Taitoluistelun MM-kisat Ylen kanavilla 25.3.–29.3. Katso lähetystiedot Yle Areenasta.

Vuosi sitten Iida Karhunen oli tavallinen lukiolainen. Karhunen tiedettiin lahjakkaaksi taitoluistelijaksi, mutta kisajäillä hän sai olla rauhassa ilman suurta mediahuomiota.

Nyt arki on muuttunut. Haastattelupyyntöjä satelee, eikä Karhunen saa enää kävellä tuntemattomana kotikaupunkinsa Lappeenrannan kaduilla.

– Ainakin yksi ihminen onnittelee aina, kun käyn jossain. Ennen kukaan ei tunnistanut tai sanonut mitään, Karhunen hymyilee.

Karhusen elämä muuttui helmikuussa Milanon olympiajäällä.

Karhunen hurmasi suomalaisen urheiluyleisön kylmäpäisillä suorituksillaan olympialaisten lyhytohjelmassa.

Lyhytohjelmaa edeltäneissä harjoituksissa hän oli silmiinpistävän rento ja rauhallinen. Hypyt napsahtelivat paikoilleen, eikä olympiadebyytti tuntunut hermostuttavan 17-vuotiasta urheilijaa.

Hän tiesi osaavansa ja olevansa kunnossa.

Yli kymmenen vuotta Karhusta valmentanut Marina Shirshova antoi viimeiset ohjeet suojatilleen ennen lyhytohjelman aloitusasentoon luistelua. Karhusen ilme oli päättäväinen.

Moni huippuluistelija kompuroi täyden Milanon taitoluisteluareenan painekattilassa. Mutta ei Iida Karhunen. Nuori suomalainen nautti tunnelmasta täysin siemauksin. Jalat olivat sopivasti maasta irti, mutta pakka pysyi kasassa.

Myös vapaaohjelma onnistui lähes täydellisesti.

20 parhaan olympialuistelijan joukossa oli vain yksi Karhusta nuorempi urheilija, olympiapronssia voittanut Japanin Ami Nakai.

Lappeenrantalaisurheilija singahti kertaheitolla kiinnostavaksi kansainväliseksi urheilijaksi, joka vielä ennen kisoja ihaili maailman huippuja eikä ymmärtänyt olevansa matkalla heidän joukkoonsa.

Joskus häntä saa toppuutella, ettei tarvitsisi olla noin kunnianhimoinen.

Äiti Anne Karhunen

Suomalainen urheilija, joka on parhaimmillaan isoilla areenoilla ja jonka pää kestää kovimman mahdollisen paikan.

Mistä tällainen nuori lahjakkuus oikein löytyi?

Perfektionisti, jota muut jarruttelevat

Karhusten omakotitalon keittiössä Lappeenrannassa on hiirenhiljaista. Pöydän ääressä on menossa äärimmäistä tarkkuutta vaativa projekti, jonka parissa uskaltaa tuskin hengittää.

Iida Karhunen koristelee äitinsä Anne Karhusen kanssa täytekakkua, jonka kruunaa sokerimassasta muotoiltu joutsen.

Karhunen liitelee tämän kauden vapaaohjelmassaan joutsenen lailla Tšaikovskin Joutsenlammen tahtiin, joten kakku on kunnianosoitus onnistuneelle ohjelmalle.

Kaksikko huokailee, sillä joutsenen kaula on liian taipuisa, eikä ole ehtinyt kovettua tarpeeksi. Yksityiskohdat ovat tärkeitä.

– Iida on perfektionisti. Hän haluaa tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin pystyy kotona, jäällä ja koulussa. Joskus häntä saa toppuutella, ettei tarvitsisi olla noin kunnianhimoinen, kun helpommallakin pääsisi, Anne Karhunen hymähtää.

Valmentaja Shirshova on samoilla linjoilla. Karhusta on vaikea saada pysymään poissa harjoituksista kevyen harjoitusjakson aikana.

– Iida ei osaa ottaa rennommin. Hän haluaisi harjoitella koko ajan. Välillä on pakko sanoa stop, Shirshova kertoo.

