krisin laskentatyökalun mukaan Keski-Suomessa säästö oli yli miljoonan, josta hyvinvointialueen osuus oli 284 288 euroa. Laskennallisesti Kris-työllä ehkäistiin 11,69 vankeustuomiota ja 76 rikoslakirikosta:

Viime vuonna Krisin kävijämäärä Jyväskylässä kasvoi liki kolminkertaiseksi. Yhdistys muutti keskustan ytimeen ja alkoi tarjota lahjoitusruokaa kolmena päivänä viikossa.
Krisin toimintaan osallistuvat ihmiset jättävät tekemättä keskimäärin viisi rikoslakirikosta vuodessa kun he ovat sitoutuneet toimintaan.

Kris Keski-Suomen toiminnanjohtaja Mika Luomansivu kertoo, että työ alkaa parhaimmillaan jo ennen kuin ihminen vapautuu vankilasta:

Viikko-ohjelmaan kuuluu keskusteluryhmiä, Irti rikollisesta elämästä -ohjelman suorittamista, musiikkia, urheilua ja yleistä hengailua. Tärkeintä on vertaistuki. Tiloihin ei ole asiaa päihtyneenä.

– Kenenkään ei tarvitse pelätä, että täällä alettaisi periä velkoja tai olisi muuten vaarassa, Luomansivu sanoo.

Kris Suomen toiminnanjohtaja Marko Rajamäki kertoo, mikä on kriittisin hetki rikollisen elämäntavan jatkumiselle:

Vankilasta vapautuvan parisuhde on voinut päättyä, eikä siviilissä odota enää vanha tuttu asunto ja työpaikka. Vaihtoehtona on luisua vanhoihin tapoihin tai luoda kokonaan uudet.

– Kun teemme korjaavaa työtä, näemme, että ihmiset ovat väsyneitä lusimiseen ja linnassa ramppaamiseen. He haluavat muutosta, Rajamäki sanoo.

Rajamäki tietää, mistä puhuu. Hänellä on omaa kokemusta päihderiippuvuudesta ja vankilakierteestä.

Aina vanhan elämäntavan jättäminen ei onnistu monellakaan yrittämällä. Lievonen on vapautunut lukuisia kertoja tutkintavankeusjaksoilta ja suorittamasta tuomiota.

– Joskus minulla ei ole ollut muuta kuin muovikassi ja muutama vaatekerta. Ei kämppää, ei yhtään mitään.

Pelkästään huumeiden käytön lopettaminen oli monen vuoden urakka, johon kuului retkahtamisia. Elämästä puuttui rutiini.

– Pahinta oli tylsyys. Se ajoi minut käyttämään. Nyt olen täällä kuusi tuntia päivässä ja käyn salilla. Sitten on jo ilta.

Rikollisen elämäntavan jättäminen ei onnistunut ennen kuin hän halusi sitä itse ja sai siihen tukea.

Antti Lievonen haaveilee siitä, että pääsee maksamaan veroja. Tulevaisuudessa hän haluaa opiskella liikunta-alaa:

Korjaus 3.4.2026 kello 8.42: Laskentatyökalua tekemässä on ollut Sosped-keskus, ei Sosped-säätiö.