Porvoonjoki Borgå å
👁 Porvoonjoki Porvoon rantamakasiineilla. Porvoonjoki Porvoon rantamakasiineilla.
Maat	Suomi
Maakunnat	Päijät-Häme, Uusimaa
Kunnat	Porvoo, Askola, Pukkila, Orimattila, Lahti, Hollola
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Porvoonjoen vesistö (18) [2]
Pinta-ala	1 237,09 km² [1]
Järvisyys	1,34 % [1]
Pääuoman pituus	151 km [3][a]
Pääuoman osuudet	Porvoonjoki ←Luhdanjoki ←Äväntjoki (←Sulunoja)[a]
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Okeroinen, Hollola [4]
60.96075°N, 25.57105°E
Laskupaikka	Porvoo, Kaupunginselkä, Suomenlahti [5]
60.3756°N, 25.6758°E
Yhtyy (km suistosta)
Esteet	Strömsbergin vl, Vakkolan vl, Naarkosken vl, Tönnönkosken mp, Vääräkosken vl, Virenojankoski
Sivu-uomat	Pikkujoki, Piurunjoki, Vähäjoki, Palojoki, Vähäjoki (Hollola)
Taajamat	Porvoo, Askola, Pukkila, Orimattila, Lahti
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	noin 72 m [4] (N2000)
Laskukorkeus	0 m [5]
Korkeusero	noin 72 m
Pituus	101 km [3][b]
Leveys	yli 5 m (141 km [a])
Kaltevuus	0,71 m/km
Suurin virtaama	203 m³/s (HQ) [7]
Keskiylivirtaama	17,7 m³/s (MHQ) [7]
Keskivirtaama	10,7 m³/s (MQ) [6]
Keskialivirtaama	1,5 m³/s (MNQ) [8]
Pienin virtaama	0,59 m³/s (NQ) [7]
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
👁 Kartta Porvoonjoki
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] 👁 Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Porvoonjoki (ruots. Borgå å) on Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla virtaava 101 kilometriä pitkä joki ^[b], joka muodostaa alajuoksun osuuden Porvoonjoen vesistön 151 kilometriä ^[a] pitkästä pääuomasta.^[2][3][5]

Nimi Porvoonjoki on johdos suistossa sijaitsevasta kaupungista Porvoo, joka on suomenkieleen otettu äänteellinen mukaelma ruotsinkielisestä nimestä Borgå. Ruotsinkielisessä nimessä esiintyvät sanat borg (suom. linna, linnoitus) ja å (joki).^[9] Ennen ruotsinkielisen asutuksen saapumista seudulle noin 1200-luvulla, oli seudun pohjoisosissa hämäläisasutusta. Ennen sitä on Porvoon seutu ollut hämäläisten nautinta-aluetta, jossa on metsästetty ja käyty kalastamassa merellä. On harjoitettu myös kaupankäyntiä Itämerellä liikennöivien kauppiaiden kanssa. Tuolloin on joella ollut suomenkielinen nimi, joka on ehtinyt jo unohtua. Jalmari Jaakkolan on monipuolisesti puolustanut nimeä ”Kukinjoki” viitaten paikallisnimistössä esiintyviin nimen erilaisiin variantteihin. Kukin-osio tulisi saksalaiskauppiaista, jotka majoittuivat Sakalassa ja käyttivät koggeja. Novgorodin kronikassa kerrotussa sotaretkessä (noin 1300-luku) esiintyy nimi ”Kupetskaja reka” (Купецкая река, suom. Kauppiasjoki), jonka useat tutkijat ovat liittäneet Porvoonjokeen.^{[10][11][12][13][14][15]}

Porvoonjoen vesistön pääuomaan kuuluvat alajuoksulla Porvoonjoki, keskijuoksulla tämän lisäksi Luhdanjoki ja yläjuoksulla Äväntjoki. Eri joki osuuksilla on näitä nimityksiä käytössä, mutta nimien vaihtumisesta toiseen ei ole saatavilla luotettavia lähteitä. Muiden jokiosuuksien tapauksissa tulee tutustua kyseisiin artikkeleihin, mutta tässä käsitellään Luhdanjoen ja Porvoonjoen välistä rajakohtaa. Äväntjoen jälkeen on joen karttaniminä voitu käyttää nimeä ”Luhdanjoki” tai ”Porvoonjoki eli Luhdanjoki”, kuten Karttapaikassa tehdään Porvooseen asti. Paikallisten oma käsitys voi kuitenkin poiketa tästä suuresti. Luhdanjoen nimi on vanhojen karttojen mukaan nuori käsite ja kartalla sen päättymiskohta on ongelmallinen. Paikallisten luontoihmisten käsitys on, että Luhdanjokea on pääuomasta se osuus, joka päättyy Okeroisten lähellä ja joka sijaitsee Hollolan ja Lahden välisen kuntarajan eteläpuolella ^[16]. Kuitenkin kuntaraja seuraa pääuomaa pari kilometriä, joten rajaus on tällaisenaan epätarkka. Vesistöviranomainen katsoi edellisessä vesistöaluejaossa että Luhdanjoen valuma-alue (18.05) päättyy Kukonkoskeen, joka sijaitsee Okeroisista pari kilometriä itään. Siinä Luhdanjokea vastaisi Kukonkoskeen päättyvä Luhdanjoen alaosan alueen (18.051) kolmannen jakovaiheen vesistöalue. Uudessa vesistöaluejaossa vesistöalue 18.051 on jaettu kahtia ja vesistöalueen yläjuoksun osuus päättyy Vähäjoen yhtymäkohtaan. Luhdanjoki-artikkelissa Luhdanjoki päättyy Vähäjoen yhtymäkohtaan, joten Porvoonjoki alkaa tässä esityksessä siitä.^{[4][16][2][3]}