Suoritusten jälkeisissä haastatteluissa Karhunen vastaa aina, että vielä jäi korjattavaa ja aina on parannettavaa. Näin myös olympialaisissa. Nuori luistelija vaatii itseltään paljon ja on valtavan kunnianhimoinen.

Karhunen myöntää, että välillä arki on raskasta ja aikuiset joutuvat jarruttelemaan häntä sekä harjoittelussa että muussa elämässä.

Kotona saa levätä, ja leipominen auttaa rentoutumaan. Suurin osa kakuista tehdään tilauksesta ystäville ja tuttaville.

– Leipomisessa ja kakun koristelussa saa ajatukset muualle. Se on kivaa hommaa, Karhunen sanoo ja asettelee kukkia täytekakun päälle.

Lappeenrantalaisten lemmikki

Kisapuiston jäähallin käytävällä Karhusta vastaan kävelee toinen lappeenrantalaisten suosikkihahmo, SaiPan päävalmentaja Raimo ”Raipe” Helminen. Olympialaisten onnistuminen on saanut jääkiekkolegendan liittymään onnittelijoiden joukkoon.

Karhunen itse suhtautuu uudenlaiseen julkisuuteen rauhallisesti.

Median huomio ja jatkuvat haastattelut sujuvat jo luonnostaan, vaikka kysymykset tuntuvat välillä oudoilta. Moni haluaa esimerkiksi tietää, miten Karhusen henkinen kantti on niin kova.

– Ymmärrän kyllä, että kaikenlaista kysellään, mutta en osaa kaikkiin vastata. Olen niin tottunut kisaamiseen ja keskittynyt siihen, mitä teen, Karhunen toteaa.

Parasta ovat pienet luistelijat, jotka tulevat moikkaamaan ja halaamaan.

Iida Karhunen

Vaikka olympialaisten jälkeen Karhuselle on satanut onnitteluja, kukkalähetyksiä, lahjoja ja huomiota, arki on jatkunut melko samanlaisena.

Haastattelupäivän aamun Karhunen aloitti fysiikan kokeessa.

– Olympialaisten aikana jäi rästiin aika paljon kokeita ja tehtäviä. Niitä on joutunut nyt jälkikäteen sopimaan ja hoitamaan, Karhunen kertoo.

Vaatimaton roolimalli

Karhunen on rauhallinen tapaus, jota uudenlainen tilanne ja julkisuus eivät tunnu hetkauttavan.

Hän viihtyy parhaiten jäällä, omassa kuplassaan, jonne eivät pääse muut. Hän nauttii huomiosta omiensa parissa, mutta muuten jalat pysyvät tiukasti maassa.

– Parasta ovat pienet luistelijat, jotka tulevat moikkaamaan ja halaamaan. Toivottavasti pystyn näyttämään heille esimerkkiä ja innostamaan muitakin lajin pariin.

Shirshovan mukaan Karhusen potentiaalin näki heti ensimmäisissä yhteisissä harjoituksissa.

Nyt tavoitteena on vaikeuttaa ohjelmia ja laajentaa hyppyrepertuaaria. Valmentaja paljastaa, että neloshyppyjä on harjoiteltu ja kolmoisaxel sujui hyvin jo viime kesänä.

Onnistuessaan nämä suoritukset tekisivät Karhusesta vielä poikkeuksellisemman urheilijan. Naisissa neloishypyt ovat todella harvinaisia varsinkin, kun venäläisluistelijat ovat poissa kilpailuista.

– Tykkään haastaa itseäni, vaikka vaikeat hypyt saattaa aluksi vähän pelottaa, Karhunen myöntää.

– Vaikeampien elementtien lisäksi haluan ohjelmiin lisää vauhtia ja eläytymistä.

Karhusen elämän tärkein asia on tällä hetkellä taitoluistelu.

Seuraavaksi hänet nähdään jäällä ensi viikon MM-kisoissa Prahassa.

Vuoden päästä on edessä vielä suurempi hetki, kun MM-kisat luistellaan Tampereella.

Kotikisat saavat luistelijan innostumaan. Olisi hienoa saada kotihalli räjähtämään ja onnistua suomalaisyleisön edessä.