VOOZH about

URL: https://yle.fi/aihe/a/20-292045

⇱ Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 – Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 – yle.fi

Hyppää pääsisältöön

Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Vuodelta 2019
👁 Toivo Saarenpään perustama Päivän Laulu -kuoro rekiretkellä Viipurissa 1934.
Kuvateksti Päivän Laulun laulajia rekiretkellä 1934.
Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää.

Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä. – Osa 18/26.

👁 Toivo ja Mandi Saarenpää.
Kuvateksti Toivo Saarenpää Schwartzwaldin rinteillä 1930. Vieressä puoliso, lehtori Mandi Saarenpää.
Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää.
Toivo Saarenpää

Kesällä 1930 säveltäjä, kapellimestari ja kuoromies Toivo Saarenpää teki kahden kuukauden opintomatkan Saksaan. Hän matkusti Mandi-rouvansa kanssa Stuttgartiin, Darmstadtiin ja Frankfurt am Mainiin, missä perehtyi saksalaiseen koululauluun, orkestereihin ja opetusmenetelmiin.

Saarenpäät tutustuivat paikallisiin kuoroihmisiin, muun muassa Frankfurtin motettikuoron johtajaan professori Fritz Gambkeen, joka otti Toivon sävellyksiä kuoronsa ohjelmistoon.

👁 Käsialanäyte Toivo Saarenpään kuorosävellyksestä Ikuinen suru.
Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää.
Toivo Saarenpää

Palattuaan Viipuriin, Toivo Saarenpää perusti syksyllä 1930 sekakuoro Päivän Laulun. Viipurissa oli tuolloin kymmeniä kuoroja. Viborgs Sångarbröder, nimensä 1919 Viipurin Lauluveikoiksi vaihtanut laulajisto oli kaupungin arvovaltaisten piirien kuoro. Sen konsertit olivat erittäin suosittuja. Kun Keskuskansakoulun juhlasali ei enää riittänyt, Viipurin Lauluveikkojen konsertteja pidettiin Teatteritalossa, jossa oli kaupungin suurin sali. Suosittu kuoro oli myös Karjalan Laulu.

Päivän Laulun puheenjohtajaksi valittiin Mandi Saarenpää ja harjoituksia pidettiin aluksi Saarenpäiden tilavan asunnon olohuoneessa.

Ohjelmisto oli sekä vanhempaa musiikkia, kuten Bachia että uutta kotimaista ja ulkomaista musiikkia, erityisesti Saarenpään omia sävellyksiä ja sovituksia. Kuoro piti kaksi konserttia vuodessa, se aloitti 75-henkisenä suurkuorona ja ylsi jo ensikonsertissaan kiitettävään suoritukseen.

👁 Päivän Laulu -kuoro Viipurissa 1932.
Kuvateksti Suomen Kuvalehti 1932.
Kuva: Joel Valkilan kokoelmat.
Toivo Saarenpää,Viipuri
👁 Päivän Laulu -kuoron konsertin kansilehti 1932.
Kuvateksti Päivän Laulun ensimmäinen konsertti huhtikuussa 1932 sisälsi vain Toivo Saarenpään omia sävellyksiä.
Kuva: Joel Valkilan kokoelmat.
Toivo Saarenpää,Viipuri
👁 Päivän Laulun konsertin käsiohjelma 1932.
Kuvateksti Kuorolaulujen lisäksi kuultiin Arvi Valkosen esittämänä Saarenpään 5-osainen pianosarja.
Kuva: Joel Valkilan kokoelmat.
Toivo Saarenpää,Viipuri

Toivo Saarenpään päämäärät Päivän Laulun suhteen olivat Mandi-rouvan mukaan puhtaasti taiteelliset. Kaikki yhteiskuntapiirit olivat edustettuina, sillä Saarenpää valitsi kuoroon vain musikaalisia ja hyvä-äänisiä laulajia yhteiskuntaluokasta ja poliittisista mielipiteistä piittaamatta. Suuri osa laulajista oli myös Saarenpäiden perhetuttavia.

Saarenpään johtamista on kritisoitu jälkikäteen. Hänen kuorolaulajansa ovat muistelleet, että Saarenpää oli ennen esityksiä hermostunut ja jännittynyt. Hänen johtamisestaan puuttui joustavuus, mikä hidasti eteenpäin menoa, ja hänellä oli puutteita johtamistekniikassa. Ja koska Saarenpää ei itse ollut laulaja, hän ei kiinnittänyt laulun tekniseen puoleen juuri huomiota.

