Pittsburgh Steelers on Yhdysvalloissa NFL:ssa pelaava amerikkalaisen jalkapallon seura. Se pelaa American Football Conferencessa pohjoisessa divisioonassa. Seuran kotipaikka on Pittsburgh, Pennsylvania ja kotikenttä Acrisure Stadium.

Pittsburgh Steelers on pelannut NFL:n loppuottelussa Super Bowlissa kahdeksan kertaa ja voittanut kuudesti (kausilla 1974, 1975, 1978, 1979, 2005 ja 2008), mikä on NFL:n ennätys tasoissa New England Patriotsin kanssa.^[1] Viiteen mestaruuteen ovat pystyneet San Francisco 49ers sekä Dallas Cowboys.

Joukkueen valmentajina ovat historian aikana toimineet muun muassa Chuck Noll, Bill Cowher ja Mike Tomlin. Erityisesti 1970-luvulla joukkueen pelaajista tulivat tunnetuiksi Terry Bradshaw, Franco Harris, Joe Greene ja Lynn Swann.^[2]

Seuran omistajia ovat Arthur Rooney II ja Daniel Rooney Trust. Pittsburgh Steelers oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 29. arvokkain urheiluseura 4,625 miljardin dollarin arvolla.^[3]

Pittsburgh Steelers perustettiin 8. heinäkuuta 1933, kun Arthur J. Rooney osti franchising-oikeuden. Se on nykyään NFL:n seitsemänneksi vanhin seura. Aluksi joukkuetta kutsuttiin Piratesiksi aina vuoteen 1940 asti, jolloin nimi muutettiin Steelersiksi kunnioittamaan Pittsburghin terästeollisuutta.^[4]

Ensimmäiset seitsemän kautta toivat vain 22 voittoa. Rooney yritti selviytyä taloudellisesti viemällä joukkueen usein Forbes Fieldiltä neutraaleille kentille välttääkseen kilpailemasta baseballin ja college-jalkapallon kanssa Pittsburghissa. Rooney ei koskaan luopunut unelmastaan tehdä ammattilaisjalkapallosta menestystä kaupungissaan.^[4]

Vuonna 1938 Rooney teki historiansa suurimman sopimuksen allekirjoittaessaan Colorado All-American Byron "Whizzer" Whiten 15 800 dollarin sopimuksella – tuohon aikaan valtava summa. Vuonna 1942 Steelers saavutti ensimmäisen voitokkaan kautensa Bill Dudleyn johdolla. Sodan aikana (1943 ja 1944) joukkue yhdistyi ensin Eaglesiin (Phil-Pitt, ”Steagles”) ja sitten Cardinalsien (Card-Pitt) miehistöpulan vuoksi.^[4]

Vuosina 1947 Steelers jakoi ensimmäisen sijan Philadelphia Eaglesin kanssa, mutta hävisi pudotuspelinsä Eaglesille 21–0. Vuosina 1957–1963 päävalmentaja Buddy Parker ja avainpelaajat Bobby Layne, Ernie Stautner sekä John Henry Johnson tekivät Steelersistä vakavan divisioonakilpailijan, mutta todellinen dynastia oli vielä vuosikymmenen päässä.^[4]

Ensimmäiset 40 vuotta olivat vaikeita: seura ei voittanut yhtään mestaruutta eikä edes divisioonatitteliä ennen vuotta 1972, jolloin se voitti AFC Central -divisioonan. Kaksi vuotta myöhemmin koko urheilumaailma juhli, kun Art Rooney sai vihdoin Vince Lombardi -pokaalin Steelersin voitettua Super Bowl IX:n.^[4]

1970-luvun Steelers aloitti yhden urheiluhistorian uskomattomimmista putkista: kahdeksan perättäistä pudotuspelikautta (1972–1979), seitsemän AFC Central -mestaruutta ja neljä AFC-mestaruutta. Steelersistä tuli ensimmäinen seura, joka voitti neljä Super Bowlia (IX, X, XIII, XIV), ja ainoa joukkue, joka on voittanut perättäiset Super Bowlit kahdesti. Se oli myös ensimmäinen AFC-joukkue, joka voitti divisioonansa 10 kertaa NFL:n 1970 fuusion jälkeen.^[4]

Menestyksen takana oli päävalmentaja Chuck Noll, joka otti ohjat vuonna 1969. Joukkueen selkäranka koostui legendaarisista pelaajista, joista lähes kaikki ovat Pro Football Hall of Famen jäseniä: puolustustaklaaja Joe Greene ("Mean Joe"), linebackerit Jack Ham ja Jack Lambert, pelinrakentaja Terry Bradshaw, cornerback Mel Blount sekä juoksupelaaja Franco Harris. Monet pitävät tätä 1970-luvun Steelersiä ammattilaisjalkapallon kaikkien aikojen parhaana joukkueena.^[4]

Vuonna 2005 wild card -joukkue Steelersistä tuli historian ensimmäinen wild card -joukkue, joka voitti kolme vieraspudotuspeliä ja Super Bowl XL:n Seattle Seahawksia vastaan päävalmentaja Bill Cowherin johdolla.^[4]

Cowher erosi kauden 2006 jälkeen, ja tilalle tuli Mike Tomlin. Jo toisella kaudellaan Tomlin johti joukkueen Super Bowl XLIII -voittoon ja kuudenteen mestaruuteen seurahistoriassa. Steelersistä tuli ensimmäinen seura, joka on voittanut kuusi Super Bowlia.^[4]

Tomlin on valmentanut seuraa vuodesta 2007 lähtien ja saavuttanut 16 kauden aikana kokonaissaldon 163–93–2 (tilanne kauden 2023 alussa). Hän on yksi NFL:n menestyneimmistä aktiivisista valmentajista.^[4]

Pittsburghin kaupungin ammattilaisurheilujoukkueet käyttävät mustaa ja keltaista väreinään, ja niin myös Steelers historiansa alusta asti. Steelers nimi viittaa Pittsburghiin rautakaupunkina. Alun perin nimi oli Pirates, mutta välttääkseen sekaannuksen kaupungin baseball-joukkueeseen, Pittsburgh Piratesiin, joukkue vaihtoi nimensä muotoon Steelers. Logo on pysynyt muuttumattomana koko sen historiansa ajan. Nykyinen peliasu esiteltiin vuonna 1968 ja siihen on sen jälkeen tehty vain pieniä muutoksia.

Koko historiansa aikana Steelersillä on ollut 16 päävalmentajaa, joista kymmenen vietti koko NFL-päävalmennusuransa Steelersissä. Joe Bach valmensi Steelersiä kahteen otteeseen ja Walt Kiesling kolmeen otteeseen. Toisen maailmansodan seurauksena Steelers jakoi joukkueen vuonna 1943 Philadelphia Eaglesin ja vuonna 1944 Chicago Bearsin kanssa. Kiesling jakoi tällöin valmennusvastuun Greasy Nealen sekä Phil Handlerin kanssa. Steelers on tunnettu kärsivällisyydestään päävalmentajia kohtaan. Viimeisimmät valmentajapotkut Steelers on antanut vuonna 1968 Bill Austinille ja kaudesta 1969 alkaen Steelersiä on päävalmentanut vain kolme eri päävalmentajaa.

Tilastot päivitetty 30. lokakuuta

• ^a Mike Tomlinin päävalmentajura jatkuu edelleen.

• Pittsburgh Steelersin kotisivut