LAHTI.

Kuusi tulokaspelaajaa pelaavassa kokoonpanossa on SM-liigan pudotuspeleissä paljon.

Vain harvoin valmentajat ovat tehneet tällaisen ratkaisun puolivälierävaiheessa, sillä kokemuksella on kevään otteluissa valtava merkitys. Keväällä 2023 HIFK peluutti seitsemää, keväällä 2018 Kärpät kuutta ja keväällä 2016 TPS niin ikään kuutta tulokasta.

Näiden jälkeen on palattava kevääseen 2004 (Jokerit) löytääkseen vastaavaa.

Kun Pelicans maanantaina kohtasi puolivälierän toisessa osassa kotijäällään KooKoon, sen kokoonpanosta löytyi kuusi tulokasstatuksella operoivaa pelaajaa. Toki osan tulokkaista rooli on melko pieni.

Osa nuorista ei ole vain täyttänyt paikkaansa, vaan tuonut aidosti pöytään voittamista edesauttavia asioita. Esimerkiksi 19-vuotias Eerik Kolehmainen on tehnyt pienellä jääajalla viiteen otteluun kaksi osumaa. Kevään nimiksi Lahdessa ovat nousseet Eelis Teutari, 20, sekä Anton Kettunen, 19.

Kakkosketjun laiturit pelasivat runkosarjassa alle 13 minuutin jääajoilla, mutta pudotuspeleissä lukemat kirjataan 16–17 minuutin nurkille. Päävalmentaja Sami Kapanen on peluuttanut Christoffer Forsbergin kanssa laidoilla viilettävää kaksikkoa rohkeasti vastustajan kärkiketjuja vastaan.

– Ajatus oli, ettei niin paljon peliaikaa tulisi alivoimalla, mutta he ovat pelanneet sitä niin hyvin, että sekin vastuu on kasvanut. Kettunen on ollut vähän ylivoimalla ja nyt loukkaantumisten kautta Teutarikin on pelannut ylivoimaa, Kapanen selventää vastuun kasvua.

Valmennuksen on ollut helppo kasvattaa nuorten vastuuta, sillä työteliäs, luotettava ja fyysinenkin kaksikko on vastannut huutoon.

– Isoin pelko on tietenkin, että fysiikka tulee vastaan, koska vaste on fyysisesti ihan eri kuin A-nuorissa. Toisaalta henkisellä puolella on myös kova työ ladata itsesi kolme kertaa viikossa, koska paine liigatasolla on eri luokkaa. Olen todella tyytyväinen siihen, miten jätkät ovat tätä puolta hoitaneet, Kapanen kehuu.

– Niin pitkään kuin näin on, antaa mennä vain.

Pelicansin niin sanottu kakkoslinja on esiintynyt pudotuspeleissä JYPiä ja KooKoota vastaan rennosti ja vapautuneesti, mutta samaan aikaan jämäkästi. Toiminta näyttää paineettomalta.

– En usko, että keväällä kenelläkään on paineetonta. Tässä kuulee puheita, että me voidaan jotenkin pelata paineettomana. En ymmärrä sellaista. Miten me voidaan mennä paineettomana, kun me halutaan tästä jatkoon, Kapanen huomauttaa.

Nuoria ajaa Kapasen mukaan oikeanlainen herranpelko.

– He osaavat nauttia siitä, että ovat lunastaneet paikan liigajoukkueesta, mutta samaan aikaan siellä on positiivinen pelko, että natsat eivät vielä riitä, jos joka ilta ei mene. Heidän on pakko pyristää, mennä ja koko ajan vakuuttaa, että kuuluvat kokoonpanoon. Se näkyy.

”Sikasiistiä”

Pelaajat itse vaikuttavat jopa hieman yllättyneiltä kasvutarinoistaan. Joensuulaislähtöinen Kettunen on kolunnut juniorimaajoukkueita, mutta Jokereista pari vuotta takaperin Lahteen siirtynyt Teutari ei. Viimeksi mainittu sanoo vain nauttivansa hetkestä.

– Sikasiistiä! En edes ajatellut kauden alla pelaavani liigaa. Ajattelin, että saan ehkä 5–10 peliä, mutta muuten pelaan A-junioreissa. Tuntuu todella mahtavalta saada tällaista vastuuta, Teutari sanoo.

Helpolla ei Teutari ole kakkosketjun rooliin Lahdessa noussut. Hyvin liikkuvan ja fyysisestä pelistä nauttivan laiturin jääaika oli syksyllä ajoittain kortilla. Välillä vauhtia haettiin junioreista.

– Teutari on tullut todella pitkän matkan. Pelaaminen oli syksyllä ailahtelevaa ja koimme, että siellä oli aika paljon asioita, mitä piti kehittää. Hän on tehnyt tunnollisesti ja kuuliaisesti töitä ja esityksillään jatkuvasti lunastanut enemmän, Kapanen kehuu.

Pelaaja allekirjoittaa valmentajan näkemyksen.

– Halusin kehittyä kokonaisvaltaisesti ja tehdä fyysisen pelin osalta hieman ylimääräistäkin ja tuoda sitä kautta energiaa. Nyt se on hieman jäänyt, kun uskaltaa pysyä enemmän kiekossa, mutta joka ilta minä sitä silti yritän tuoda. Työnteon kautta menen aina täysillä.

Kaksikko ei ole räjäyttänyt pankkia tehoilla, mutta tehnyt vaikutuksen kypsyydellään. Enemmän kahden suunnan peluriksi kuin pistenikkariksi profiloituva Kettunen näkee ketjun yhteispelin toimivan perusasioita toteuttamalla.

– Ollaan varmasti aika samanlaisia ketjussa kaikki. Työnteko siinä määrittää ja siksi siinä onkin helppo pelata. Yksi juttu on se, että me luotetaan toisiimme niin paljon. Itselläni kiekollisen pelin varmuus on parantunut huomattavasti, Kettunen sanoo.

Päätyyn asti

Pelicans on kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen nuori joukkue kevääseen.

Joukkueesta löytyy vain seitsemän vähintään 30-vuotiasta pelaajaa ja näistäkin kaksi (Patrik Carlsson ja Michal Jordán) ovat loukkaantuneina. Pelaajia, jotka ovat 25-vuotiaita tai sen alle, on pitkälle toista kymmentä.

Kapasen mukaan tämä on vaikuttanut merkittävästi ryhmädynamiikkaan.

– Tuolla joukkueella on ihan oma juttu nyt menossa. Koppi on eläväisempi ja äänekkäämpi kuin syksyllä tai talvella. Ryhmässä on tapahtunut muutosta ja kasvua, Kapanen näkee.

– Onhan tuolla kopissa aika paljon nuorta energiaa, Kettunen hymyilee.

Nälkä on luonnollisesti kasvanut kevään edetessä niin joukkue- kuin yksilötasolla.

– Kun vastuu on kasvanut, haluaa näyttää entistä enemmän ja olla jatkuvasti parempi versio itsestään, Kettunen toteaa.

– Nälkä kasvaa syödessä, mutta ei meillä tuolla mopo liikaa keuli. Otetaan rauhassa eikä aleta keulia, Teutari muistuttaa.

Miten pitkälle Pelicans voi tänä keväänä edetä?

– Päätyyn asti, Kettunen naulaa ilmeenkään värähtämättä.

KooKoo voitti maanantaina Lahdessa lukemin 5–0 ja tasoitti otteluvoitot 1–1:een. Välieriin etenee neljällä voitolla.