Saarenpään musiikilliset ansiot painottuivat siten enemmän säveltäjyyteen kuin johtamiseen.

Eräänä myöhäissyksyn iltana 1930-luvun alussa Saarenpään ovelle ilmestyi joukko outoja miehiä. Heillä oli asiaa Saarenpäälle Päivän Laulun asioissa.

– Asuimme niihin aikoihin Salmisen talossa Torkkelinkatu 24, muisteli Mandi myöhemmin.

– Miehet tuoksuivat alkoholille, puhuivat suomea hyvin murteellisesti ja esiintyivät uhkaavasti. Olin iloinen, kun voin rehellisesti vastata, ettei mieheni ollut tavattavissa. Joukosta kuului uhkaavaa murinaa, mutta kun esiinnyin aivan rauhallisesti, sain nämä hämäräperäiset miehet, joista en ainoatakaan tuntenut ja jotka eivät nimiään ilmoittaneet, lähtemään pois.

Mandi Saarenpää arveli miesten vierailun liittyvän politiikkaan. Niin kauan kuin Toivo orkesterikokeilunsa jälkeen oli pysytellyt syrjässä julkisesta musiikkielämästä, hän oli saanut elää rauhassa.

Perustettuaan Päivän Laulun hän joutui jälleen ”hämärien voimien” kohteeksi.

– Mieheni pysytteli aina politiikasta syrjässä. Hänen suuri rakkautensa ja kutsumuksensa on ollut luova sävellystyö. Viivansa hän tietenkin on käynyt vetämässä, niin kuin kunnon kansalaiselle kuuluukin. Emme näin ollen voineet ymmärtää, mistä syystä ja miltä taholta hänen musiikkiyrityksiään vainottiin.

Jännittynyt ilmapiiri Päivän Laulussa jatkui aina kevääseen 1934. Laskiaisena Mandi ja Toivo osallistuivat kuoron juhlaan ravintola Knut Possessa.

👁 Viipurilaisen Hotelli Knut Possen juhlasali.
Kuvateksti Knut Possen juhlasali...
Kuva: Kuvitusta Sven Hirnin ja Juha Lankisen kirjasta Viipuri. Suomalainen kaupunki.
Viipuri,hotellit,knut posse
👁 Viipurilaisen Hotelli Knut Possen aulatiloja.
Kuvateksti ...ja aulatiloja.
Kuva: Kuvitusta Sven Hirnin ja Juha Lankisen kirjasta Viipuri. Suomalainen kaupunki.
Viipuri,hotellit,knut posse

– Kun saavuimme juhlasaliin, huomasimme hämmästykseksemme, että koko sali oli jo kansoitettu, meille melkein tuntematonta väkeä, jotkut jo aika hyvässä humalassa. Kuoron johtajalle, johtokunnan ja musiikkilautakunnan jäsenille ei tahtonut mistään löytyä vapaata paikkaa.

Laskiaisjuhlan ohjelma sai Mandin pöyristymään.

– Melkein joka numero oli karkeata pilkantekoa. Suomalaista kansanlaulua Ainoa ole talontyttö esitti aivan hullunkurisen typeräksi naamioitunut olento, joka kurjan vinkuvalla äänellä esitti ohjelmanumeronsa. Eräissä numeroissa esiintyivät outoihin pukuihin puetut miehet, ja koko meno alkoi muistuttaa vakavina pidettyjen asioiden pilkkaamista.

Koska Päivän Laulun puheenjohtaja Armas Nuolivaara ei ollut paikalla, Mandi katsoi velvollisuudekseen kuoron varapuheenjohtajana puuttua tapahtumien kulkuun.

– Menin sen illan ohjelmapäällikön luo ja vaadin häntä, koska hän sillä kertaa oli ohjelmasta vastuussa, heti lopettamaan moisen menon. Jonkun hetken kuluttua hän tuli luokseni, pui nyrkkiään pöydän alla ja sanoi: “Me lopetamme nyt tämän, mutta IKL ei meitä komenna. Ja sittenpähän nähdään, mitä seuraa!”

– Mitä tekemistä IKL:llä on Päivän Laulun kanssa? Mandi ihmetteli ohjelmapäällikölle.

Mandi ei ollut ottanut huomioon, että kuoron puheenjohtaja ja Viipurin klassillisen lyseon historian lehtori, tenori Armas Nuolivaara, oli myös Viipurissa ilmestyvän Karjalan Suunta -sanomalehden päätoimittaja. Oikeistoradikaali puolue Isänmaallinen kansanliike IKL oli perustanut Karjalan Suunnan 1933 ja oli nimittänyt Armas Nuolivaaran sen päätoimittajaksi.