Kun vesistön pääuoman kokonaispituus on noin 151 kilometriä ja pääuoma muodostuu yläjuoksulta lueteltuna Sulunojasta (pituus 3–4 kilometriä), Äväntjoesta (31,8 km), Luhdanjoesta (14,9 km) ja Porvoonjoesta, jää tässä esityksessä Porvoonjoen osuudeksi noin 101 kilometriä.^[3] Kirjallisuudessa esiintyy melko yleisesti arvo 143 kilometriä. Sillä tarkoitetaan Porvoonjoen vesistön pääuoman pituutta suistosta Kärkölän korkeudelle asti, ja joka on siten vesistöviranomaisen vesistön pääuomasta käyttämä arvo. Olkoonkin, että se esitetään Porvoonjokena.^[17]

Vaikka joki on usein myös kuntarajana, käsitellään joen kulkua kunnittain.^[4]

Porvoonjoki alkaa siitä, missä Luhdanjoki ja Vähäjoki yhtyvät toisiinsa. Tämä tapahtuu Hollolan Okeroisten ja Lahden Hennalan välissä. Tämän jälkeen joki virtaa kaakkoon peltoalueella, joka sijaitsee seututien 296, valtatien 12 ja yhdystien 14037 rajaamalla alueella. Täällä jokeen yhtyy luoteesta tuleva Murronoja. Joki alittaa valtatien ja seututien yhtäaikaa ja siirtyy Kukonkosken kaupunginosaan, sitten valtatien ali Metsä-Hennalan puolelle, seututien 140 ali Ala-Juhakkalaan, missä sijaitsee Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamo. Joki mutkittelee koko ajan voimakkaasti, mutta käännyttyään kohti etelää Ala-Juhakkalassa, meanderointi vain yltyy. Joki palaa takaisin ja virtaa valtatien ali etelään päin kohti Patoniityn ja Oksasenalueelle. Alitettuaan uudestaan seututien 296 joki sivuaa Jokimaan ravikeskusta. Sen alapuolella jokeen yhtyy lännestä tuleva Makkaraoja ja idästä tuleva Vartio-oja. Renkomäen kauppa-alue ja valtatien 4 liittymät jäävät joen koillispuolelle. Alitettuaan yhdystien 14039 ja valtatien 4, siirtyy joki maaseudulle, jossa siihen yhtyy lännestä Hollolasta tuleva Kurenkorvenoja. Porvoonjoen uoma meanderoi täälläkin voimakkaasti, mutta monet joenpolvet on katkaistu kanavalla ja syntyneet juoluat on peitetty maalla ja otettu viljelyyn. Renkomäeltä Rautamäkeen joenuoma toimii Hollolan ja Lahden välisenä kuntarajana, ja Rengonjoen yhtymäkohdasta alkaen Hollolan ja Orimattilan välisenä kuntarajana.^[4] Valtatien eteläpuoliset peltoalueet kuuluvat Porvoonjoen tulvaherkkiin alueisiin.^[18]

👁 Image

Rengonjoen jälkeen joki virtaa lounaaseen, jossa siihen yhtyy matkalla pieni Noringinoja, ja perillä lännestä tuleva Puujoki. Tämän jälkeen joki kääntyy itään kohti Haikulaa, jossa se kaartaa taas lounaaseen kohti Myllykulmaa. Haikulan ja Myllynkosken alueet ovat joen tulvaherkkiä alueita ^[18]. Täällä sijaitsee Myllykulmankoski (eli Virenojankoski), joka koskijakso on lähes 300 metriä pitkä. Myllykulmankoski itse on 190 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kosken pudotus on 6,1 metriä. Kosken virtaamaksi on ilmoitettu 4,5 kuutiometriä sekunnissa.^[19] Joki virtaa kaakkoon päin kohti Untamoa. Puolimatkassa siihen yhtyy lännestä tuleva Tuomioja ja Untamossa siihen yhtyy pohjoisesta virtaava Untamonoja.^[4][19]

