Onko Tadej Pogačar jo kaikkien aikojen paras? Kimmo Kananen ei tätä suoraan myönnä, mutta sanoo slovenialaisen olevan tällä hetkellä kaikista kovin kuski.

– Aikakausia on aina vaikea verrata, mutta sanoisin näin, että ehdottomasti hän on tällä hetkellä kovin kuski. Hän on päättäväisin, hän tuntuu tekevän kaikkensa, jotta saa tavoitteensa tehtyä, Kananen kehuu.

Pogačar kasvatti voittopottiaan viime viikonloppuna, kun mies kiri klassikkokilpailu Milano-San Remon voittoon. Hän on voittanut nyt kaikki lajin monumenttikisat lukuun ottamatta Paris-Roubaix'ta, joka kisataan parin viikon päästä. Yksi kaikkien aikojen parhaista, Eddy Merckx, jota usein Pogačariin verrataan, hehkutti voittajaa.

– Se jätti minut sanattomaksi. Se oli tähän mennessä yksi hänen uskomattomimmista voitoistaan, Merckx hehkutti italialaismedia La Gazzetta dello Sportille.

300 kilometrin mittaisen ja yli kuuden tunnin Milano-San Remon katsominen vain kertaalleen ei riittänyt Kanaselle.

– Se oli niin hieno ja jännittävä, että katsoin sen useampaan kertaan. Se oli todella hieno kisa, pidin paljon.

Nelinkertainen Tour de France -voittaja Pogačar oli harjoitellut Italian klassikkokisan reittiä ajamalla San Remon mäkiä, ja etenkin alamäkien laskemista.

– Jos katsoo viime vuoden kisaa, niin Mathieu van der Poel pisti Pogačarin aika koville siinä alamäessä. Tänä vuonna Pogačar ajoi niin paljon kovempaa, että van der Poel oli vaikeuksissa.

Slovenialainen oli kisassa mukana kolarissa, jossa hänen pyöränsä meni hieman rikki. Hän kuitenkin jatkoi samalla pyörällä loppuun saakka.

Lopussa kolmikko Pogačar, van der Poel ja Tom Pidcock olivat kolmistaan irti. Alankomaalainen van der Poel ei pysynyt kaksikon perässä, ja kisan ratkaisu meni loppukiriin, jossa Pogačar oli riittävästi brittikuskia vahvempi.

Voittajan pyörästä oli kolarissa hajonnut osittain takahaarukan yläputki (seatstay). Sillä ei ollut kisan lopputuloksen kannalta merkitystä.

– Rikkinäisellä pyörällä ei kannattaisi ajaa, mutta tuo on turvallisin paikka, joka pyörässä voi mennä rikki. Se on pienimmällä stressillä pyörässä. Carlos Sastre voitti aikanaan Ranskan ympäriajon etapin pyörällä, jossa sama kohta oli mennyt täysin poikki.

Pyöräily ei ole pelkästään koneesta kiinni

Norjan hiihtokuningas Johannes Hösflot Kläbo herätti aiemmin talvella pyöräilymaailman kiinnostuksen, kun norjalaisen pyöräilyjoukkueen Uno-X:n johtaja Thor Hushovd kertoi Kläbon kanssa käymistään keskusteluista.

Kläbolla on sama sponsori kuin pyöräilytiimillä, hän on harjoitellut heidän kanssaan useina vuosina ja ollut myös joukkueen VIP-vieraana Ranskan ympäriajossa. Kläbo itse toppuutteli huhuja helmi-maaliskuun vaihteessa toteamalla, ettei lajinvaihto enää onnistu.

– Mielestäni se juna on mennyt. Olen liian vanha. Minun pitäisi olla viisi vuotta nuorempi. Ja sitten minun olisi pitänyt saada pöydälleni tarjous, jotta asia olisi ollut relevantti, uransa jatkoa jopa vuoteen 2034 saakka harkitseva Kläbo hymähti Falunin maailmancupin yhteydessä.

Jos kuitenkin hieman spekuloidaan, miten Kläbo voisi pärjätä toisessa lajissa, jossa kisat kestävät pidempään ja jalkojen alla ei ole lunta?

– Tämä on tosi vaikea asia. Pyöräily ei ole pelkästään koneesta kiinni, siinä pitää sijoittautua oikein ja käyttää voimansa tietyllä oikealla hetkellä. Kläbo on erittäin hyvä hiihdossa tekemään juuri näitä asioita, hänellä ei varmastikaan ole hiihtäjistä kovin kone, Kananen analysoi.

– Ja miten hän oppisi ryhmittäytymisen pyöräilyssä, jossa on 200 kaveria ympärillä? Näkisin, että hänellä on jonkun aikaa opittavaa ennen kuin mahdollisia tuloksia tulisi.

Milano-Cortinan olympialaisissa kuusi kultaa voittanut Kläbo on viime vuosina kehittynyt etenkin kestävyyspuolella. Uransa alkuvuosina hän tuli tunnetuksi sprintterinä, mutta tätä nykyä hän on mestari myös normaalimatkoilla.

Kananen ei näe Kläbon vahvuuksia pyörän päällä isokokoisten kuskien tapaan tasamaalla, vaan sopivissa määrin mäkisellä reitillä.

– En usko, että tasainen olisi hänelle paras paikka. Pyöräilyssä iso kuski on lähes 80-kiloinen, kuten Wout van Aert tai Mathieu van der Poel, joilla tehot tulevat painon mukana ja niillä tehoilla ajetaan tasaisella.

– Uskon, että Kläbo sopisi enemmän ylämäkiin, kun hän on vähän kevyempi kuin isommat kaverit, muttei hän ole kuitenkaan ihan puhdas mäkimies. Tietynlaiset puolimäkiset reitit olisivat varmasti hänelle hyviä.

Tehoista puheen ollen, Tadej Pogačarin peruskestävyystehoista on puhuttu paljon. Hän on julkisesti myöntänyt, että ne ovat päälle 300 wattia. Kyseisellä teholla tasamaalla ja ilman vastatuulta yksin ajettaessa vauhtia olisi maantiepyörällä noin 40 kilometriä tunnissa.

Pirinen ja Borremans potentiaalisimpia suomalaiskuskeja

IBD-cyclingia nykyisin edustava entinen ammattilaiskuski Kananen kertoo kahdesta potentiaalisesta oman seuransa kuskista. He ovat Kasper Borremans ja Miko Pirinen. Nuorten kuskien ajoprofiilit eroavat paljon toisistaan.

– Borremans on enemmän mäkisempiin reitteihin soveltuva, kun taas Pirinen hieman isompana kuskina ajaa Belgian klassikoita, jotka ovat tasaisempia.

Kasper Borremans ajaa Bahrain Victorious Development -joukkueessa. Pirinen ajoi juuri Belgiassa maaliin sijalla 68. Massakiriin menneen kisan voitti kokenut alankomaalainen Dylan Groenewegen.

– Heillä menee todella hyvin tällä hetkellä. Pirinen on ajanut NSN Development -joukkueessa, ja päässyt ajamaan ihan Belgian klassikkokisoja eli luokituksen 1.1. kovatasoisia kisoja. Siellä on opetettu häntä ajamaan isoja kisoja.