Osallistuin keväällä 2019 pitkän matematiikan ylioppilaskokeeseen, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa sähköisesti. Ylioppilastutkinnon sähköistymisen myötä myös lukion oppitunneilla käytettiin läppäreitä.

Olin tuolloin vakuuttunut siitä, että digitalisaatio tukee oppimista. Kirjoitin aiheesta kaksi kolumniakin, joissa ihmettelin, miksi digiloikkaa ei toteutettu jo aikaisemmin. Ajattelin, että digitalisaatio on osa tulevaisuuden työelämää ja siksi järkevä lisä varsinkin koulun reaaliaineisiin.

Digi-innostus eteni muuallakin, ja tietokoneita jaettiin oppilaille ympäri maailmaa. Taloustieteen julkaisuissa on tutkittu muun muassa Perun kokeilua. Siinä osa oppilaista käytti tietokonetta, osa ei. Merkittäviä eroja oppimistuloksissa ei havaittu. Samankaltaisia kokeita ja tuloksia on Kaliforniasta, Israelista ja Uruguaysta.

Kännyköiden kieltäminen paransi erityisesti akateemisesti heikkojen oppilaiden tuloksia.

Kännykät sen sijaan tuntuvat suorastaan heikentävän oppimista. Iso-Britanniassa kännyköiden kieltäminen paransi erityisesti akateemisesti heikkojen oppilaiden tuloksia. Kännykkäkieltoa tukevia tutkimuksia on myös Intiasta ja Espanjasta.

Jatkoin opiskelemaan ulkomaille, ja oma digi-intoiluni alkoi vähetä. Opiskelin Lontoossa taloustieteitä, ja tehtävät nojasivat vahvasti erilaisten graafien, laskujen ja tekstien tekemiseen paperille. Vuonna 1209 perustetussa Cambridgen yliopistossa kaikki kokeetkin tehtiin paperilla, ja kirjastosta sai pyytää mitä vain painettua oppikirjaa.

Käsin piirtäessä matematiikan rutiinit jäivät lihasmuistiin.

Opin arvostamaan sitä, että mikään tekninen ongelma tai ohjelmistopäivityksen ilmoitus ei pysäyttänyt keskittymistäni. Käsin piirtäessä jotkut matematiikan rutiinit jäivät myös lihasmuistiin.

Nykyään olen innokas sähköpaperin omistaja, sillä piirtelen ja teen muistiinpanoja käsin oikeastaan koko ajan.

Uskon, että kouluissa pitää olla selvät rajat teknologialle tänä somen algoritmien ja tekoälyn aikakautena, mutta pohdin samalla, onko digikritiikistä tullut jo liiankin iso osa koulutuspoliittista keskustelua. Nykypoliitikot näyttävät suorastaan kilpailevan siitä, kuka pääsee kieltämään kännykät koulussa.

Kännykkä on ainoa digivempain, jonka kieltämiselle olen löytänyt tutkimuksista selvemmin tukea – eikä tämäkään kielto maailmaa mullista: usein kännyköistä luopumisella on vain vähäisiä oppimista tehostavia vaikutuksia, joskus ei ollenkaan. Esimerkiksi Ruotsin lukioissa kännykkäkielto ei vaikuttanut oppimistuloksiin.

Digitalisaatiolla on mediassa selitetty jopa koulutustulosten laskua ja Pisa-tulosten romahdusta. Tällöin esiin nousee usein Aino Saarisen väitöskirja, jossa löydettiin yhteys digitaalisten oppimateriaalien käytön ja heikentyneiden oppimistulosten välillä.

Digitehtäviä kohdennetaan niille, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia.

Joskin itseäni mietityttää, kumpi on muna, ja kumpi on kana: aiheuttaako laitteiden käyttö oppimistulosten heikentymistä vai johtavatko heikentyneet oppimistulokset siihen, että oppilaalle kohdennetaan lisää digitehtäviä.

Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkimuksessa samanlaista yhteyttä ei löydetty. Sen sijaan huomattiin, että heikommin suoriutuvat oppilaat käyttävät digimateriaaleja useammin, ja että digitehtäviä kohdennetaan niille, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia.

Liian pitkälle mennyttä digi-intoilua saa ja pitää kritisoida, mutta ei kaikki sähköinen ole silti haitallista. OECD:n julkaiseman kirjallisuuskatsauksen mukaan teknologiasta voi olla oikein käytettynä hyötyjäkin.

Kännyköiden kieltäminen on ilmaista.

Poliitikoille digikritiikki on fiksu valinta, sillä kännyköiden kieltäminen on ilmaista. On paljon vaikeampaa puhua vaikkapa siitä, että samalla kun muut OECD-maat ovat lisänneet koulutuksen rahoitusta, Suomi on leikannut siitä.

Olen iloinen, jos koululaiset saavat halutessaan paperikirjat, ja kännykät pidetään poissa oppitunneilta. Mutta vielä enemmän kaipaan sitä, että koulutuksen rahoitusta puolustettaisiin vielä vaalien jälkeenkin.

Matias Mäkiranta

Kirjoittaja on taloustieteen väitöskirjatutkija. Hän luonnosteli tätä kolumnia käsin sähköpaperille saunavuoron jäähyllä.