Joki saapuu Orimattilaan uurtamassaan jokilaaksossa. Siellä siihen yhtyy taajama-alueen läpi virtaava Palojoki Niemenkylään ja Luhtikylään johtavan yhdystien 11841 sillan jälkeen. Taajama-alue yltää joenrantaan asti vain Lintulassa, jossa on rantapuisto. Puoli kilometriä sillalta sijaitsee Vääräkosken vesivoimalaitos, jonka itäpuolella Kalmonkallio kohoaa 47 metrin korkeuteen vedenpinnasta ^[19]. Joki tekee Tönnön kohdalla mutkan ja se saapuu yli kilometrin jälkeen Tönnönkosken myllypadolle. Näiden patojen jälkeen joki virtaa uomassaan kahdeksan metriä syvemmällä. Tönnönkosken alla on saaristoinen suvanto, jota seuraa Luumyllynkoski joen ylittävän Levannolle johtavan tien alapuolella. Edellä mainitut kohteet yhdessä Tönnön sillan ja Tönnön koulun kanssa muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristön (RKY) ^[20]. Kummallakin puolella jokea kohoavat kallioinen mäkimaasto ja täällä on jokilaakso raviinimainen ja jyrkkärinteinen. Orimattilan eteläpuolella jokilaaksoa seuraa hieman etäällä yhdystie 1635 Pukkilaan asti.^[4]

Viikarissa sijaitsee Hevoskoski, jossa on pudotusta kolme metriä.^[19] Viikarin jälkeen jokeen yhtyy koillisesta tuleva Laasonoja, ja neljä kilometriä alempana siihen yhtyvät Terriniemessä Humaloja ja Vuolitoja. Joki virtaa laajan peltoalueen keskellä, joka on Terriniemeltä Humalojalle ja Tietävälään alueella tulvaherkkää aluetta ^[18]. Seuraava sivujoki on Mallusjärvestä alkava lyhyt Vähäjoki. Täällä ylittää joen Pakaalle johtava yhdystie 11082. Vähäjoen jälkeen Porvoonjoki halkoo Vähä Mallusjoen peltoaukeaa ja sen eteläpuolella Pukkilan laajempaa peltoaukeaa, jotka nämäkin ovat tulvaherkkiä alueita ^[18]. Jokea seuraa Orimattilan ja Pukkilan välinen kuntaraja yli viiden kilometrin matkalla. Pelloilla jokeen yhtyy Korvenoja ja Lehmiönmutkan kohdalla Järvenoja, joka alkaa Kanteleenjärvestä, ja sen jälkeen vielä pieni Rävinoja.^[4]

👁 Image

👁 Image

Savijoen kylässä jokeen yhtyy Savijoki ja samalla Porvoonjoki tekee terävän mutkan koillisesta kohti kaakkoa. Joen ylittää kylätie. Sillan vieressä sijaitsee nuotiopaikka ja sen takana jokeen yhtyy Kuutinoja. Pukkilan ja Naarkosken kohdalla joki halkaisee mäenselänteen. Täällä sijaitsee ensin Napiankoski ja sitten Naarkosken voimalaitos, jossa vedenpinta putoaa seitsemän ja puoli metriä. Napiankoskella on pituutta 150 metriä ja pudotusta 1,1 metriä, ja Naakoskella 180 metriä ja pudotusta seitsemän metriä. Joen keskivirtaama on täällä noin 8 kuutiometriä sekunnissa. Voimalaitoksen ylä- ja alapuolella on joessa leveät suvannot ja saaria. Suvannon ylittää Myrskylään ja Mäntsälän Sääksjärvelle johtava seututie 162. Eskolanojan ja Koskustenojan jälkeen tulee Syvänojalla sijaitsevat Myllykoski ja Kivikoski, joiden suvannot ovat oikein leveitä. Koskien yhteispituus on 190 metriä ja pudotusta yhteensä neljä metriä. Kivikosken yläpuolelle jokeen yhtyy Papustenoja. Kilometrin päässä on vielä Haudankoski, jota seuraa Askolan ja Pukkilan välinen kuntaraja. Edellä mainittu yhdystie 1635 jatkuu Pukkilasta Askolan suuntaan ja se seuraa jokea aiempaa tiiviimmin.^[4][19]

