Noin 40 metrin levyinen vyöhyke rakentamisaikana.

Pysyvä ja noin 10 metriä leveä, metsäalueella puustosta vapaa käyttöoikeusalue lunastusmenettelyn kautta.

Vähintään metrin syvyydessä kulkeva vedyn siirtoputki, jonka halkaisija on metrin luokkaa.

Tällaisia ovat konkreettiset vaikutukset maanomistajalle, jonka maille suunnitellaan kansallista vedyn siirtoyhteyttä. Se ulottuisi noin 1 500 kilometrin pituudelta Tornion seudulta länsirannikkoa pitkin itäiselle Uudellemaalle saakka.

Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa Gasgrid aikoo rakentaa putkea noin 285 kilometrin verran 18 kunnan alueelle. Putki kulkisi arviolta noin tuhannen maanomistajan mailla.

Lounais-Suomessa putken reitti kulkee Merikarvialta Loimaalle, ja sen sivuhaarat suuntaavat Raumalle ja Naantaliin.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on käynnistynyt, ja tällä viikolla sitä on käyty läpi kolmessa yleisötilaisuudessa. Esimerkiksi tiistainen tilaisuus Porissa veti paikalle yli sata asiasta kiinnostunutta ihmistä.

Maa- ja metsätaloudelle pelätään syntyvän vahinkoja

Vetyputken rakentamisessa törmäävät tulevaisuuden visio Suomesta, joka kuuluisi Euroopan johtaviin vihreän vedyn tuottajamaihin, ja toisaalta maanomistajien huoli vetyputken vaikutuksista erityisesti maa- ja metsätalouden harjoittamiseen putken lähiympäristössä.

Vaikutukset elinkeinotoimintaan nousivatkin keskiöön esimerkiksi Porin yleisötilaisuudessa.

Kritiikkiä sai muun muassa putkelle suunniteltu reitti, joka kulkee pääosin pelto- ja metsämaalla. Tätä hämmästeli tilaisuudessa muun muassa kokemäkeläinen maanviljelijä Hannu Heikola.

Hänen mielestään putken sijoittamista parhaille peltoalueille ei ole loppuun saakka mietitty.

– Jo rakentamisvaihe vaikuttaa maakerrostumiin, jotka ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet viljelyskelpoisiksi. Metrin putken asentaminen taas tuhoaa viljelyominaisuudet vähintään kymmenen metrin matkalta, Heikola sanoo.

Gasgridin mukaan reitti on hahmoteltu sen mukaan, missä vihreää vetyä tulevaisuudessa tuotetaan ja käytetään.

– Merkittävin tekijä putken reittisuunnitelmalle on hankekehittäjiltä ja teollisuudelta saatu palaute tulevien vetyhankkeiden sijainnista, sanoo vetylaaksoyksikön johtaja Heli Virkki Gasgridiltä.

Tämän vuoksi esimerkiksi merialueella kulkeva putkilinjaus ei tule kyseeseen. Omat rajoitteensa putken reitille tuo asutus, johon on pidettävä 30 metrin varoetäisyys.

Linjauksiin voi vielä vaikuttaa

Lounais-Suomessa 285 kilometrin vetyputkireitti on vasta ensimmäinen versio linjauksesta. Gasgrid vakuuttaa, että reittivalintoihin voi vielä vaikuttaa antamalla palautetta. Sitä se onkin jo saanut runsaasti.

Mielipiteitä voi jättää maaliskuun loppuun asti lupa- ja valvontavirastolle myös kuun alussa julkistetusta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta eli YVA:sta.

Maastotöitä tehdään syksyyn asti, ja YVA:n toinen vaihe valmistunee vuoden lopulla. Myös tästä on mahdollisuus jättää palautetta.

– Olemme todella paljon panostaneet juuri maanomistajille tiedottamiseen. Omat haasteensa tuo se, että hanke on näin valtava, sanoo luvituspäällikkö Jenni-Julia Saikkonen Gasgridiltä.

Yhtiöllä on esimerkiksi avoin karttapalautekysely, jossa maanomistajat ovat voineet kertoa omia näkemyksiään putken reitityksestä.

Maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK on tarkasti seurannut hankkeen vaiheita ja ohjeistanut jäsenistöään putkeen liittyvissä asioissa.

MTK Satakunnan toiminnanjohtaja Terhi Löfstedtin mukaan kyse on MTK:n edunvalvonnan kannalta keskeisestä asiasta.

Löfstedt ei anna täysiä pisteitä Gasgridille tavasta, jolla se ottaa vastaan maanomistajien antamaa palautetta.

Maanomistajat ovat jääneet pohtimaan, onko palaute mennyt perille.

– Jos Gasgrid sanoo, että putken linjaukseen voi vielä vaikuttaa, niin tärkeää olisi kertoa, onko mielipide huomioitu. Vastaus pitäisi saada joka kerta, Löfstedt sanoo.

Hyönteiset, linnut ja vesistöjen alitukset tutkitaan

Lounais-Suomessa tehdään syksyyn mennessä selvityksiä vetyputken vaikutuksista luontoon ja ympäristöön.

Selvitykset tehdään noin 150 metriä kattavalta alueelta putken molemmin puolin. Hankkeen koosta johtuen vastaan tulee monenlaisia luontotyyppejä.

– Tutkimme esimerkiksi liito-oravia, saukkoja ja viitasammakoita. Teemme selvityksiä myös pesimälinnustosta, pöllöistä ja kanalintujen soidinalueista, kertoo AFRY:n YVA-projektipäällikkö Karoliina Jaatinen.

Lähes 300 kilometrin reitillä vetyputkelle tulee vastaan yli 150 erikokoista vesistöuomaa. Suurimmasta päästä löytyy esimerkiksi Kokemäenjoen alitus, joka on tämänhetkisen suunnitelman mukaan tarkoitus tehdä Harjavallan ja Kokemäen välillä.

Vesistön alitukselle on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa pohjasedimentti kaivetaan auki ja putki upotetaan haluttuun syvyyteen. Mahdollista on myös käyttää alitusmenetelmää, jossa itse uomaan ei kajota lainkaan.

– Tässä vaiheessa emme vielä tiedä, kumpi menetelmä eri uomiin soveltuu. Siksi joudumme selvittämään niiden lajistoa, kuten suojellun suursimpukan mahdollista esiintymistä, Jaatinen kertoo.

Suursimpukoiden tilannetta selvitellään avovesikaudella myös sukelluksilla. Kalaston rakennetta tutkitaan sähkökoekalastusten avulla.