Lawrence Robert Klein (14. syyskuuta 1920 Omaha, Nebraska – 20. lokakuuta 2013 Gladwyne, Pennsylvania^[1]) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Hänet tunnetaan erityisesti ekonometristen suhdannemallien kehittäjänä sekä soveltajana. Kleinille myönnettiin Nobelin taloustieteen palkinto vuonna 1980.^[2]

Lawrence Robert syntyi Leo Byron Kleinin ja Blanche o.s. Monheitin kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi. Hän kävi julkista koulua Omahassa. Hän kertoi 1930-luvun laman vaikuttaneen merkittävästi intellektuaaliseen ja ammatilliseen uraansa. Klein kertoi olleensa jo varhain kiinnostunut matematiikasta ja hän opiskeli matematiikkaa Los Angeles City Collegessa.^[3]

Valmistuttuaan Kalifornian yliopistosta, Berkeleysta, 1942, Klein opiskeli MIT:ssä taloustieteilijä Paul Samuelsonin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi (PhD) 1944.^[4]

Seuraavat neljä vuotta Klein tutki ekonometriaa Chicagon yliopistossa ja vuodet 1948–1950 hän työskenteli National Bureau of Economic Research -toimistossa. Michiganin yliopiston Survey Research Centerissä hän toimi vuodet 1949–54, minkä jälkeen hän työskenteli Oxfordin yliopiston tilastotieteen instituutissa.^[4]

Vuodesta 1958 Klein työskenteli Pennsylvanian yliopistossa, jonka Wharton Schoolissa hänet nimitettiin Benjamin Franklin -professoriksi taloustieteissä 1968.^[4] Hän jäi eläkkeelle 1991.^[3]

Klein tunnetaan makrotaloudellisten mallien kehittämisen uranuurtajana ja hänen ensimmäisiä kuuluisia tutkimuksiaan oli toisen maailmansodan jälkeisten taloudellisten olojen kehittymisen oikea ennustaminen. Useimmat taloustieteilijät olivat ennustaneet sodan loppumisen johtavan uuteen lamaan, kun Klein puolestaan ennusti kulutustuotteiden puutteen ja sodasta palaavien sotilaiden ostovoiman lisääntymisen ehkäisevän lamaa.^[4]

Kleinin tutkimus tuotti useita yksityiskohtaisia ja kehittyneitä ekonometrisia suhdannemalleja, joita käytettiin laajalti ennustamaan kansantalouden tuotantoa, vientiä, investointeja ja kulutusta. Whartonin malleista tuli käsite. LINK-projektin nimellä tunnettu kunnianhimoinen hanke kokosi dataa lukuisista teollistuneista, keskusjohtoisista ja kehitysmaista, jota käytettiin ennustamaan kaupan kehitystä ja pääomien liikkeitä ja testaamaan talouspolitiikan muutosideoita.^[4]