👁 Image

Joki virtaa jatkossa melko suorana Rahikon ja Korttian peltojen keskellä, kun siihen yhtyy idästä Rahikonoja ja lännestä tuleva Torpinjoki. Joki painuu kahden korkean kallioisen mäkialueen välistä. Länsipuolella sijaitsevat Kirnukalliot, jolla on hiidenkirnuja ja kävelyreitillä on nuotiopaikka. Laakso aukeaa peltoalueeksi, jonka eteläpuolella sijaitsee Puhar-Onkimaa. Pelto-osuudella sijaitsevat lyhyet Ilmarinkoski, Valkamaankoski, Rantasenkoski ja Onkimaankoski. Onkimaankoski on 220 metriä pitkä ja sillä on pudotusta metrin ^[19]. Siellä laskee joen suureen suvantoon lännestä tuleva Piurunjoki. Suvannolla joki kääntyy kohti kaakkoa ja siellä sijaitsevaa Askolaa. Ennen kylää on joessa Hiirkoski, Everstinkoski ja Linnankoski sekä kaksi suvantoa. Hiirkoski on 150 metriä pitkä ja sillä on pudotusta kaksi metriä ^[19]. Viimeinen suvanto sijaitsee kirkonkylässä ja siihen laskee Etujärvestä alkava laskuoja. Kirkonkylässä joen ylittää Myrskylän ja Monninkylän välinen yhdystie 1611. Joki kääntyy jyrkästi kohti lounaassa sijaitsevaa Vakkolan kylää. Kylä on tiivis asutuksellinen ja kaupallinen yhteisö, jolla on monia historiallisia kiinnekohtia jokeen. Siitä on tehty valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) ^[21]. Siellä, Vakkolan vesivoimalaitoksen yläpuolella, joen ylittää Vakkolan silta, Vakkolankosken jälkeen avautuu leveä suvanto, ja lopuksi on vielä Putaankoski. Vakkolankoski 300 metriä pitkä ja sillä on pudotusta 9 metriä. Joen keskivirtaama on täällä 10,3 kuutiometriä sekunnissa ^[19]. Vakkolassa sijaitsee vesistöviranomaisen mittausasema. Koskijaksoa seuraa yli kuusi kilometriä pitkä peltomaita halkova jokiosuus, josta 3,4 kilometriä matkalla se toimii Askolan ja Porvoon rajajokena. Yhdystie 1635, joka on seurannut jokea läheltä, päättyy Monninkylään. Yhdystieltä haarautui Rahikossa pienempi yhdystie 11815, joka ylittää ensin joen ja seuraa sitten jokea sen itäpuolella Askolan kirkonkylälle asti. Kirkonkylän jälkeen jokea seuraa itäpuolella yhdystie 11787 Kerkkooseen asti.^[5]

Joki tunkeutuu Muurahaismetsän ja Mäntyrinnan välistä kapeaa ja jyrkkärinteistä laaksoa myöten Henttalankoskena. Se on 900 metriä pitkä koski, joka on 15 metriä leveä. Pudotusta on neljä metriä. Kosken alla on suvannossa useita saaria. Kerkkoossa on silta ja pari jokisaarta, mutta koskea ei näy enää suvannon yläpuolella. Vesi on noussut joessa Virtaalassa sijaitsevan Strömsbergin vesivoimalaitoksen takia ylemmäksi. Virtaalan kosket ovat olleet 550 metriä pitkät, 35 metriä leveät ja pudotusta on noin 10 metriä ^[19]. Joessa on Virtaalassa ennen koskea silta ja useita saaria. Siihen yhtyy kosken alla lännestä tuleva Pikkujoki. Virtaalassa sijaitsee joen varressa Strömsbergin kartano (RKY) ^[22]. Joen uoma ohittaa Saksalan ja Suomenkylän ennen kuin se virtaa valtatien 7 ali. Valtatiehen rajautuu myös valtakunnallisesti arvokan rakennettu alue (RKY). Siihen kuuluu Strömsbergin kartanon lisäksi Kiialan kartano, Suomenkylä ja Saksala ^[22]. Monninkylän kautta kulkee kantatie 55, joka johtaa Porvoon keskustaan seuraten jokea kauempana sen länsipuolella. Virtaalassa kantatieltä haarautuu yhdystie 11852, jolta näkee joenuoman länsipuolelta ja joka kulkee Saksalan ja Kiialan kautta Porvoon keskustaan. Kerkkoosta alkaa yhdystie 1601 ja se seuraa joenuomaa itäpuolella kulkien Tanhunmäen, Kallolan, Teissalan ja Suomenkylän kautta keskustaan.^[5]

