Suomi-elokuvan ei tarvitse olla matkailumainos – Teeman uuden suomalaisen elokuvan viikon ohjaajat puhuvat
Kevään 2026 viiden ensi-iltaelokuvan ohjaajat kertovat, mitä suomalainen elokuva heille merkitsee ja millaisesta Suomesta heidän elokuvansa kertovat.
Teeman uuden suomalaisen elokuvan viikko tulee nyt kuudennen kerran. Viisi kotimaista elokuvaa saa tv- ja Areena-ensi-iltansa viikolla, joka alkaa pääsiäissunnuntaina 5.4.2026 ja jatkuu seuraavaan sunnuntaihin 12.4. Esitimme tuttuun tapaan tekijöille kolme kysymystä Suomesta ja suomalaisesta elokuvasta.
Nämä viisi elokuvaa käsittelevät teemoja, jotka ovat samalla paikallisia ja globaaleja, jopa maailmankaikkeuden laajuisia.
Orenda on Pirjo Honkasalon ensimmäinen elokuva yli vuosikymmeneen, saareen sijoittuva draama leskeksi jääneen nuoren naisen ja kirkosta vieraantuneen papin kohtaamisesta, jossa pohditaan elämän ja universumin suhdetta. Teemu Nikin musta komedia Peluri – Kuolema on elävien ongelma kertoo nimensä mukaisesti elämästä ja kuolemasta: kahdesta ruumisautokuskista ja peliaddiktiosta, joka johtaa leikkiin hengellä. Jälkeemme vedenpaisumus on Arto Halosen ohjaama tieteiselokuva, jossa yritetään estää ilmastokatastrofia. Parvet on Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin kokeellinen draama, joka tutkii muun muassa suomalaisen identiteetin ja kolonialismin suhdetta. Ja Reetta Aallon ohjaama Heinähattu, Vilttitossu ja kana jatkaa Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin perustuvaa sarjaa, jossa aikuisten maailmaa tarkastellaan lapsen korkeudelta.
Mitä suomalainen elokuva tarkoittaa juuri teille?
Vastauksissa korostuu suomalaisen elokuvan monimuotoisuus – ja samoin suomalaisuuden.
Ohjaaja Arto Halonen kokee suomalaisen elokuvan rikkaana jatkumona, jonka osa hän itse saa olla.
– Henkilökohtaisesti se on minulle tapa tutkia yhteiskuntaa, ihmistä ja ympäristöä intiimillä, mutta samalla yleismaailmallisella ja usein globaalilla otteella.
Halosen tieteiselokuva Jälkeemme vedenpaisumus käsitteleekin koko maailman kohtaloa: siinä aikamatkaaja saapuu tulevaisuudesta tehtävänään estää ilmastokatastrofi.
Myös elokuvan Peluri – Kuolema on elävien ongelma ohjaaja Teemu Nikki sanoo, että suomalaisuus on lavea käsite. Nikille suomalainen elokuva voi sijoittua mihin tahansa ja kertoa minkälaisen tarinan tahansa.
– Mutta katseessa on suomalaista.
Reetta Aallon ohjaama Heinähattu, Vilttitossu ja kana on sarjansa viimeisin elokuva ja samalla ohjaajansa ensimmäinen lastenelokuva. Aallon mielestä on tärkeää, että suomalaisessa elokuvassa on jokaiselle jotakin.
– Monimuotoisuuden toteutumisesta on pidettävä hyvää huolta. Tarvitsemme tarinoita kaikenlaisista ihmisistä – ja kanoista!
– Minusta suomalainen elokuva on monipuolisempaa kuin koskaan, sanoo toinen Parvet-elokuvan ohjaajista, Hannaleena Hauru.
Hauru sanoo olevansa niin crazy-komedioiden, toimintaleffojen kuin taide-elokuvien ystävä, jolle on tärkeää, että pitkät elokuvat Suomessa eivät ole samasta muotista.
– Suomalainen pitkä elokuva on minulle myös paikka, joka tekee näkyväksi, kenen äänellä ja tunteilla on oikeus tulla kuulluksi Suomessa, tai kenet ehkä yritetään vaientaa, tai keiden tarinoiden ympärillä vaietaan, Hauru sanoo.
Minkälaisesta Suomesta elokuvanne kertoo?
