Porin taidemuseon hallitilan lattialle on aseteltu kahdeksanhaarainen teos. Se näyttää tutulta sellaiselle, joka on vieraillut Porin Käppärän hautausmaan Juséliuksen mausoleumissa. Sitä se onkin: tuttua.

Lattialla on Akseli Gallen-Kallelan alkuperäisen kattofreskon palasia, jotka säästyivät 1900-luvun alussa ensin kosteusvaurioilta ja sen jälkeen ankaralta tulipalolta – toisin kuin kaikki muut mausoleumin taideaarteet.

Kattofreskon jäänteissä on kuvattuna yleisimmät suomalaiset puut 11-vuotiaana.

Samanikäisenä Sigrid Jusélius kuoli tuhkarokon jälkitautiin vuonna 1898. Liikemiesisä F. A. Jusélius rakennutti surutyönä valtavan hautamuistomerkin, Juséliuksen mausoleumin, jonka taideteokset tilattiin ajan kovimmilta nimiltä kuten Gallen-Kallelalta ja Pekka Haloselta.

Lapsen kuolema oli lähtölaukaus monitasoiselle epäonnelle. Freskot alkoivat tuhoutua heti rakennuksen valmistumisen jälkeen, koska kivimateriaalin kosteus söi teoksia.

Asia aiheutti ristiriitaa rakennuttaja Juséliuksen ja Gallen-Kallelan välillä.

Sitten syttyi tulipalo. Kun syksyllä 1931 mausoleumia alettiin kuivata tuon aikaisella tekniikalla, rakennustelineet syttyivät ja tulipalo viimeisteli freskojen tuhon.

Tuli suojasi salaisuuksia?

Muutakin tuhoon liittyvää ikävää oli.

Taiteilijaa oli kutkuttanut esoteerinen eli kätketty tieto. Oliko seiniin paljastettu liikoja?

Tulipalo lietsoi Porissa huhumyllyn, jonka mukaan palon taustalla olisivat olleet salaisuuksiaan varjelevat vapaamuurarit, joiden toiminnassa Gallen-Kallela oli piipahtanut.

Vapaamuurarien historiasta tietokirjan kirjoittanut dosentti Samu Nyström ei ole aiemmin kuullut kyseistä huhua, mutta teema on tuttu. Järjestöön yhdistyy monia salaliittoteorioita Suomessakin.

Gallen-Kallela maalasi freskot jo vuosina 1901–03.

– Silloin Suomessa ei edes toiminut vapaamuurarijärjestöjä, mutta tulipalo ajoittuu kyllä muurarivastaisen kirjoittelun kuumaan vaiheeseen. Kaikenlaiset legendat ovat olleet mahdollisia, Nyström sanoo.

Nyströmin mukaan tuolloin lehdissä julkaistiin jopa väitteitä, joiden mukaan vapaamuurarit olisivat olleet myös kansallistaiteilijan kuoleman takana.

Varastossa vanerilaatikoissa

Tulipalo tuhosi, mutta ei kaikkea.

– Kuin ihmeen kaupalla fresko säilyi. Sitä on vaikea edes käsittää. Teosta yritettiin restauroida paikalla, mutta silloin se alkoi murentua, kertoo näyttelyn kuraattori Arttu Merimaa.

Teos irrotettiin katosta hellästi ja säilöttiin vanerilaatikoihin.

Jokunen vuosi sitten Merimaa sai tiedon, että Satakunnan museon varastosta löytyy alkuperäinen fresko palasina.

Se tieto alkoi kutkuttaa.

Nyt Porin taidemuseossa elokuun loppuun asti esillä oleva Contra Conservatio -ryhmänäyttely pohtii monipuolisesti tuhoa ja elpymistä. Mitä jää jäljelle? Mitä pitää entisöidä?

Näyttely houkuttelee katsojan miettimään säilyttämisen teemaa.