Ketterän yllättävä päätös hakea paikkaa SM-liigasta ensi kaudelle aiheutti varmasti naurunpyrskähdyksiä ympäri Suomea. Miten pieni ja piskuinen 24 000 asukkaan kaupunki itärajan puristuksessa muka mitenkään voisi elättää liigaseuraa, kun vieressä 35 kilometrin päässä on jo SaiPa, tämän ja viime kauden kiekkosensaatio?

Ketterän ratkaisulle täytyy nostaa hattua korkealle, ja jo pelkkä päätös hakea nostaa hymynkareen suupieliin. Seurassa on tehty erinomaista urheilullista työtä siitä lähtien, kun vuonna 2017 imatralaiset saivat Hokin konkurssin jälkeen kabinetin kautta paikan Mestiksessä.

Mestaruudet vuosina 2019, 2021 ja 2022 sekä hopeat vuosina 2023 ja 2024 osoittavat, ettei tämänkään kevään finaalipaikka tullut minkään muun kuin kovan työn kautta. Aika oli toki erilainen ja Mestis tasoltaan huomattavasti kovempi sarja, mutta aikanaan KooKoon noustessa vuonna 2015 SM-liigaan se oli voittanut vain yhden mestaruuden.

Jokainen ymmärtää arkiajattelun keinoin, että Ketterän realistiset mahdollisuudet pelata viiden kuukauden päästä liigakiekkoa edes auttavasti uskottavalla kokoonpanolla ovat lähes olemattomat. Silti se mahdollisuus on olemassa ja juuri siksi Ketterän tulikin hakea paikkaa niillä resursseilla, jotka se vain suinkin kykenee kasaamaan.

Kyse on asenteesta, ja siitä käperrytäänkö sisäänpäin vai uskotaanko omaan asiaan, jonka parissa tehdään töitä pitkiä päiviä vuodesta toiseen.

Mitä sitten, vaikkei paikkaa tulisikaan?

Ainakin Jokereille polkua raivanneet, omaa suljettua sarjaansa vuosikymmenet vaalineet liigapomot joutuvat katsomaan silmästä silmään sitä tilannetta, että myös Ketterä on ihan oikea asia ja myös Imatralta on tullut hakemus lisenssitoimikunnalle.

Liigassa Ketterälle todennäköisesti nyrpistetään nokkaa, sillä pienen talousalueen pieni seura toisi talouskasvua hakevien makuun vain lisää otteluita, ja jo nyt syksyllä alkava ”superkausi” on paisunut 64 otteluun. Ketterän kanssa lukema olisi jo lähes absurdi 68.

Ketterän päätöksellä on muukin kuin urheilun ulottuvuus.

Viime vuodet itärajalla ovat olleet kaikkea muuta kuin juhlaa. Raja on ollut kiinni, ja kivijalkaliikkeet yksi toisensa perään ovat sulkeneet oviaan.

Muun muassa paperitehtaiden ja talouskurimuksessa olevan Etelä-Karjalan hyvinvointialueen irtisanomisten johdosta Etelä-Karjalan työttömyysaste oli nousemassa viime vuoden lopulla ennätyslukemiin, jopa 18 prosenttiin.

Se tarkoittaa, että maakunnan työikäisistä enemmän kuin joka kuudes on pian vailla työtä. Jotta elämä ei kävisi millään muotoa liian helpoksi, viimeisimpänä Kaakkois-Suomen sinitaivaalla on alkanut lentää drooneja, joiden putoamispaikkoja voi vain arvailla.

Tulevaisuus on kaakonkulmalla monin tavoin hähmäinen, mutta myös valonpilkahduksia on ja urheilu on auttanut epävarmuuden kanssa eläviä karjalaisia ennenkin. SaiPan nousu liigan hänniltä vain kaudessa loppuotteluihin ja tällä kaudellakin potentiaaliseksi finaalijoukkueeksi on herättänyt Lappeenrannassa niin paljon riemua, että siitä on riittänyt koko maakunnalle.

Vaikkei Ketterä pelaisi SM-liigassa tai tulevassa A-liigassa koskaan peliäkään, se tulee olemaan syksyllä 2027 alkavassa B-liigassa isompiaan nilkkaan pureva rakkikoira. Asenteesta homma ei tule sielläkään jäämään kiinni, ja jokainen voisi ottaa Ketterän ajattelutavasta pienen palan myös oman elämänsä ankkuriksi.

Entisenä lappeenrantalaisena on ollut joskus vaikeaa kehua naapurikaupunkia, mutta nyt on helppo hehkuttaa: Hyvä Imatra!