Kokeellisesti, ryhmätyönä ja osin improvisoiden, syntynyt Parvet on yhteen vuorokauteen sijoittuva draama, jonka kaikki päähenkilöt kuuluvat johonkin vähemmistöön Suomessa. Tarinat perustuvat elokuvassa esiintyvien nuorten omiin kokemuksiin. Hannaleena Hauru sanoo, että elokuva on tarkoituksellisesti moniääninen.
– Parvet luottaa katsojaansa, joka voi löytää syvempiä yhtymäkohtia ja yhteyksiä siinä, miten elokuvan eri todellisuudet, absurdit ja arkiset hetket, heijastuvat toisiinsa.
Parvien lähtökohtana on ollut koloniaalisuus osana suomalaista kansallisidentiteettiä, Hauru sanoo.
– Kaikki vähemmistöön kuuluminen ei välttämättä ole näkyvää.
Arto Halonen sanoo, että Jälkeemme vedenpaisumus kertoo ilmastonmuutoksen ja ahneuden runtelemasta Suomesta – ja maailmasta.
– Polarisaatio on kasvanut, ja planeetta, Suomi mukaan lukien, on tuhon partaalla.
Halonen haluaa haastaa katsojat pohtimaan, mitä he ovat valmiit tekemään muutoksen eteen. Synkkä tulevaisuus ei ole vääjäämätön kohtalo.
– Planeettamme kohtalon voi muuttaa itsereflektion ja muutoksen halun kautta.
Teemu Nikin mukaan elokuva Peluri ei sekään kerro erityisesti Suomesta, sillä peliaddiktio on universaali aihe.
– Ehkäpä voisi sanoa, että se kertoo Suomesta, jossa ei kannata olla addikti tai aivoton.
Reetta Aalto näkee Heinähatun ja Vilttitossun tarinoissa jotain oman lapsuutensa Astrid Lindgrenin kirjojen tunnelmasta sekä siitä Suomesta, joka vuodesta toiseen nimetään maailman onnellisimmaksi maaksi.
– Pohjoismaissa lapset saavat yhä kasvaa verrattain vapaina kulkemaan pihoilla ja puistoissa. Se on suunnaton rikkaus ja varmaan yksi syy siihen, että täällä asuu maailman onnellisimpia ihmisiä.
Miksi olette halunneet näyttää juuri tämän kulman Suomesta?
Reetta Aalto muistuttaa, ettei alle kouluikäisille tehdä Suomessakaan paljon elokuvia. Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan elokuvat on nimenomaan tarkoitettu myös näille perheen kaikkein pienimmille.
– Näitä elokuvia katsotaan usein koko perheen voimin, joten niiden on kiinnostettava monenikäisiä katsojia.
Aallon mukaan Heinähattu, Vilttitossu ja kana katsoo maailmaa lapsen korkeudelta, mistä käsin aikuiset näyttävät usein absurdeilta.
– Ja jokaiselta takapihalta voi millä hetkellä hyvänsä alkaa seikkailu!
Teemu Nikki sanoo, ettei hän Peluria tehdessään ajatellut kotimaata vaan halusi vain tehdä mahdollisimman hyvän elokuvan. Se ei välttämättä tarkoita mairittelevaa kuvaa Suomesta.
– Jos ajattelee Peluria matkailumainoksena, saattaa turismi vähentyä merkittävästi, Nikki sanoo.
Arto Halonen sanoo suoraan halunneensa esittää varoituksen ja kutsun toimintaan elokuvalla Jälkeemme vedenpaisumus.
– Elokuva antaa tilaa pohtia, millaisia vaikutuksia teoillamme on ympäristölle, yhteiskunnalle ja itsellemme. Samalla se osoittaa, että muutos on mahdollinen, jos olemme valmiita kohtaamaan virheemme ja toimimaan empaattisesti.
Uuden suomalaisen elokuvan viikolla ollaan siis jälleen universaalien kysymysten äärellä suomalaisesta näkökulmasta.
Viimeisen sanan saakoon elokuvan Orenda ohjaaja Pirjo Honkasalo. Pirkko Saision käsikirjoittaman Orendan aiheena ovat olemassaolon syvimmät kysymykset. Honkasalon mukaan kysymystä nimenomaan suomalaisesta elokuvasta on vaikea lähestyä Orendan kautta, mutta toisaalta:
– Orenda käsittelee ihmisenä olemisen mysteeriä; sitähän suomalaisuuskin kai on.