Marjan totuus: Kaiken voi saada
On aika kiittää kuluneesta vuodesta. Se on ollut ihmeellisen hieno. Tammikuussa syntyi toinen poika. Viikon kuluttua siitä soitettiin ja tarjottiin työtä. Kahdeksan kuukauden päästä alkoi täysipäiväisen duuninteko Marja Hintikka Livessä.
Mahdottomia aikatauluja, hoitojärjestelyjä, kadonneita talvivaatteita juuri silloin kun pitäisi olla jo palaverissa. Ei sekuntiakaan vapaa-aikaa, minimimäärä yöunta ja sosiaalinen elämä täysin nollassa. Eli ihan sitä itseään, ruuhkavuosia.
Tuttua kaikille, jotka kamppailevat työn ja perheen yhdistämisen sekopäisissä riittämättömyysristiriidoissa.
Suurelle osalle perheellisistä pikkulapsiaika ja omat tärkeimmät uramahdollisuudet sattuvat samaan rytäkkään, 30 ja 40 ikävuoden välille. Silloin pitäisi tehdä oikeat ratkaisut. Oikeat niin, että tekisi hyvää perheelleen, mutta ei sulkisi lopullisesti omia ovia. Ajattelisi tulevaisuuteen, mutta uskaltaisi heittäytyä ilman pelkoa.
Helppo nakki? No ei todellakaan!
Suomessa on maailman mittakaavassa ruhtinaallisen pitkät äitiyslomat. Viimeistään ansiosidonnaisesta 54 päivän isyysvapaasta mainitseminen saa amerikkalaisten ystävieni leuat loksahtamaan lopullisesti sijoiltaan: ”That’s unreal!” Heidän näkökulmastaan kahdeksan kuukauden äitiysvapaani oli ihan överi - ja huono veto tässä vaiheessa työuraa.
Minusta puhutaan ”uraäitinä”, vaikken oikeastaan koe olevani sellainen.
Suomalaisten ystävieni rinnalla taas palasin töihin aikaisin. Täällä minusta puhutaan ”uraäitinä”, vaikken oikeastaan koe olevani sellainen. Nyt vain sattui käymään niin, että minä menin töihin ja mieheni jäi kotiin. Jossain vaiheessa vaihdetaan taas rooleja.
Suomessa keskustelu aiheesta tuntuu olevan kummallisen mustavalkoista ja yksisilmäistä, vaikka tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja taloudellisessa lamassa sitä pitäisi käydä enemmän kuin koskaan.
Yli 80% suomalaislasten vanhemmista käy töissä. Suurin osa perheellisistä siis pohtii jossain vaiheessa, kuinka perhe-elämä ja työura yhdistetään. Olennaista on, millä tavalla tätä pohdintaa perheissä käydään ja millaisiin pohdintoihin yhteiskunta meitä ratkaisuillaan kannustaa.
Jokaisella on oma ideaalinsa siitä, mitä haluaa elämässään priorisoida ja saavuttaa, mutta katsotaan hetki tutkimuksia:
Kolmekymppisiksi saakka naisten ja miesten urat kulkevat melko samaa tahtia, mutta sitten tapahtuu jotain. Miehet etenevät esimiehiksi ja vaativampiin tehtäviin, naiset jäävät rutiinisuorittajiksi. Samalla palkkaerot kasvavat.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan perhevapaalta työelämään palaava nainen saa noin 10% matalampaa palkkaa kuin lapseton kollegansa. Siitäkin huolimatta, että joustava perheen ja työn yhdistäminen lisää tutkitusti työhyvinvointia ja työn tulosta – naisilla ja miehillä.
Positiivisesta kehityksestä kertoo isäkuukauden pitäjien lukumäärän viisinkertaistuminen sen syntyvuodesta 2003 vuoteen 2012. Palkkaeroja voidaankin pitkällä aikavälillä tasoittaa perhevapaita jakamalla. Tästä hyötyvät kaikki – ennen kaikkea lapset.
Monesti perhevapaiden jakoa lähinnä äideille perustellaan taloudellisilla syillä, mutta tutkimusten mukaan perheissä ei edes välttämättä tehdä minkäänlaisia rahallisia laskelmia asiasta. Valintoja ohjaavat taloudellisia faktoja enemmän asenteet ja totutut normit.
Halukkuuteen jakaa perhevapaita vaikuttaa valtavasti myös työpaikan asenneilmapiiri.
Halukkuuteen jakaa perhevapaita vaikuttaa valtavasti myös työpaikan asenneilmapiiri. Ketään ei yllättäne, että suomalaisilla naisjohtajilla on selvästi vähemmän lapsia kuin miesjohtajilla sekä vähemmän lapsia kuin muilla suomalaisnaisilla.
“Naisen oletetaan ensin huolehtivan kodista ja perheestä, vasta sen jälkeen urasta”, sanoo aiheesta väitöskirjan tehnyt Suvi Heikkinen Jyväskylän yliopistosta. Hänen tutkimuksessaan kävi ilmi, että naiset laittavat joskus miehen uran omaansa edelle, vaikka olisivat itse vaativammissa tehtävissä. Naiset myös tekivät enemmän kompromisseja ja luopuivat haastavista tehtävistä miehen ja perheen takia.
Kun miettii perhevapaiden jakamista, on sekä luopumiseen että kompromisseihin oltava valmis. Ei siinä mitään, jos valinnat tekee omasta halustaan, vilpittömästi ja on valintoihinsa tyytyväinen. Oletko sinä?
Kaiken voi saada, mutta se vaatii työtä. Harvard Business Review’n Eric C. Sinowayn mukaan ihmisen pitäisi keskittyä pitkän aikavälin tyydytykseen mieluummin kuin lyhyen aikavälin menestykseen ja punnita asioiden tärkeysjärjestys eri tilanteissa. Mistä joudut luopumaan, jos valitset asian X? Harmittaako hinta jälkikäteen? Voiko tärkeimpiä tavoitteita toteuttaa peräjälkeen mieluummin kuin kaikkia samaan aikaan?
Nämä kysymykset kannattaa esittää itselleen, kun miettii seuraavaa uramuuvia tai lasten hoitojärjestelyä.
On tavoiteltava tyytyväisyyttä ja opeteltava näkemään uransa ennemmin elämäntyönä kuin sarjana menestyksekkäitä pyrähdyksiä. Jos tavoitteena on myös perheen koossapysyminen, molempien puolisoiden on tärkeää tulla kuulluksi.
Kukaan ei ole kuullut ihmisestä, joka katuisi kuolinvuoteellaan liiallista lasten kanssa vietettyä aikaa. Silti lasten niskaan ei saa kaataa vastuuta omasta onnellisuudesta. Jos et toteuttanut henkilökohtaista unelmaasi ”lastesi takia”, olet väärässä.
Henkilökohtaisista unelmistasi ja onnellisuudestasi olet vastuussa vain ja yksinomaan sinä itse.
Keskustelu