| New York Jets | |
|---|---|
| 👁 Image |
|
| Lempinimet | Gang Green New York Sack Exchange |
| Perustettu | 14. elokuuta 1959 |
| Entiset nimet | Titans of New York (1960–1962) |
| Pääkonttori | Jets Training Center, Florham Park, New Jersey |
| Kotikenttä |
|
| – kaupunki | East Rutherford, New Jersey |
| Sarja | NFL |
| Konferenssi | AFC |
| Divisioona | AFC East |
| Värit | vihreä, valkoinen ja musta |
| 👁 Image |
|
| Omistaja | Woody Johnson ja Christopher Johnson |
| Toimitusjohtaja | Woody Johnson |
| Puheenjohtaja | Woody Johnson |
| Päävalmentaja | Aaron Glenn |
| Saavutukset | |
| Liigamestaruudet | 1 |
| Super Bowlit | 1 (1968) |
| Divisioonan mestaruudet | 4
|
| Liigahistoria | |
| Ennen NFL:ää |
|
| NFL aloitusvuosi | 1970 |
| Divisioonahistoria | |
New York Jets on amerikkalaista jalkapalloa pelaava joukkue NFL:ssä. Joukkueen kotipaikka on East Rutherford, New Jersey. New York Jets on yksi AFC:n itäisen divisioonan jäsenjoukkueista. Jets pelaa kotipelinsä MetLife Stadiumilla, jonka joukkue omistaa yhdessä New York Giantsin kanssa.[1][2]
Joukkue on voittanut neljä divisioonamestaruutta, kaksi American Football Conference -mestaruutta ja yhden Super Bowl -mestaruuden vuonna 1968.[3] Joukkueen harjoittelualue ja pääkonttori (joka avattiin vuonna 2008) sijaitsevat Florham Parkissa, New Jerseyssä.[4]
Pitkän historiansa aikana Jetsissa on pelannut useita tunnettuja pelaajia, mukaan lukien Hall of Fame -jäsenet Curtis Martin, Joe Klecko ja Don Maynard.[3]
Seuran omistaa Johnsonin perhe. New York Jets oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman yhdeksänneksi arvokkain urheiluseura 6,1 miljardin dollarin arvolla.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franchisen perustaminen ja varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New Yorkin franchising American Football Leaguessa on kahden eri organisaation tarina: Titans ja Jets. Näiden kahden jatkuvuuden linkkinä toimii pelaajahenkilöstö, joka siirtyi mukana omistajanvaihdoksessa Harry Wismeriltä David ”Sonny” Werblinin johtamalle viisihenkiselle ryhmälle helmikuussa 1963.[6]
Wismer sai AFL:n perustajajäsenyyden vuonna 1959. Hänen kolmivuotinen valtansa oli täynnä kiistoja. Kenttätapahtumat jäivät usein varjoon, vaikka Titans voitti pelejäkin, sillä Wismer riiteli jatkuvasti – kuin pelaisi venäläistä rulettia kaikilla patruunoilla ladattuna. Kentällä Titans menestyi kohtuullisesti, mutta lipunmyynti oli katastrofi. Werblinin ryhmä osti konkurssipesän 1 000 000 dollarilla, vaihtoi nimen Jetsiksi ja palkkasi päävalmentajaksi Weeb Ewbankin. Vuonna 1964 Jets muutti vanhasta Polo Groundsista uuteen Shea Stadiumiin, jossa se avasi kauden 45 665 katsojan AFL-ennätysyleisöllä Denver Broncosia vastaan.[6]
Ewbank, joka oli voittanut mestaruuksia Baltimore Coltsin kanssa 1950-luvulla, käynnisti pitkäjänteisen rakennusprojektin. Suuri käänne tuli 2. tammikuuta 1965, kun Werblin solmi Alabaman pelinrakentajan Joe Namathin kanssa huhutun 400 000 dollarin sopimuksen. Namathin hankinta oli keskeinen tekijä AFL–NFL-sodan päättymisessä 1960-luvun lopulla.[6]
Super Bowl III ja huipentuma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1968 kausi oli New Yorkin AFL-unelmien huipentuma. Ewbankin valmennuksessa ja Namathin, Don Maynardin sekä monien muiden avainpelaajien johdolla Jets voitti AFL Eastin 11–3-tuloksella. Se kukisti Oakland Raidersin 27–23 AFL-mestaruusottelussa ja järkytti koko urheilumaailmaa voittamalla ennakkosuosikki Baltimore Coltsin 16–7 Super Bowl III:ssa. Tämä ottelu on yksi kahdesta ammattilaisjalkapallon historian ratkaisevimmista peleistä fanien innostuksen kasvattamisessa.[6][7][8]
Vuonna 1969 Jets voitti jälleen AFL Eastin, mutta hävisi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kansas Citylle. Sen jälkeen seura ei tosissaan haastanut divisioonamestaruutta seuraaviin 12 kauteen.[6]
1980–1990-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraava vuosikymmen toi Jetsille viisi pudotuspelipaikkaa: 1981, 1982, 1985, 1986 ja 1991. Huippukohdat olivat vuodet 1982 ja 1986, jolloin joukkue eteni ensimmäisen pudotuspelikierroksen yli. Lakon lyhentämällä kaudella 1982 Jets eteni AFC-mestaruusotteluun, mutta hävisi Miamille 14–0.[6]
Katsojatulot ovat pysyneet erinomaisina: vuodesta 1964 lähtien keskimääräinen kotiotteluiden katsojamäärä ei ole laskenut alle 54 051. Jets on pelannut loppuunmyydyille katsomoille yli 25 vuotta.[6]
Viimeaikainen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jets muutti MetLife Stadiumille East Rutherfordiin, New Jerseyyn vuonna 2010. Viimeisin pudotuspeliesiintyminen oli kaudella 2010. Seura on siitä lähtien rakentanut uutta nousuaan.[6]
Joukkueella on ollut myös ikimuistoisia hetkiä, kuten Mark Sanchezin viisi touchdown-syöttöä Buffalo Billsia vastaan 13. marraskuuta 2010, mikä oli tuolloin joukkueen ennätys yhden ottelun touchdown-syötöissä. Viime vuodet eivät ole sujuneet Jetsille kovin hyvin. Joukkue ei ole päässyt wild card -viikonlopusta eteenpäin vuodesta 2010.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ NFL Standings NFL.com. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ About Us MetLifeStadium.com. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b History of the Jets Sports Team History. Viitattu 6.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Kwoh, Leslie: Jets land in Florham Park NJ.com. 3.9.2008. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ The World's 50 most valuable Sports teams Forbes. 8.9.2023. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h New York Jets: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Year in Review - 1963 NewYorkJets.com. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Year in Review - 1969 NewYorkJets.com. Arkistoitu 3.12.2012. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 👁 Image
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta New York Jets Wikimedia Commonsissa