👁 Lapuan liikeen johtajat koolla Mäntsälässä 6. maaliskuuta 1932: Martti Wallenius, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto, Walde Sario ja Arne Somersalo.
Kuvateksti Kommunismin vastaisen Lapuan liikkeen johtajat koolla Mäntsälässä 6. maaliskuuta 1932: Martti Wallenius, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto, Walde Sario ja Arne Somersalo. Mäntsälän kapina keväällä 1932 oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. IKL perustettin kesäkuussa 1932 jatkamaan Lapuan liikkeen poliittista ohjelmaa.
Kuva: Museovirasto. Pietisen kokoelma. Kuvaaja Eino Partanen.
lapuanliike,Vihtori Kosola,Iivari Koivisto,Walde Sario,Arne Somersalo
👁 Karjalan Suunta -lehteen liittyviä lehtileikkeitä.
Kuvateksti IKL menestyi parhaiten rajakunnissa. Vuosina 1937–1938 IKL:n lehden Karjalan Suunnan päätoimittajana toiminut Ilmari Unho joutui oikeuteen vastaamaan kirjoituksistaan.
Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot.
Karjalan Suunta

Seuraavassa Päivän Laulun johtokunnan kokouksessa kuoron ohjelmapäällikkö vaati Mandi Saarenpäätä erotettavaksi, koska tämä oli häirinnyt kuoron juhlaa. Kävi kuitenkin niin, että ohjelmapäällikkö erotettiin. Ohjelmapäällikkö vei mukanaan kuusi kuorolaista, pääasiassa mieslaulajia, ne jotka hän oli alun perin kuoroon tuonutkin.

Seitsemän miehen äkkilähtö kuorosta johti kiperään tilanteeseen, sillä kolmen viikon päässä odotti konsertti, jossa piti esittää osia Bachin Johannes-passiosta, uruissa Venni Kuosma. Toivo Saarenpää onnistui kuitenkin saamaan uudet laulajat lähteneiden tilalle.

👁 Päivän Laulu -kuoro kirkkokonsertissaan Viipurissa 1934.
Kuvateksti Päivän Laulu kirkkokonsertissaan 1934.
Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää.
Toivo Saarenpää,Viipuri,Päivän Laulu

Jälkeenpäin Mandi kirjoitti:

– Marianpäivänä 1934 oli Viipurin tuomiokirkko täynnä kansaa ja Päivän Laulu piti siihenastisista parhaimman konserttinsa. Siellä istuivat kuulijain joukossa ne seitsemän eronnutta ja jos olivat tulleet kuoron häpeää todistamaan, niin joutuivat he kuulemaan aivan muuta. Arvostelut olivat tulvillaan tunnustusta ja tämän jälkeen eivät Päivän Laulun toimintaan enää sivulliset puuttuneet.

Mutta kuka ja miksi oli alkuna häiriöihin, jäi lopullisesti selvittämättä. Mandi Saarenpää epäili myöhemmin, että Viipurin musiikkielämässä vaikutti vuosina 1920–1939 ”hämäräperäisiä voimia, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi ja mitättömäksi ainakin suomalaisten miesten yritykset musiikin alalla”.

Ehkä sekakuoron laskiaisjuhla, Viipurin tuomiokirkko ja Bachin Johannes-passio eivät olleet oikea paikka osoittaa mieltä ja ottaa kantaa ajan kuohuvaan politiikkaan.

Torkkelilla sijainnut Kahvila-Ravintola Aula oli ensiluokkainen paikka ruokineen, leivoksineen ja musiikkeineen. Aulassa kuuli joka iltapäivä kahvikonsertin, jossa esiintyivät muun muassa triona viulistit Sulo Aro ja Onni Suhonen sekä sellisti Väinö Raitamaa. Koululaiset eivät päässeet sisään, mutta Kanneljärven kansanopiston johtajan Erkki Paavolaisen tytär Katri Paavolainen, sittemmin Katri Veltheim muistaa, että hänen äitinsä kävi siellä joskus.

👁 Kahvila Aulan mainos Karjala-lehdessä.
Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot.
sanomalehdet,ilmoitukset,Viipuri

– Mutta silloin kun olin alkanut kulkea Maununkatua kouluun, tuo tyylikäs ravintola muuttui kokonaan. Siitä tuli Isänmaallisen kansanliikkeen Kultainen Karhu.