Valtatien jälkeen joki virtaa Porvoon kaupunkialueen halki. Kaupunkialueella on useita valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kohdetta (RKY). Sellaisia ovat Vanha Porvoo ja linnamäki ^[23], jonka kautta ja Porvoonjoen ylitti aikoinaan Suuri rantatie ^[24]. Alueella sijaitsee myös Näsin hautausmaa ^[25] ja ruutukaava-alueen empiretyyliset puukorttelit ^[26]. Sen varrelle jäävät esimerkiksi Järnböle, Pappilanpelto, Johannesberg, Pappilanmäki, Vanha Porvoo, Näsinmäki ja lopuksi kaupungin eteläosat. Joki laskee mereen Ruskiksessa 2–4 suistohaaraa myöten. Joensuun edustalla sijaitsee Sikosaari, jonka itäpuolelle aukeaa Kaupunginselkä.^[5]

• 👁 Kerkkoo
  
  Kerkkoo
• 👁 Kiialan kartano
  
  Kiialan kartano
• 👁 Vanha Porvoo
  
  Vanha Porvoo
• 👁 Porvoota joella
  
  Porvoota joella
• 👁 Ravintolalaiva
  
  Ravintolalaiva
• 👁 Porvoonjoen suu
  
  Porvoonjoen suu

Vesistöalueen vedenpinnankorkeuksia seurataan kymmenellä havaintopaikalla ^[18]. Porvoonjoen virtaamia ja vedenkorkeuksia seurataan Strömsberginkosken, Vakkolankosken ja Palomäenkosken mittausasemilla, mutta tärkein niistä on Vakkolan mittausasema, sillä Strömsbergin asemalla seurataan vedenpinnan korkeuksia.^[27] Vakkolan mittausaseman yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala 1 124 neliökilometriä ja järvisyys 1,5 %.^[6] Virtaamavaihtelut ovat joessa suuria, koska valuma-alueella on vain vähän virtaamia tasaavia järviä ^[28]. Vakkolan mittaustuloksista on määritetty sen keskivirtaaman (MQ) arvoksi 10,7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Ne on saatu mittaussarjasta vuosilta 1991–2020.^[6] Toinen lähde ilmoittaa keskivirtaamaksi 10,6 m³/s, jonka mittaussarja on vuosilta 1963–1970.^[8] Vakkolan mittausasemalla on kerätty seuraavia tietoja vuosina 1963–2023. Niiden mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on 79,7 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 1,5 m³/s. Suurin virtaama (HQ) 203 m³/s on mitattu 4.5.1966 ja pienin virtaama (NQ) 0,59 m³/s on mitattu 3.1.2003.^[7]

👁 Image

Porvoonjoen ekologinen tila on yleensä tyydyttävä paitsi Henttalankosken ja Naarkosken välillä, jossa tila on välttävä. Vedenlaadultaan joki on runsasravinteista, sameaa ja kiintoainepitoista. Porvoonjokea käytetään puhdistettujen yhdyskuntajätevesien purkureittinä mereen ja siihen johdetaan alivirtaamakausina laimennusvettä Vesijärvestä. Laimennusvettä lisätään tarvittaessa, ettei joen virtaama alita yhtä kuutiometriä sekunnissa. Laimennusveden ja joessa sijaitsevien ilmastuspatojen avulla pyritään ylläpitämään veden happipitoisuutta yli 4 milligrammaa litrassa vettä (Ympäristölupapäätös 27/2011/1, 3-5.). Lahti Aqua Oy seuraa ympäristöluvan velvoittamana veden happipitoisuutta Lahden ja Orimattilan Myllykulmankosken osuudella seitsemässä havaintopaikassa.^[28]

PFAS-kemikaalien pitoisuus Porvoonjoessa on korkea. Porvoonjoesta pyydettyjen kalojen PFAS-pitoisuudet ylittivät vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa Euroopan unionin asettamat ympäristönlaatunormit. Myrkkyjen määrä kaloissa ei ole laskenut vuodesta 2016 vuoteen 2023.^[29] Vuonna 1989 Nesteen jalostamolla Kilpilahdessa paloi säiliöllinen isoheksaania, jota käytetään bensiinin valmistuksessa. Palon sammuttamiseen käytettiin kaikki Suomen varastoissa olleet sammutusvaahdot, ja kun ne loppuivat, lisää hankittiin Belgiasta ja Ruotsista. Sammutusvaahtojen sisältämät PFAS-kemikaalit päätyivät ympäristöön ja vaikuttavat edelleen Porvoon rannikolla kalojen PFAS-pitoisuuksiin.^[30]

Porvoonjoen varressa on vain yksi Natura 2000-hankkeeseen kuuluva Porvoonjoen suisto-Stensbölen suojelualue (FI0100074), joka on kaksiosainen suojelualue. Pohjoisosa sijaitsee Porvoon Pappilanmäellä ja se reunustaa joen itärantaa. Joen suistoalue muodostaa tämän suojelualueen pääosan.^[31][32]

