Iran uhkasi viime kuun lopulla iskeä Lähi-idän maiden vedenpuhdistuslaitoksiin. Maanantaina Kuwait syytti Irania iskusta maan merivedenpuhdistamoon.

Laajempia iskuja Iran ei ole toistaiseksi toteuttanut.

Persianlahden maat ovat riippuvaisia suolasta puhdistetusta merivedestä, josta ne saavat käyttövettä. Alueella on yli 400 suolanpoistolaitosta.

Jos Iran iskisi vedenpuhdistamoihin, se aiheuttaisi vakavan vesipulan jo entuudestaan kuivuudesta kärsivällä alueella.

Esimerkiksi Qatarissa 99 prosenttia juomavedestä on tällaista puhdistettua suolavettä. Myös Kuwait, Bahrain ja Oman ovat yli 90-prosenttisesti riippuvaisia puhdistetusta vedestä.

Matkailua suosivissa Arabiemiraateissa riittää vesivaroja normaalioloissa vain kahdeksi vuorokaudeksi ilman merivedestä puhdistettua vettä.

Yksi Iranin riskikohde voisi olla Jubailin vedenpuhdistamo, joka toimittaa lähes kaiken veden Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin.

Iran kertoo oman puhdistamonsa vaurioituneen

Iranin ISNA-uutistoimisto kertoi maanantaina maan terveysministeriötä lainaten, että Iranin omalle vesihuollolle tärkeä vedenpuhdistamo olisi vakavasti vaurioitunut.

Qeshmin saaren vedenpuhdistamo sijaitsee Hormuzinsalmen suulla ja toimittaa vettä 30:een kylään.

Iranin mukaan puhdistamo on nyt pois käytöstä. Se oli Israelin ja Yhdysvaltojen iskujen kohteena ainakin maaliskuussa.

Teheranissa oli vesipula jo ennen sotaa

Iran varoitti marraskuussa uhkaavasta vesipulasta. Viranomaisten mukaan pääkaupunki Teheran voi kokea ”nollapäivän”: vesi voi loppua viikoissa monta vuotta jatkuneen kuivan kauden vuoksi.

Loppuvuonna helpotusta toi ajoittainen sade.

Viime vuonna Iranin keskimääräinen sademäärä jäi 45 prosenttia normaalia alemmaksi. Vesisäiliöt ja padot toimivat minimikapasiteetilla.

Jatkuvalla vesipulalla on pitkäkestoisia taloudellisia vaikutuksia. Sodan tuhot ja elinolojen heikkeneminen ajavat ihmisiä pakosalle.

Iskut siviili-infrastruktuuria, kuten vesilaitoksia vastaan luokitellaan sotarikoksiksi.

Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa The New York Times ja The Economist.