Kun Katri kulki illalla Kultaisen Karhun ohi, hän ei voinut olla pysähtymättä ja jäämättä kuuntelemaan ravintolasta kuuluvaa kovaa melua.

– Se oli hoilotusta ja merkillistä äänekästä uhoa, joka välillä puhkesi yhteislauluksi, missä ei sanoista oikein saanut selvää. Olin kauhean utelias, mutta enhän voinut siinä kadullakaan loputtomiin seistä. Moitin itseäni kovasti pelkuruudesta ja mietin, kuuluiko kaikki tuo laulu ja meno sekin uuteen aikaan.

Näyttelijä Liisa Tuomi kertoo viisi vuotta vanhemman veljensä Rauli Tuomen olleen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja helposti syttyvä, oli kyseessä mikä aate tahansa.

– Kun Ilmari Unho, kiihkeä IKL:n mies oli näyttelijänä Viipurin Kaupunginteatterissa, ei hänen kauaakaan tarvinnut esitelmöidä Raulille, kun tämä oli täysin kypsä ja valmis taistoon.

Erään kerran isä, teatterinjohtaja Arvi Tuomi yllätti poikansa Kaupunginteatterista IKL:n juhlasta musta paita päällä ja silmät palaen lausumassa aattellista runoa.

– Siihen paikkaan Raulin tämänsuuntainen politikointi jäi. Isä lennätti Raulin vähän äkkiä kotiin ja piti senpäiväisen ripityksen. Isä oli itse hyvin kiihkoton kannanotoissaan eikä hyväksynyt minkäänlaisia äärimmäisyysliikkeitä.

Paljon myöhemmin Rauli Tuomi oli sattunut mukaan kiertueelle, jonka bussinkuljettaja oli innokas kommunisti. Seurauksena oli, että Rauli oli omaksunut palavasti myös tämän aatteen.

👁 Rauli Tuomi elokuvassa Synnin puumerkki (1942).
Kuvateksti Rauli Tuomi Vesa Kampin roolissa elokuvassa Synnin puumerkki (1942).
Kuva: Elonet. Kansallisfilmografia.
Rauli Tuomi,elokuvat

1930-luvun vaihteen poliittinen kuohunta ei vaikuttanut Viipurin Työväenopiston toimintaan. Työväenopiston monipuolisessa valistustoiminnassa musiikilla oli merkittävä osuus. Opistolla oli oma orkesteri ja sekakuoro, joita koko sotien välisen ajan johti kirkkomuusikko, Agricolan kirkon kanttori Oskar Tilli. Molemmat Tillin perheen pojat, viulisti Olavi ja sellisti Kalevi saivat seurata isäänsä orkesteriin.

👁 Viipurin Työväenorkesterin harjoitus Repolan kansakoululla 1939.
Kuvateksti Työväenorkesterin harjoitukset Repolan kansakoululla 1939. Vasemmalla orkesterinjohtaja Oskari Tilli. Keskellä sellisti Kalevi Tilli.
Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto.
Viipuri,orkesterit,työväenopistot,oskari tilli,kalevi tilli

– Soitin siellä monia vuosia, kun sellonsoittajista oli silloin puutetta, muistelee Kalevi Tilli.

Orkesterin harjoitukset pidettiin iltaisin Repolan kansakoululla, minne opiston muukin toiminta oli keskittynyt, kunnes 1935 kaupungin entinen kirjastotalo Punaisenlähteentorin varrella Viljeyksen talon vieressä saatiin opiston käyttöön.

Kun huumaavat operetit saavuttivat Viipurin 1930-luvun alussa, ne saavuttivat myös Työväenopiston orkesterin.

– Etenkin Paul Abrahamin säveltämät Viktoria ja hänen husaarinsa, Havaijin kukka ja Tanssiva Savoy olivat mielioperettejani. Isäni oli ottanut ne myös Viipurin työväenopiston orkesterin repertoaariin.

👁 Postikortti: Kuvassa Mustalaisruhtinattaren esittäjiä Viipurin kaupunginteatterissa 1933-34.
Kuvateksti Emmerich Kálmánin operetti Mustalaisruhtinatar nähtiin Viipurin kaupunginteatterissa kaudella 1933–1934 Arvi Tuomen ohjaamana. Lavastus oli Ville Hännisen, koreografia Toivo Niskasen.
Kuva: Eino Partanen.
Viipuri,operetit,Mustalaisruhtinatar,Emmerich Kálmán

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi Willy Sirobin traagisesta kuolemasta! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Lähteet