sula (10) (komparatiivisulempi, superlatiivisulin) (taivutus[luo])

1. nestemäisessä olomuodossa oleva, juokseva

   Elohopea on huoneen lämmössä sulaa.

2. jääpeitteetön

   Sulassa vesistössä ei ole jääpeitettä.

   Satama on sulana.

3. yleisenä vahvistana terminä, pelkkä

   sulassa sovussa, sulaa hulluutta

sula (10)

1. jäätön kohta muuten jäänpeittämässä vesistössä

   Moottorikelkkailija hukkui ajettuaan riitteen ja lumen peittämään sulaan.

2. (metallurgia) metalli sulassa olotilassa

   Sula kaadetaan muottiin.

sula

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sulaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sulaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sulaa

sula

1. mehu; tuoremehu
2. mahla

sula (gen sula, part sula)

1. sula, sulanut
2. sula, puhdas. pelkkä, silkka, selvä

sula

1. suoja, suojasää

   Ilm läheb sulale. – Tulee suoja.

   Ilm on sulal. – On suoja.