Jämsäläisseura Duon nuorten salibandyjoukkue pelaa kotikentällään Jämsänkoskella toistaiseksi poikkeusluvalla.

P16 tavoittelee ensi viikonloppuna 1. divisioonan voittoa ja pääsyä SM-sarjaan.

Mäntykallion koulun liikuntasali on sarjapeleihin auttamatta liian pieni.

Valtakunnallisiin otteluihin tarvitaan lajiliiton poikkeuslupa, jos kenttä ei täytä lajin vaatimuksia. Salibandyliitto myönsi luvan sillä ehdolla, että kaukaloa suurennettiin ja seiniin ja pilareihin asennettiin pehmusteet törmäyssuojiksi.

Lopputuloksena kaukalon sisään jäävän alueen koko on nyt 19 x 38 metriä, kun säännöt vaatisivat 20 x 40 metrin kokoista kenttää.

Kaukalon laidan ja betoniseinän väliin jää yhä paikoin vain noin puoli metriä leveä turva-alue. Suositus olisi kaksi metriä, mutta tästä on lajiliiton mukaan pakko välillä joustaa.

Suomi täynnä alamittaisia kenttiä

Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen sanoo, että kunnissa on paljon liikuntasaleja, mutta ne on rakennettu pääasiassa voimistelun, koripallon ja lentopallon tarpeisiin. Kyseisillä lajeilla on pidemmät perinteet kuin salibandylla, jota on pelattu alle 40 vuotta.

– Monet kentät ovat harmillisesti liian nafteja salibandyyn. Usein kyse on vain muutamasta metristä.

Kinnusen mukaan mokia on sattunut myös lattiamateriaalien valinnassa ja hoidossa. Esimerkiksi massalattia voi liian kitkaisena aiheuttaa riskin nilkka- ja polvivammoille. Toisaalta, väärillä pesuaineilla pestynä siitä voi tulla liian liukas. Joustamaton parketti taas sopii koripalloon, muttei juuri mihinkään muuhun joukkuelajiin. Salibandya parketilla ei edes saisi pelata.

– Silloin kun liikuntatilat rakennetaan salibandylle sopiviksi, se ei sulje mitään muutakaan lajia pois.

Salibandyliitolta anotaan jonkin verran poikkeuslupia liian pienille kotikentille. Poikkeuslupa tarvitaan myös, jos joukkue joutuu pelaamaan vaikkapa naapurikunnan hallissa.

Tärkeintä on liiton mukaan turvallisuus.

– Pelin vauhti on kasvanut, ja on ollut muutamia pääosumia ja muita kolahduksia. Liiton velvollisuus on huolehtia siitä, että loukkaantumiset vältetään, Kinnunen sanoo.

Salibandy on harrastajamäärältään Suomen suosituin sisäjoukkuepeli. Harrastajia on noin 300 000 ja lisenssipelaajia 50 000.

Pehmusteet ennen uutta hallia

Duo Jämsän P16-junioreiden valmentaja Ari Vilenius kertoo, että viisi senttimetriä paksut pehmusteet asennettiin kotikentän seiniin talkoilla. Ne eivät suojaa täydellisesti, mutta tuovat joustoa. Hyödyt on huomattu heti.

Noin kymppitonnin pehmustelaskun maksoi Jämsän kaupunki.

– Jos kaupunki ei olisi tarttunut tähän juttuun, pelaisimme nyt Jyväskylässä tai Muuramessa.

Etenkin SM-sarjatasolla ajanmukainen kenttä olisi tarpeen. Duo Jämsä haluaa kertoa toiveensa, kun Jämsään aletaan suunnitella uutta liikuntahallia tänä keväänä.

– Pelaajien turvallisuus on ykkösjuttu. Kentän pitää olla oikean kokoinen, jotta ympärille jäävät riittävän isot turva-alueet, valmentaja Vilenius sanoo.

Videolla pelaajat Eelis Hakala, Atte Sipovaara ja Jaakko Ruotiala kertovat toivelistansa uudelle hallille:

Jämsän kaupunki on varannut liikuntahallin suunnitteluun ja rakentamiseen 4,6 miljoonaa euroa. Hallin mahdollinen paikka on jo tiedossa, mutta rakentamispäätöstä ei vielä ole. Jos hallia päästään rakentamaan, se valmistuisi vuonna 2027 tai 2028.

Kaupungin mukaan suunnittelussa on tarkoitus kuulla tulevia käyttäjiä, kuten kouluja ja urheiluseuroja. Osallistamisen tapa on vielä auki.

Vilenius painottaa, että hallin pitää palvella kaikkia jämsäläisiä liikunnan ja urheilun harrastajia. Hän toivoo, että kaupunki järjestäisi pikapuoliin esimerkiksi työpajoja.

– Suunnittelussa olisi tärkeä lähteä heti oikeille raiteille. Kaupungilla ei varmasti ole yhtään ylimääräistä rahaa, niin ettei kannata hupuloida ja tehdä asioita kahteen kertaan.