Brittiläinen Mark-Anthony Turnage ei muistuta klassisen musiikin säveltäjää. Hän näyttää enemmän jazz-pianistilta, joka on unohtunut aamuyön tunteina klubille jammailemaan.

Maanläheisen olemuksen ei pidä antaa hämätä. Mark-Anthony Turnage on yksi huomattavimmista nykyoopperan säveltäjistä.

Se on oikeastaan ihme. Työväenluokkaisessa ja tiukan uskonnollisessa perheessä kasvanut Turnage piti oopperaa pitkään paikkana, jossa käyvät vain hienot ihmiset.

– Pidin sitä elitistisenä. Enää en ajattele niin, vaikka oopperassa käymisessä on edelleen ärsyttäviä piirteitä, tiettyä snobismia, Turnage sanoo.

Säveltäjä on Helsingissä, koska hänen uusin teoksensa Festen saa ensi-iltansa Suomen kansallisoopperassa.

Teoksen aihepiiri on synkkä. Festen käsittelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, itsemurhaa ja rasismia.

Teos kantaesitettiin viime vuonna Lontoossa. Kansa rakasti ja kriitikot ylistivät poikkeuksellisen yksimielisesti. Nyt sama tuotanto nähdään Helsingissä.

Oopperan on ohjannut Richard Jones, ja se perustuu Thomas Vinterbergin samannimiseen palkittuun elokuvaan.

Säveltäjä innostuu rajojen rikkomisesta

Festenissä on käynnissä perhejuhlat. Varakkaan suvun patriarkka Helge täyttää 60 vuotta. Poika Christian pitää isälleen puheen, josta selviää, miksi sisko teki itsemurhan.

Juhlaväki saa kuulla, että isä käytti poikaa ja tämän siskoa seksuaalisesti hyväkseen. Äiti tiesi, mutta sulki silmänsä.

Turnage innostuu vavisuttavista teemoista.

– Pidän synkistä ja haastavista aiheista, enkä voisi tehdä oopperaa jostain, jossa kaikki hyppelehtivät iloisesti. Kyllästyisin nopeasti.

Turnage on ravistellut klassisen musiikin maailmaa aiemminkin. Hänen edellinen aikuisille suunnattu oopperansa oli Anna Nicole (2011), jonka keskiössä oli playboy-malli Anna Nicole Smithin värikäs elämä.

Osalle tankotanssi oopperanäyttämöllä oli liikaa.

Festen on Turnagen viides kokopitkä ooppera. Ensimmäinen oli Greek (1988), joka sijoitti Oidipuksen myytin 1980-luvun kiroilevaan Lontooseen.

Greek oli menestys, ja sillä tiellä säveltäjä on edelleen.

– Monet teoksistani ovat aika provosoivia. Niissä on paljon karkeaa kieltä. Ooppera on ollut tapani olla tuhma poika. En koskaan kiroillut vanhempieni kuullen, mutta pystyn tekemään niin oopperoissani.

Festen huusi tulla sävelletyksi

Turnage näki Vinterbergin Festen-elokuvan (1998) tuoreeltaan, mutta ymmärsi sen potentiaalin oopperana paljon myöhemmin.

– Festenissä on suuria puheita, kuin aarioita. Siinä on paljon draamaa. Se suorastaan huutaa oopperaa, Turnage sanoo.

Tarinan sovituksen ja libreton on tehnyt brittiläinen näytelmäkirjailija Lee Hall. Hänet tunnetaan muun muassa Billy Elliotin luojana.

Turnagelle Festen-oopperan keskeinen teema on totuuden kieltäminen. Juhlien vieraat jatkavat mieluummin hummerikeiton litkimistä kuin kohtaavat ruman totuuden.

Vieraat kääntävät selkänsä päivänsankarin pojan kokemalle traumalle.

Säveltäjää tämä puhuttelee. Hän kasvoi uskonnollisessa perheessä, jossa oli ruumiillista kurittamista. Hän korostaa, ettei hän syytä vanhempiaan, eikä häntä ole hyväksikäytetty.

– Kyse ei ole samasta asiasta, mutta oli tietynlaista uskomusten istuttamista, jotain, josta on vaikea pyristellä vapaaksi.

Turnagelle Festenin päähenkilön ja tämän itsemurhan tehneen siskon kohtalo on sydäntäsärkevä. Ne, jotka joutuvat hyväksikäytetyiksi, piilottavat asian.

– Siksi on voimaannuttavaa, kun päähenkilö nousee vastustamaan isäänsä.

Turnage korostaa, että silmien sulkeminen on universaali teema. Sitä tapahtuu maailmassa muillakin saroilla tänäkin päivänä, sillä hän ajattelee, että ihmiset sietävät kauheita tyyppejä.

Huumori vie viestin perille

Festen kuvaa tanskalaisen yläluokan syntymäpäiväjuhlia, joissa on huonosti käyttäytyviä ihmisiä, jännitteitä sukulaisten kesken ja humalahakuista juomista.

Muistisairas isoisä aloittaa saman härskin puheensa kolmatta kertaa. Vieraat toistelevat iänikuisia fraaseja. Eno toteaa: ”Onneksi nämä juhlat ovat vain kerran 10 vuodessa”.

– Kun teimme tätä Lontoossa, ihmiset nauroivat ja ihmettelin: mille ne nyt nauravat. Luulen, että nauru kumpusi noloudesta, Turnage sanoo.

Säveltäjän mukaan oopperassa on enemmän huumoria kuin elokuvassa. Hän ajattelee, että jos ooppera olisi pelkästään synkkä, viesti ei menisi yhtä hyvin perille.

Siksi he lisäsivät libretisti Lee Hallin kanssa mustaa huumoria. Se tekee ahdistavista kohdista vielä voimallisempia.

– Nyt kohtaus voi olla hauska ja seuraavassa hetkessä todella järkyttävä. Lopputulos on shokeeraavampi, koska ympärillä on huumoria.

Ajankohtaisuus pitää oopperan hengissä

Turnage ei ole innostunut pelkästään klassisesta musiikista. Hän yhdistää teoksiinsa myös vaikutteita jazzista.

Arvioissa musiikkia on hehkutettu virtuoottisuudesta, henkeäsalpaavuudesta ja emotionaalisesta intensiteetistä.

Viittauksia on raskaan sarjan säveltäjiin kuten Alban Bergiin, Benjamin Britteniin ja Dmitri Šostakovitšiin.

Turnage korostaa, että on tärkeää kirjoittaa ajankohtaisista aiheista oopperaa.

– Muuten ooppera kuolee taidemuotona. Siitä on vaarassa tulla pelkkä museo, jossa esitetään museaalisia kappaleita.

Festen on Suomen kansallisoopperan ja Lontoon Royal Operan yhteistuotanto. Helsingin ensi-ilta 27. maaliskuuta.