Mikkelin paikallisen puhelinyhtiö MPY:n tarina on osa suomalaista taloushistoriaa. Matkalla lankapuhelin vaihtui kännykäksi ja osuuskirja arvopaperiksi.

– MPY oli osa teknologista vallankumousta, joka koskettaa meistä jokaista, sanoo kirjailija J.P. Pulkkinen.

Pulkkinen on kirjoittanut historiateoksen, joka liippaa jokaisen suomalaisen arkipäivää.

Perinteinen MPY luopui yritystoiminnasta vuonna 2023, todennäköisesti parhaalla mahdollisella hetkellä. Sijoittajat maksoivat huippuhinnan ja myyjät tekivät ison tilin.

– Sellainen käsitys minulle syntyi, että ajankohta osui nappiin. Jos kauppa olisi siirtynyt muutamia kuukausia eteenpäin, tilanne olisi ollut aivan toinen, Pulkkinen sanoo.

Mikkeliläinen puhelinyhtiö ehti toimia ennen yritystoiminnan myyntiä lähes 140 vuotta. Myynti tuotti omistajille lähes 80 miljoonaa euroa.

Ensimmäiset 80 vuotta MPY:n kaltaiset paikalliset puhelinyhtiöt elivät tasaista monopolia, jossa puheluiden välittäminen oli tasaisesti kasvavaa liiketoimintaa. Telian edeltäjä hoiti kaukopuhelut ja paikalliset yhtiöt loput.

1990-luvun vaihteessa tapahtui nopeasti etenevä murros, joka sulatti perinteisen bisneksen pois ja puhe siirtyi matkapuhelinverkkoihin. Lankaverkkoihin jäi tietoliikenne, joka sekin tosin kasvoi reippaasti.

MPY oli muiden Finnet-ryhmään kuuluvien paikallisyhtiöiden kanssa rakentamassa Radiolinjan matkapuhelinverkkoa. Siinä omistajat riitautuivat ja Elisaksi muuttunut yhtiö päätyi helsinkiläiselle HPY:lle. MPY sai toki hyvät rahat kaupassa.

Hieman myöhemmin MPY ja kumppanit rakensivat toisen matkapuhelinverkon - DNA:n. Myös se päätyi omistusjärjestelyiden kautta muiden käsiin.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä MPY:llä oli rahaa, mutta sille piti keksiä käyttöä. Yritys alkoi ostella ICT-alan yrityksiä eri puolelta Suomea. Rahaa paloi, mutta erilaisten yhtiöiden sulauttaminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli mahdoton tehtävä.

Petri Vironen kuvasi toukokuussa 2023 MPY:n liiketoimintojen myyntiä.

Sijoittajat nostivat metelin

2010-luvulla MPY:ssä käytiin kiivas valtataistelu sijoittajien ja yrityksen johdon kesken. Sijoittajat olivat hankkineet osuustodistuksia muutaman sadan euron kappalehinnalla.

Sijoittajien ja yritysjohdon erimielisyyksiä puitiin myrskyisissä osuuskuntakokouksissa ja lopulta käräjillä asti.

– Se oli erikoinen kuvio lopulta, jossa kukaan ei ollut toiminut pelkästään oikein tai väärin, J.P. Pulkkinen sanoo.

Suurimmilla osuuksia ostaneilla sijoittajilla oli loppujen lopuksi useita satoja osuuksia, joiden arvon he luulivat jopa menettäneensä. Lopullinen kauppa 4 000 euron kappalehintaan toi suurimmille omistajille kuten Länsi-Savolle, Mikkelin kaupungille ja ainakin kahdelle yksityishenkilölle miljoonien tilin.

Karhinen astui remmiin

MPY:n hallituksen puheenjohtaja vaihtui vuonna 2020, kun OP-ryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen houkuteltiin tehtävään.

Karhisen vetämä strategiatyö lähti reippaasti vauhtiin ja parissa vuodessa muotoutui kolme vaihtoehtoa: maakunnallinen valokuituyhtiöiden fuusio savonlinnalaisen BLC:n ja Suur-Savon Sähkön kanssa, liittoutuminen alan ison toimijan kanssa ja viimeisenä liiketoiminnan myynti.

– Muita vaihtoehtoja käyntiin läpi, mutta lopulta myyntiratkaisu syntyi aika nopeasti. Verkkojen arvo nousi, kun kansainväliset sijoittajat kiinnostuivat. Saimme varmaan parhaan mahdollisen hinnan, eli onneakin oli matkassa, Karhinen sanoo.

J.P. Pulkkisen kirjoittama historia kertaa yrityksen vaiheet värikkäine käänteineen 1990-luvun alusta onnelliseen loppuun. Lisävaloa kirja tuo ainakin vaihtoehtoon, jossa eteläsavolaiset MPY, BLC ja Suur-Savon Sähkö suunnittelivat liittoutumista. Luottamusta osapuolten välille ei kuitenkaan löytynyt.

– Jälkikäteen ajateltuna myynti oli paras vaihtoehto. Maakunnallinen yrityskin olisi ollut älyttömän pieni eli välivaihe, sillä valokuitumarkkina vaatii niin valtavia investointeja, Reijo Karhinen sanoo.

Lopulta MPY Osuuskunta myi kaksi eri yhtiötään 75 miljoonalla eurolla. Osuuskunnan jäsenkirjan kappalehinta nousi 4 000 euroon. Jäseniä oli 8 000 ja yksittäisiä osuuksia 16 000.