LAHTI.

Nyt se tulee, arvon kansalaiset: KooKoon liigahistorian toinen välieräpaikka.

Linjaus on puolivoimakas kahden puolivälieräottelun jälkeen, mutta sanottava se on. Nuoren Pelicansin alkukevään huumalle on annettava kunnia, mutta pelsukupla puhkaistiin maanantaina tylysti Lahdessa.

KooKoo sanalla sanoen murskasi lahtelaiset näiden omassa kaukalossa. Loppuluvut kirjattiin 0–5.

Itsestäänselvyytenä tätä ei toki ennakkoon voinut pitää. Ei etenkään, kun aiemminkin kevään tosipeleissä pehmentynyt KooKoo ei lauantaina päässyt kotikaukalossaan mihinkään. Vaisu, pehmeä ja kehno esitys päättyi lopulta Pelicansin 1–0-jatkoaikavoittoon.

Kun avausottelussa KooKoo vielä menetti kärkipuolustaja Kalle Loposen sekä ykkössentteri Miska Siikosen tultuaan otteluun ilman maalitykki Ville Meskasta, maanantaita ajatellen kysymysmerkkejä todella oli ilmassa. Historian vuoksi luurankojen saattoi jo kuulla kolistelevan komeroissa.

Kolmikosta Meskanen ja Siikonen pelasivat maanantaina.

Toisaalta loistavan runkosarjan Jouko Myrrän alaisuudessa pelanneen joukkueen puolustukseksi on mainittava, että kymmenen päivän odotus runkosarjan jälkeen on pitkä. Harjoituksissa ei pysty harjoittelemaan pudotuspelitempoilla.

Odotus on yhtä älytön kuin on koko kahdentoista joukkueen pudotuspelijärjestelmä. Tuntumaetu näkyi puolivälierien avausotteluissa kaikilla paikkakunnilla. Enemmän tai vähemmän vaikeuksissa olivat myös Tappara, Ilves sekä SaiPa.

Kupla puhkesi

Maanantaina alkoi kuitenkin tapahtua.

KooKoo antoi paikalle saapuneille sekä ottelua näköradiosta todistaneille oppitunnin siitä, miten Pelicansin kupla puhkaistaan. Kun jalka käy, karvaus- ja riistopeli on ahnasta ja peli suunnataan suoraan kohti vastustajan maalia, alkaa tapahtua.

KooKoo on alistanut nopealla pelillään muita läpi kauden ja juuri sitä oli maanantaina tarjolla. Kun Pelicans oli vielä loukkaantumisten haavoittama, repesi ero melkoiseksi.

Avausmaalin KooKoo värkkäsi ahnaan karvauspelin seurauksena jo toisella minuutilla. Todellinen klinikka lähti pyörimään toisessa erässä, missä kouvolalaiset luistelivat rumalla tavalla kotijoukkueelta jalat alta: maalit 3–0, laukaukset 38–5.

Taululla olisi toiselle erätauolle lähtiessä voinut seistä 0–8. Kolmas erä meni pelaillessa ja painiessa.

Maanantai antoi ottelusarjan jatkolle melko selkeät ja lahtelaisittain synkät askelmerkit. Nyt, kun KooKoo sai selkeästi jalat auki ja koneensa käyntiin, on vaikea nähdä, miten Pelicans voisi pysyä kyydissä mukana. Etenkin, kun sivussa on tärkeän veteraanipuolustaja Michal Jordanin ohella muitakin kokeneita pelaajia.

Vaikka Pelicansin tarina tältä keväältä liittyy vahvasti Eelis Teutarin, Anton Kettusen ja parin muun juniorin näyttävään esiinmarssiin, tässä kyydissä junnut ovat liian kovassa paikassa.

Nelosketjua päävalmentaja Sami Kapanen peluuttaa todella vähän tai ei lainkaan. Kolmella tai kolmella ja puolella ketjulla tehtävä on mahdoton.

KooKoo on liian nopea, liian syvä, liian laadukas ja liian hyvin valmennettu tälle lahtelaisjoukkueelle, joka on jo nyt ylittänyt odotukset moninkertaisesti. Vai kenen bingolapusta löytyi ennakkoon, että Kärpät, TPS ja HIFK ovat lomilla, kun Pelicans vielä pelaa?

Kupla puhkesi ja luultavasti kollektiivin uskokin otti maanantaina ensimmäistä kertaa kunnolla osumaa. Vastassa on vastustaja eri painoluokasta.

Ei mikä tahansa voitto

KooKoolle voitto oli tietenkin tärkeä jo puhtaasti sen vuoksi, että 0–2-tappioasemaan vajoaminen olisi kaivanut joukkueelle todella syvän kuopan – ja viimeistään tässä vaiheessa vanhat pudotuspeliluurangot olisivat vaellelleet pitkin sumulaaksoa.

KooKoon oli pakko voittaa eikä millä tahansa tyylillä. Joukkueen oli heikon avausottelun jälkeen hiljennettävä epäilijät ja näytettävä itselleenkin olevansa oikeasti valmis pelaamaan mestaruudesta kuluvana keväänä. Tässä se onnistui todella vakuuttavalla tavalla.

Kuten tuli todettua, vastassa on tällä haavaa yhtä painoluokkaa kevyempi vastus, mutta siitä huolimatta vierasjoukkueen esitykselle on nostettava hattua. KooKoo pelasi kovassa paikassa todella erinomaisen jääkiekko-ottelun ja osoitti henkistä kovuutta sekä valmiutta kohdata vastaavanlaisia painekattiloita jatkossakin.

Voitto Lahdesta oli voittosarakkeen osalta vain yhden merkinnän arvoinen, mutta laajemmassa katsannossa enemmän. Nyt nähtiin, että KooKoon peli ja kasetti kestävät kevättäkin. Vaikka asioiden edelle on turha vielä liiaksi mennä, maanantaina KooKoo loi askelmerkkejä käynnissä olevaa sarjaa pidemmälle.

Pelicans ei KooKoon vauhdissa kestä ja sen jälkeen Kouvolassa pelataan parhaassa tapauksessa ensimmäistä kertaa koskaan jopa kirkkaimmista SM-liigamitaleista. Seuran paras sijoitus on neljäs neljän vuoden takaa.

Minkä värisistä mitaleista joukkue lopulta pelaa, riippuu siitä, miten se onnistuu kuluvan(kin) sarjan aikana peliään kehittämään. Vaikka maanantaina peli kulki, töitä riittää edelleen.

Kankean alun jälkeen lähdön kevääseen voidaan Kouvolassa todeta onnistuneen.

Korjattu kello 21.31: KooKoon paras liigasijoitus on neljäs.