Hahmajärvi on Päijät-Hämeessä Hollolassa Hahmajärven kylässä ja Herralassa sijaitseva järvi.^[2][1]

Hahmajärvi on 2 kilometriä pitkä, 850 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 92 hehtaaria.^[2] Se on muodostunut Rautakorvenkallion ja järven itäpuolisten mäkien lounaispuoliseen painaumaan. Mäkien lähellä järven rannat ovat jyrkkärinteisiä. Rautakorvenkalliot, joihin Ukonnokan niemi kuuluu, kohoavat yli 30 metrin korkeuteen, ja itärannikon mäet kohoavat vastaavasti yli 20 metrin korkeuteen vedenpinnasta.^[5] Pohjoispäässä oleva lahdelma on nimeltään Likoranta ja eteläpäässä sijaitsee kaksi lahdelmaa, joista läntisin on nimeltään Röntinranta. Itäisessä lahdessa sijaitsee uimaranta ^[6]. Järven on luodannut yksityisen toimija silloin, kun järven vedenpinnan korkeus oli 90,6 metriä mpy. Järven tilavuudeksi saatiin tällöin 3,17 miljoonaa kuutiometriä ja sen keskisyvyydeksi arvioitiin 3,4 metriä. Järven syvin kohta on noin 8 metriä syvä ja se löytyy keskeltä järveä itärannan edustalta.^[3]

Järvessä ei ole kartan mukaan saaria ja sen rantaviivan pituus on 6,1 kilometriä. Järven lähiympäristössä sijaitsee viisi maatilaa, joiden peltomaita on järven ympärillä. Lisäksi, rannikolla on kymmenen kiinteästi asuttua asuntoa ja noin 50 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet Herralan kautta kulkevalta yhdystieltä 2954 tai siitä haarautuvilta kyläteiltä. Hieman kauempana, järven kaakkoispuolella, kulkee Riihimäki–Lahti-rautatie.^[1][7]

Hahmajärvi on tyypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Järven tilaa seurataan vuosittain osana Hirvisuon turvetuotantoalueen seurantaa. Turvesuon tuotanto on jatkunut vuosikymmeniä ja se päättyi vuonna 2020. Vedenlaatua on seurattu melko säännöllisesti ainakin vuodesta 1985 alkaen. Seuraavat mittausarvot ovat olleet viime aikoina tyypillisiä (vuosi 2024): vedenväri on 75 mg Pt/l, kemiallinen hapenkulutus 10–20 mg O₂/l, happamuustaso on neutraali, sameus on päällysvedessä 5 FNU ja pohjan tuntumassa 10–20 FNU, kokonaisfosforipitoisuus 33 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 830 μg/l. Kesäisin ei esiinny hapen ylikylläisyyttä, jonka aiheuttaisi levän kiihkeä yhteyttämistoiminta. Talvella esiintyy kuitenkin happipitoisuuden vähenemistä koko vesimassassa. Happitilanne on ollut tämä vuodesta 2011 alkaen.^[8]

Kalastoa on tutkittu verkkokoekalastuksella vuosina 2013 ja 2018. Niiden tuloksien mukaan runsaslukuisimmat lajit ovat särki ja ahven, ja ne muodostavat 95 % saaliskalojen lukumäärästä ja 75 % niiden biomassasta. Särjen ja ahvenen keskikoot ovat pieniä. Muita havaittuja lajeja olivat kiiski, kuha, lahna, hauki ja siika. Hahmajoessa, joka on keskisuuri kangasmaiden joki, esiintyy kivennuoliainen, made ja taimen.^[8]

Järven rantoja kiertää kyläyhdistyksen rakentama luontopolku.^[9]

Kun järven vedenpintaa laskettiin vuosina 1934–1936, rakennettiin kosken niskalle säännöstelypato. Säännöstelyn lupaehdoissa määrättiin, että vedenpinnan korkeuden tuli pysyä välillä 90,40–90,75 metriä mpy. (N60).^[4] Nykyään on joessa pohjapato, mutta lupaehdot ovat edelleen samat.^[10]

Hahmajärvi sijaitsee Porvoonjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 18) Luhdanjoen valuma-alueella (18.05), jonka Hahmajoen valuma-alueeseen (18.056) järvi kuuluu. Järven valuma-alueen pinta-ala on 34,3 neliökilometriä^[2]. Veden laskennollinen viipymä on 2–3 kuukautta ^[4]. Röntinlahteen laskee lännestä tuleva Varsaoja, jonka suurin latvahaara on Savikoskenoja, ja etelästä Maattolansuonoja. Varsaojan valuma-alueen pinta-ala on 25 neliökilometriä ^[11]. Etelästä tulee myös lyhyt Uimarannanoja. Rautakorvenkallion länsipuolelle laskee pohjoisen Lekniitulta tuleva Luhtaronoja, ja Hankaalta alkava Rantaniitynoja laskee Likorannan pohjukkaan. Järven laskujoki Hahmajoki alkaa Likorannasta. Se virtaa Herralan kautta kohti etelää, jossa se 5,7 kilometrin jälkeen yhtyy Luhdanjokeen Luhtikylän pohjoispuolella ^[11]. Hahmajoen valuma-alueen pinta-ala on 43,59 neliökilometriä ja järvisyys 2,2 % ^[12]. Järven vedenpinnan korkeus on 91 metriä mpy (N2000), joten joelle kertyy pudotusta 13,5 metriä.^[1][13][14]

Hahmajärven kaakkoisrannalla on ollut löytöjen perusteella kivikautista (noin 6 000–4 000 eaa.) ja myöhäisempää asutusta.^{[15][16][17][18]}

Varhaisin kirjallinen tieto Hahmajärven kylästä on vuodelta 1539, jolloin kylässä oli kaksi maatilaa, ja vuonna 1571 oli maatiloja vain yksi.^[19] Likorannan itärannassa, 25 metriä Hahmajoen luusuasta etelään, on kallioon hakattu 0,6 metriä pitkä vaakasuuntainen viiva, jonka keskikohtaan on hakattu pystysuuntainen viiva. Hakkaus on 1–2 senttimetriä syvä. Kuvio liitetään Vuohikosken sahaan, joka toimi Vuohikoskella vuosina 1765–1850. Joessa oli tuolloin kahdessa kohtaa padot, joilla järven vedenpintaa kohotettiin ennen sahauskauden alkua. Kyläläiset kuitenkin valittivat, että vesi kastelee heidän rantaniittynsä. Vedennostolle määritettiinkin yläkorkeus, jota ei saanut tiettynä päivänä vuodessa ylittää. Sen saattoi kuka tahansa tarkastaa katsomalla kallioon hakattua viivaa.^[20] Hahmajärven kylään tuli maailma lähemmäksi, kun rautatieliikenne alkoi vuonna 1869 ja juna saattoi pysähtyä Hahmajärven pysäkillä.

Järven vedenpintaa on laskettu vuosina 1934–1936 avartamalla Hahmajoen uomaa ja samalla kertaa Hahmajärven järvenlaskuyhtiö rakensi jokeen säännöstelypadon.^[4][8] Hahmajoen säännöstelypato korvattiin vuonna 2025 jokeen rakennettavalla pohjapadolla. Samalla ennallistettiin Vuohikoskea 130 metrin osuudelta. Keväällä 2026 parannetaan Vuohikoskea kalataloudellisin toimin.^[10]

• Markkanen, Mika: Syysretki näköalapaikalle, Hahmajärven luontopolulla Hollolassa, 1.11.2023