Korona vaikutti kaikkien elämään jollain tavalla

Osa korona-ajan kokemuksista on monille yhteisiä ja tunnistettavia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kokemukset ovat samanlaisia

Nalleja ikkunalaudoilla, maskeja, käsidesiä, etäisyyksien pitämistä, rauhaa, yksinäisyyttä, yhteyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Korona mullisti monen arjen ja ehkä jollain tavalla myös kokemuksemme ajasta. Monella tuntuu olevan pandemiasta hataria muistikuvia, mitä oikein tapahtui milloinkin.

– Minulle tulee korona-ajasta jännästi mieleen vapaus. Asun Helsingissä ja työpaikkani on Tampereella. Ennen koronaa matkustin junalla Tampereelle useita kertoja viikossa. Koronan myötä kaikki pysähtyi ja koin sellaista rauhaa ja vapautta, että voin suunnitella arkeani ja en ole riippuvainen juna-aikatauluista, muistelee nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta.

Osa korona-ajan kokemuksista on monille yhteisiä ja tunnistettavia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kokemukset ovat samanlaisia. Elämää korona-ajassa -teos pohjautuu 84:n 18–30-vuotiaan nuoren aikuisen kertomuksiin elämästään koronapandemian keskellä vuosina 2020–2022.

Osalla sääntöjen noudattaminen meni niin tiukaksi, että se alkoi lähentyä jo ylivirittynyttä kansalaisuutta.

Nuoristotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Haastattelututkimukseen osallistuneiden nuorten taustat ja elämäntilanteet olivat moninaisia. Osalla nuorista oli pakolaistausta, jotkut opiskelivat ja toiset olivat töissä kausityöntekijöinä Lapin hiihtokeskuksissa.

– Osalla nuorista oli vaikeuksia päästä opiskelemaan tai sisään työelämään. Jotkut nuorista olivat hakeneet tukea asumiseen, opintoihin tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvien ongelmien vuoksi apua Punaisen Ristin nuorten turvatalolta, kertoo Honkatukia.

Korona vaikutti kaikkien elämään jollain tavalla. Korona rajoitti sosiaalisia suhteita ja aiheutti monenlaisia muutoksia.

– Osalle vaikutukset olivat kevyempiä kuin toisille. Osa nuorista aikuisista puhui korona-ajasta hyvinkin positiivisesti eri syistä. Toisilla taas kokemuksissa korostuivat yksinäisyys, kärsimys, eristyneisyys ja vaikeus saada tukea omaan tilanteeseen, kertoo Honkatukia.

Yhteiskunnalliset kriisit ja epävarmuudet aiheuttavat huolta ja saavat ihmiset kokemaan pelkoa ulkopuolelle jäämisestä. Jokainen ihminen on yhteiskunnan jäsen ja kansalainen. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kansalaisuus on Honkatukian mukaan yhtä aikaa muodollista, arkista, epävirallista ja koettua.

– Mitä meidän jokapäiväisessä elämässämme tapahtuu? Miten me rakennamme suhdettamme yhteiskuntaan? Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia rakentuu vuorovaikutuksessa? Monet nuoret aikuiset olivat korona-aikana hyvinkin kuuliaisia kansalaisia sääntöjen noudattamisessa.

Korona-aikana nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyvät asiat estyivät.

Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

– Muutamissa haastatteluissa nuoret aikuiset saattoivat ääneen pohtia, mitä järkeä jossain korona-ajan säännössä oli, mutta siitä huolimatta he noudattivat ohjeita tunnollisesti. Monet halusivat, että pandemia loppuu, ja he halusivat suojella riskiryhmässä olevia ja vanhempia perheenjäseniä, läheisiä ja itseä sairastumiselta. Osalla sääntöjen noudattaminen meni niin tiukaksi, että se alkoi lähentyä jo ylivirittynyttä kansalaisuutta, kertoo Honkatukia.

