Pika-aituri Nooralotta Neziri on toipunut hienosti viime syksynä tehdystä polvileikkauksesta. Siitä huolimatta toipuminen on ollut haastavaa aikaa.

– En ollut aiemmin tiennyt mitään ACL:n katkeamisesta, koska se ei ole mikään tyyppivamma, mutta tämä on kyllä miljoonasti pahin vamma, mikä minulla on koskaan ollut, Neziri kertoo Ylen haastattelussa.

Viime vuoden Tokion MM-kisojen valmistavan leirin aitaharjoituksissa Japanissa katkennut polven eturistiside on kuitenkin parantunut sille annetun aikataulun mukaan.

Alustava arvio oli, että noin 7 kuukautta leikkauksen jälkeen voi alkaa tehdä kevyesti ensimmäisiä pikajuoksuharjoituksia.

Neziri, 32, on juuri palannut Espanjan Benalmadenasta muutaman viikon harjoitusleiriltä. Hän on pystynyt jo juoksemaan lenkkareilla 60 metrin vetoja noin 85 prosentin tehoilla.

– Kaikki on mennyt superhyvin, mutta onhan se aika brutaalia, että vammasta on kulunut vajaa seitsemän kuukautta ja nyt olen juossut vasta yhden 2 x 3 x 60 metrin harjoituksen lenkkareilla.

Neziri on vuosien varrella tehnyt useita kuntoutuksia ja tietää hyvin, mistä on kyse. Hän on silti tuskaillut leikatun polvensa kanssa, sillä edes ylimääräiset kuntoutusharjoitukset eivät nopeuta paranemista.

– Kuntoutus on oikeastaan vähän väärä sana. Minulta on otettu pois pala patellajännettä, joka on ruuvattu polven sisään. Vain aika parantaa.

Haaveena juosta Kalevan kisoissa

Yhdeksän kuukautta leikkauksen jälkeen riskit polven pettämisestä uudelleen pienenevät puolella. Vuoden jälkeen ne ovat lähes olemattomat.

Piikkareita Neziri voisi sovitella jalkoihinsa mahdollisesti huhti-toukokuussa, mutta Birminghamin EM-kisat voi suosiolla unohtaa.

– Jos pääsen kesällä juoksemaan sileitä satasia, niin tosi hyvä. Jos en, niin ei sekään ole maailmanloppu, toteaa moninkertainen pika-aitojen Suomen mestari.

Nezirin haave olisi juosta seuransa JKU:n järjestämissä Jyväskylän Kalevan kisoissa heinäkuun lopulla. Matka olisi kuitenkin sileä 100 metriä.

– Ei minun tarvitse olla missään 11,30:n kunnossa, että tulen Kalevan kisoihin, mutta turvallisessa ja motivoivassa kunnossa pitää olla.

– Vaikka ensi kesänä periaatteessa pystyisin juoksemaan aitoja, niin en näe siinä mitään järkeä.

Juoksija muistuttaa, että mahdollisille ensi kesän kilpailuille ei saa antaa liikaa painoarvoa, sillä tärkeintä on saada jalka kuntoon ja olla huippukunnossa viimeistään ensi talvena.

– Isoin tavoite on, että olen vuoden päästä EM-halleissa elämäni kunnossa.

Nezirin paras sijoitus EM-halleissa on neljäs sija vuodelta 2021. Hän jäi silloin pronssimitalista vain yhden sadasosasekunnin päähän.

Vahva luotto omaan tekemiseen

Porilainen on tehnyt viime kuukausina paljon voimaharjoituksia ja uskoo olevansa vähintään samalla voimatasolla kuin oli ennen onnettomuutta.

– Luotan siihen, että pääsen perustasolle tosi nopeasti.

Vamma on kuitenkin ollut sen verran vaikea, ettei aituri pysty juuri nyt sanomaan tarkempia ennustuksia, missä kunnossa hän on heinäkuussa.

– Luulen, että toukokuussa olen jo siinä kunnossa, että pystyn lähtemään telineistä ja vetämään kovempia vetoja. Silloin pystyn sanomaan enemmän. Nyt on tosi vaikea sanoa, mikä on se todellisuus.

Se, että juoksija juoksee piikkareilla täysillä sata metriä, on aivan eri asia kuin se, että hän juoksee lenkkareilla 60 metriä.

Aiturilla on kuitenkin vahva usko siihen, että oma juoksu kulkee vielä kovaa.

– Sitten kun pääsen tekemään täysillä, minulla on 100-prosenttinen luotto siihen, että tiedämme, mitä pitää tehdä.

Varsinkin viime kesän ennätysjuoksun jälkeen – 100 metrin aidat 12,73 – Neziri on saanut tekemiseensä vahvasti lisää itsevarmuutta.

– Haluaisin vielä urallani juosta 12,5-alkuisen ajan, sanoo Suomen toiseksi suosituimmaksi urheilijaksi vastikään rankattu aitajuoksija.

Ryhtynyt myös valmentamaan

Nooralotta Neziri on jo pidemmän aikaa viritellyt uusia valmennuskuvioita. Hän on alkanut valmentaa myös muita kuin itseään.

Kyse on lähinnä etävalmennuksista, joita Neziri tekee pitkälti verkon kautta. Hän tarjoaa halukkaille muun muassa kolmen kuukauden valmennuspaketteja.

– Siinä treenataan aika juoksijamaisesti, eli siellä on juoksutreenejä, räjähtävää voimaa ja sellaista, muttei sentään mitään kilpaurheilijoiden aitajuoksuharjoittelua ole, naurahtaa moninkertainen arvokisaurheilija.

Nezirin laatimat harjoitukset sopivat myös joukkueurheilijoille tukitreeneiksi. Lisäksi hänellä on jo muutamia henkilökohtaisia valmennettavia.

– Olen heidän kanssaan yhteyksissä lähes päivittäin, mutta en vielä oman urani aikana pysty sitoutumaan lähivalmennukseen.

Valmentaminen kiinnostaa, koska porilainen haluaa jakaa vuosien varrella kertynyttä osaamistaan.

– Valmentaminen on ollut tosi motivoivaa. Urheilijat ovat kehittyneet ja suurin osa on juossut ennätyksiään.

Parin viikon päästä Neziri lähtee jälleen treenileirille Espanjaan ja saa mukaansa myös muutamia valmennettaviaan.