Etelä-Pohjanmaan kuntien edustajat pohtivat perjantaina Seinäjoella, miten kunnat jatkossa pärjäävät, kun väestöennuste näyttää miinusta ja taloudenpito on hankalaa.

Valtakunnan tasolla asiaa pohtii helmikuussa asetettu parlamentaarinen työryhmä. Kuntien tilannetta on mietitty myös Kuntaliitossa, jonka asiantuntijat alustivat perjantaista keskustelua.

Kaupunkikehityspäällikkö Henrik Lönnqvist toteaa heti aluksi, että Etelä-Pohjanmaan tilanne on samanlainen kuin muidenkin alueiden. Väki vähenee ja ikääntyy ja lapsiluku pienenee.

– Iso kysymys onkin se, onko seudulla keskuskaupunki, joka toimii magneettina ja vetää yritystoimintaa, väestöä, elinkeinoja ja pitää sitä kautta myönteistä kehitystä yllä, summaa Lönnqvist.

Hän vastaa itse, että Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoki on sellainen. Seinäjoella on kuitenkin oma ongelmansa eli se, kykeneekö kaupunki saamaan ja pitämään ne maahanmuuttajat, jotka Seinäjoelle tulevat.

– Se on merkittävin kysymys, sillä nimenomaan maahanmuutto on väestönkehityksen ajuri, toteaa Lönnqvist.

Kuntaliitos ei ratkaise kaikkea

Kuntaliitossa ollaan huolissaan tilanteesta, jossa negatiiviseen väestönkehitykseen yhdistyy nykyinen heikko talouden näkymä. Miten silloin voidaan tuottaa palveluita väelle, joka kunnassa enää on?

– Silloin täytyy miettiä palvelurakennetta. Jos senkin jälkeen ollaan edelleen vaikeassa tilanteessa, täytyy alkaa miettiä uusia tapoja tehdä yhteistyötä muiden kuntien kanssa, esittää Lönnqvist.

– Kuntaliitos ei lähtökohtaisesti ole mikään hopealuoti. Joskus se on pakko ja talouden näkökulmasta ongelman ratkaisu, mutta väestön vähenemiseen ja harvenemiseen se ei tuo ratkaisua.

Lönnqvist listaa, että ratkaistavia kysymyksiä ovat, pystytäänkö järjestämään tarpeelliset palvelut, saadaanko talous toimimaan ja onnistuuko päätöksentekodemokratia, jos väkeä on erittäin vähän.

Kuntaliitto patistaakin kuntia nyt aiempaa syvempään yhteistyöhön. Lönnqvist tietää, että se on hankalaa.

– Kuntien on hyvin vaikea luopua esimerkiksi omasta peruskoulusta ja järjestää se yhdessä toisen kunnan kanssa. Ymmärrän, että jokainen kunta näkee peruskoulun elinvoiman ehtona. Kuka muuttaisi kuntaan, jos siellä ei ole peruskoulua?

Kuntaliitossa esitetään mallia, jossa koulupolun alun pitäisikin olla jokaisessa kunnassa, mutta myöhemmässä vaiheessa opetus voitaisiin toteuttaa yhteistyöllä.

Lönnqvist on sitä mieltä, että koulutuksen tulee jatkossakin olla lapselle ilmaista. Hänen mukaansa pitäisi kuitenkin keskustella muista palveluista eli siitä, mitä palveluita kunnan olisi pakko järjestää ja mikä vastuu vanhemmilla, perheillä tai yksilöillä olisi palveluiden rahoituksesta.

Itsenäisyydellä on perinteet

Perjantain tilaisuudessa paikalla ollut Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa kommentoi, että Etelä-Pohjanmaan kunnat tekevät jo kiitettävästi keskenään yhteistyötä.

– Kurikkahan vastaa esimerkiksi lomituspalveluista yli maakuntarajojen, ympäristöterveydenhuollossa tehdään yhteistyötä Ilmajoen kanssa ja työllisyyden hoidossakin on uudet yhteiset alueet.

Pusa haluaa tuoda keskusteluun mukaan 1800-luvulta peräisin olevat kuntien itsenäisyyden perinteet. Esimerkiksi Kurikka on perustettu 1868.

– Kun keskustellaan kuntaliitoksista, ei pidä unohtaa, että 1800-luvulla perustetuissa kunnissa on totuttu ylisukupolvisesti päättämään asiat tietyllä tavalla ja niihin liittyy paljon perinteitä. Ettei rikota päätöksenteon kulttuuria ja historiallista identiteettiä.

Kaupunginjohtaja toteaa, että vastuu on kunnalla itsellään. Jos se itsenäisesti hoitaa taloutensa hyvin, silloin estetään kuntaliitoksia. Taloudenpidossa auttaa nykyinen energiamurros.

– Vaikka on pienikin kunta, mutta jos sillä on hyvät tuulivoiman kiinteistöverotuotot, niin se pärjää ihan hyvin. Se on iso tuki myös Kurikalle, toteaa Pusa.