Nuorisotutkimuksessa teini-iän ja aikuisuuden välissä on elämänvaihe, joka voidaan määritellä nuoreksi aikuisuudeksi. Kyse on siis elämänvaiheesta, jossa itsenäistytään, muutetaan omilleen asumaan, solmitaan ystävyys- ja parisuhteita ja tehdään päätöksiä opiskelupaikasta ja työurasta.

– Moni haaveili, että voi reissata maailmaa ennen kuin vakiintuu. Korona-aikana nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyvät asiat estyivät. Osa koki, että heidän elämänsä oli pandemian aikana pausella tai pysähtynyt, sanoo Honkatukia.

Osa koki, että läheisistä suhteista oli tullut entistä merkityksellisempiä, ja niitä alettiin arvostamaan koronan myötä enemmän.

Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Korona-aika esti osalla yhteenmuuttamisen kumppanin kanssa eri syistä. Työ- ja harjoittelupaikkoja oli vaikea saada. Osa nuorista aikuisista opiskeli kotona. Elämä oli Honkatukian mukaan siis hyvin paljon rajatumpaa kuin mitä ajattelemme, että millaista nuorten elämä on. Niitä, joilla opinnot olivat jo käynnissä, pandemia auttoi keskittymään.

– Esimerkiksi itsenäisesti opinnäytetyötä tekevät opiskelijat sanoivat, että pandemia rauhoitti elämää niin, että opinnäytetyön tekemiseen oli mahdollista keskittyä, sanoo Honkatukia.

Toimivat sosiaaliset suhteet ovat kannatelleet ja suojanneet kuormittavassa, eristyneessä elämässä.

– Osa koki, että läheisistä suhteista oli tullut entistä merkityksellisempiä, ja niitä alettiin arvostamaan koronan myötä enemmän. Huolta kannettiin myös isovanhemmista ja heidän hyvinvoinnistaan, kertoo Honkatukia.

Osa opiskeluiden ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista koki ensimmäistä kertaa elämässään olevansa kunnon kansalaisia ja arvostettuja yhteiskunnan jäseniä: he olivat tottuneet elämään eristäytynyttä elämää jo ennen pandemiaa, joten he osasivat elää pandemia-ajan rajoitusten ja ohjeiden mukaisesti.

Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Yksinäisten tilanne heikentyi pandemian aikana, koska joillekin yhteiskunnan ja järjestöjen palvelut ovat olleet ainoita paikkoja, joista sosiaalista tukea on voinut saada. Pandemian aikana yhteiskunnan palveluita rajoitettiin tai lopetettiin kokonaan. Se on Honkatukian mukaan ollut joillekin iso kolaus.

– Monet yrittivät huonosta olosta ja ongelmista huolimatta sinnitellä vastuullisesti. Osa opiskeluiden ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista koki ensimmäistä kertaa elämässään olevansa kunnon kansalaisia ja arvostettuja yhteiskunnan jäseniä: he olivat tottuneet elämään eristäytynyttä elämää jo ennen pandemiaa, joten he osasivat elää pandemia-ajan rajoitusten ja ohjeiden mukaisesti.

Pandemia-aika oli monelle pysähtymisen aikaa. Se sai monet miettimään, millaista elämää haluamme elää. Korona-aikana tehtyjen tutkimusten mukaan ihmiset eivät halunneet palata täysin samanlaiseen vanhaan elämään kuin ennen koronaa. Pysähdys sai pohtimaan myös tulevaisuutta. Nuoret aikuiset pohtivat elämän edellytyksiä esimerkiksi ilmastokriisin, eriarvoisuuden ja luontokadon näkökulmista ja sitä, miten niihin asioihin on mahdollista vaikuttaa.

– Nuorten aikuisten haaveissa ei ollut sellainen elämä, jossa voi vain kuluttaa, tulla mahdollisimman rikkaaksi ja saavuttaa asioita yksilönä. Tulevaisuuden haaveisiin kuuluivat hyvät ihmissuhteet, perhe ja usein lapset, sanoo nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta.

Kerro kokemuksistasi Havaintoja ihmisestä -sarjaan torstaihin 15.8. mennessä.