Koska Porvoonjoen vesistöalue on vähäjärvinen, on joella suuri virkistysarvo. Joen alajuoksulla on Pukkilassa ja Porvoossa epävirallisia uimarantoja. Joella on mahdollista kalastaa ja meloa. Virkistyskäyttöä rajoittaa tosin vedenlaatuongelmat, joita ovat aiheuttamassa puhdistettujen yhdyskuntajätevesien laskeminen jokeen, maatalouden ja metsätalouden aiheuttamat ravinnehuuhtoutumat, taajamien hulevedet ja haja-asutusalueen jätevedet. Etenkin kalojen lisääntymiskyky on uhattuna lääkejäämien takia. Joen virkistyskäyttö on hankalaa suuren suolistoperäisten bakteerien määrän takia ^[33][34].^[28]

Kalasto on rehevöityneelle joelle tyypillisesti monipuolinen, vaikka särkeä on yksilömääränä runsaasti. Joessa tavataan säännöllisesti kuhaa, lahnaa, harjusta, haukea, salakkaa, pasuria, turpaa, sorvaa, suutaria, kivennuoliaista, madetta, puronieriää, ahventa ja kiiskeä. Kaloissa esiintyy ajoittain makuhaittoja.^[28] Joessa elää täplärapukanta.^[34]

Porvoonjoen vesistö oli aikoinaan merkittävä [[meritaimenjoki, jossa meritaimen nousi vesistöalueen latoille asti kutemaan. Vaelluskaloen nousu vesistöalueelle päättyi vuonna 1919, kun Strömsbergin vesivoimalaitosta alettiin rakentamaan noin kahdeksan kilometriä suistosta. Silloin päättyivät meritaimenen, vimpan, nahkiaisen ja ankeriaan nousu jokiin. Strömsbergin padon rakentamisen jälkeen kutu tapahtui enää 1930-luvulla Strömsbergin alapuolisessa koskessa sekäa Pikkujoessa ja siellä Pauninojassa. Meritaimenta on jonkin verran istutettu alajuoksulle. Pääuomaan on tähän asti (2026) rakennettu kalateitä Strömsbergin (vuonna 2000), Naarkosken (2003), Vakkolan (2009) ja Vääräkosken (tulossa) voimaloille. Strömsbergin kalatie toimii heikosti.^[34][35]

Porvoonjokeen on kohdistunut myös melko paljon vapaamuotoista yhdistystoimintaa, esimerkiksi Itä-Uudenmaan vesi- ja ilmastonsuojeluyhdistys.^[36] Lahden kaupunki on osana viheralueidensa kunnostamista tehnyt Ali-Juhakkalan ja Miekkiön välille melojille sopivaa jokiuomaa.^[37] Joelle on tehty melontareitti rantautumispaikkoineen.^[38]

Pääartikkeli: Porvoonjoen vesistöalueen kosket ja padot

👁 Image

Pääuomassa sijaitsee lukuisia koskia, joista on koottu oma artikkeli yllä. Niistä merkittävimpiä ovat alla luetellut kosket:

• Strömsberginkoski Porvoossa, jossa toimii Strömsbergin vesivoimalaitos.
• Vakkolankoski Askolassa, jossa toimii Vakkolan vesivoimalaitos.
• Naarkoski Pukkilassa, jossa toimii Naarkosken voimalaitos.
• Tönnönkoski Orimattillassa, jossa toimii Tönnön mylly.
• Vääräkoski Orimattilassa, jossa on toiminut Vääräkosken vesivoimalaitos

Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö suli ja samalla sen reuna vetäytyi kohti pohjoista. Seudun maaperä jäi kuitenkin heti Itämeren Baltian jääjärvi-vaiheen vedenpinnan alle. Porvoonjoen pohjoisosissa Salpausselkien rinteet paljastuivat Itämeren vedenpinnan laskiessa ja sen muuttuessa Yoldiamereksi noin 9600 eaa. Salpausselän eteläpuoli oli saaristona, kun vedenpinta sijaitsi tasolla, joka on nykyään 112 metriä mpy. Maankohoaminen oli tuolloin kuitenkin voimakasta ja 800 vuodessa vedenpinta sijaitsi 62–52 metriä mpy. Merenranta ja lyhyen Porvoonjoen suisto sijaitsi tuolloin Orimattilan keskustan seuduilla ja Askola oli silloin saaristoa. Silloin alkoi Itämeressä Ancylus-vaihe, jolloin vedenpinta alkoi taas kohota. Kohoamisen huippuvaiheessa vedenpinta nousi Lahden seudulla 73,5 metriin, jonka jälkeen pinta on säilyttänyt laskusuuntansa. Porvoonjokilaakson kohdalla oli Itämeressä vuonomainen lahti, jonka pohjukassa joen suisto sijaitsi. Kun vedenpinta laski Ancylus-vaiheen aikana, muodostui pitenevä ja etelään suuntautuva jokiuoma. Itämeren vaihtuessa suolaiseksi Litorinamereksi, oli vedenpinta 31–32 metriä mpy. Myös Litorinameressä vedenpinta kohosi hiljalleen, jolloin kapea lahti ulottui Askolan kirkonkylään ja Porvoon seutu oli saaristona. Noin 6000 eaa. alkoi meren pinta laskea hitaasti. Litorinameren vaihe päättyi noin 4 000 vuotta sitten.^[39]

Porvoonjoen uomassa olleita muinaisjärviä ei ole kovin tarkkaan tutkittu. Arkeologi Hans-Peter Schulz esitti 1996, että Orimattilan Myllykulmalla oleva kynnyskohdan taakse olisi Yoldiamerestä kuroutunut erilleen muinaisjärvi ^[40]. Tommi Sirviön vuoden 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan kyseinen muinaisjärvi olisi pieni ja Ancylus-vaiheen aikainen järvi ^[39]. Pennalan pohjoispuolella Rengonjoen laaksossa on sijainnut Pennalan muinaisjärvi, joka ei kuitenkaan ole Porvoonjoen uomassa sijainnut järvi ^[41]. Se kuroutui lopullisesti merestä noin 8000 eaa. ja se kasvoi umpeen viimeistään 1000 eaa. Pukkilan kirkonkylän pohjoispuolelle Napionkosken kynnys on voinut sulkea taakseen laajan muinaisjärven. Alueen pellot ovat vieläkin tulvaherkkiä, mutta tutkittua tietoa ei siitä ole käytettävissä.^[39]

Järvenlaskut ja järvien kuivattaminen yleistyi Suomessakin viimeistään 1700-luvun puolivälin jälkeen. Niiden tarkoituksena oli yleensä heinäniittyjen ja peltojen pinta-alan kasvattaminen. Porvoonjoen uoman yhteydessä sijaitsivat Kortisjärvi ja Kyynäräjärvi (tai Kyynäröjärvi). Kortisjärvi oli vielä olemassa vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa nimellä ”Kartisträsk”. Porvoonjoki virtasi sen läpi ja järveen laski lännestä tuleva Torpinjoki. Tästä 2,5 kilometriä etelään sijaitsi ”Wähäjärvi”, jonka kuivattanutta peltomaata kutsutaan nykyään nimellä Järvensuo. Se voi tarkoittaa Kyynäräjärveä.^[39][42]

Porvoonjoen valuma-alueelta on löydetty runsaasti merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Monien muinaisjärven ja nykyisen järven rannoilta tunnetaan mesoliittiselta kivikaudelta asuinpaikkoja. Varhaisimmat löytökohteet ajoittuvat varhaismesoliittiselle kaudelle, kun Salpausselät muodostivat pitkän ja kapean idästä länteen päin työntyvän niemimaan. Niemimaan asutus hyödynsi molemmilla puolilla sijaitsevaa merta. Asutus seurasi rannansiirtymää aina etelämmäksi samalla kun kulttuurikaudet vaihtuivat toisiin. Suosittuja asuinpaikkoja olivat muinaisjärvet, merenrannikko ja Porvoonjoen ja sivuhaarojen otolliset rannat.^[43]

Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa voi helposti poimia alla olevaan luetteloon joenvarren asutuskeskittymiä, kartanoita, siltoja ja esimerkiksi vesivoimaa hyödyntäviä myllyjä. Kartastoon on merkitty huomiota herättävästi lääninraja, joka seuraa Porvoonjokea Rengonmäestä Pukkilaan. Orimattilan karttalehdellä on ”Oikerois by”:ssä 15 maataloa ja joen ylittävä silta sekä ”Rengonmäki by”:ssä viisi maataloa ja joen ylittävä silta. Orimattilan kirkonkylän lähellä sijaitsevat joella ”Sommarnäsin”, ”Tönnön” ja ”Backasin” kartanot, joiden yhteydessä on vesimylly ja silta. Pohjoispuolella olevassa ”Niemis by” on 13 taloa. Puolimatkassa Pukkilaan ”Malluks by”:ssä sijaitsi ”Taipaleensilda” ja ”Ruhan” kartano. Pukkilan kirkonkylässä oli papinkartano. ”Kyrko by”:ssa ja ”Savijoki by”:ssä on yhteensä 25 taloa ja silta.^[44]

Porvoon karttalehden yläreunassa on vielä ”Naarkoski by”, jossa on yhdeksän taloa. Alempana sijaitsee kuuden talon ”Puharongima by”, jossa on vesimylly. Askolan kirkonkylässä sijaitsee rannassa ”Käpikylän” kartano ja ”Nalekila by” (8 taloa). Pari kilometriä alempana on eri rannassa ”Wakkola by” ja ”Askola by” (yhteensä 6 taloa), joiden välissä on joen ylittävä silta. Puolimatkassa Porvooseen sijaitsee ”Kärka by” (7 taloa) ja sitten tulee ”Strömsbergin” kartano, jonne oli mahdollista tulla veneillä mereltä asti. Reitin varrella sijaitsevat kartalla ”Saksby” (10 taloa), ”Kiialan” ja ”Bergstadin” kartanot, ”Finn by” (5 taloa), ”Jernbölen” ja ”Näsen” kartanot, papinkartano, postitien silta ja Porvoon ruutukaavainen kaupunki.^[42]

Porvoonjoen viljelymaisema ikivanhoine asutuksineen, kylineen ja kartanoineen yhdessä vanhan Porvoon kanssa on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta.^[45]

Pääartikkeli: Porvoonjoen vesistö

Seuraavassa esitellään Porvoonjoen osuuden sivu.uomia. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.

lasku-uoman nimi	pääuoman kohta	etäisyys suistosta	joen pituus (km)	virtaama (MQ) (m³/s)	valuma- alue (km²)	lähteet
oja Karjalankylästä	Suomenkylä	4	5	3,3,3,5,–,–
oja Kiialassa	Kiiala	5	4	3,3,3,5,–,–
Pikkujoki	Virtaala	9	24	102	4,3,4,4,–,4
Nalkinoja	Nietoo	17	3	3,3,3,5,–,–
Passionoja	Nietoo	17	2	3,3,3,5,–,–
oja Etujärvestä	Askola	21	2	3,3,3,5,–,–
Piurunjoki	Puhar-Onkimaa	25	17	82	4,3,4,4,–,2
Torpinjoki	Korttia	30	20	66	4,3,4,4,–,4
Rahikonoja	Rahikko	31	3	3,3,3,5,–,–
Papustenoja	Syvänoja	34	4	3,3,3,5,–,–
Koskustenoja	Syvänoja	35	5	16	4,3,4,5,–,4
Eskolanoja	Naarkoski	35	4	3,3,3,5,–,–
Kuutinoja	Pukkila	40	3	3,3,3,5,–,–
Savijoki	Savijoki	40	21	68	4,3,4,4,–,2
Rävinoja	Kukonkorpi	42	3	3,3,3,5,–,–
Järvenoja	Lehmiönmutka	45	10	30	4,3,4,5,–,4
Korvenoja	Korpi	46	7	3,3,3,5,–,–
Vähäjoki	Olviniemi	53	18	89	4,3,4,4,–,4
Vuolitoja	Olviniemi	56	4	13	4,3,4,5,–,4
Humaloja	Terriniemi	57	6	11	4,3,4,5,–,4
Laasonoja	Humaloja	60	pit	3,3,3,5,–,–
oja Niemenkylästä	Orimattila	63	3	3,3,3,5,–,–
Palojoki	Orimattila	64	26	1	130	4,3,4,4,1,2
Untamonoja	Orimattila	66	4	10	4,3,4,5,–,4
Tuomioja	Myllykulma	68	3	3,3,3,5,–,–
Puujoki	Rautamäki	76	16	46	4,–,4,5,–,4
Noringinoja	Pennala	79	2	3,3,3,5,–,–
Rengonjoki	Pasina	81	8	32	4,3,4,5,–,4
Kurenkorvenoja	Näkkimistö	83	5	3,3,3,5,–,–
Vartio-oja	Vartiolaakso	89	10	29	4,3,4,5,–,4
Makkaraoja	Renkomäki	100	3	3,3,3,5,–,–
Murronoja	Okeroinen	100	2	3,3,3,5,–,–
Vähäjoki	Okeroinen	101	18	77	4,3,4,5,–,4
Luhdanjoki	(latvajoki)	102	47	232	3,–,3,1,–,1

: 1 = tieto luettu sivu-uoman omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: ”Suomen vesistöalueet”, 1993, ^[1], 3 = katsottu Karttapaikasta ^[5], 4 = luettu Paikkatietoikkunasta ^[3], 5 = Paikkatietoikkuna ja Karttapaikka yhdessä.

• 👁 Image
  Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porvoonjoki Wikimedia Commonsissa

• Vesistöennusteet: Porvoonjoen vesistö, vesi.fi
• Saulamo, Kari & Lehtonen, Hannu: Vimman biologia ja vimpakantojen tila Suomen rannikolla (PDF) luke.fi. 1998. Helskinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Porvoonjoki&oldid=23913073”