Kuuntelin opposition välikysymystä nuorisotyöttömyydestä ja siinä maalattua vaikeuksien ja uhkakuvien maailmaa vähän huolestuneena.
On tärkeää, että nuorille luodaan positiivista uskoa työntekoon ja mahdollisuuksiin. Ei pidä lannistua, vaikka ei töitä heti saisikaan.
Ensimmäinen oma työkokemukseni oli, kun pääsin 14-vuotiaana kesätöihin kioskimyyjäksi. Se oli valtavan hyvä kokemus: jo nuorena huomasi, että voi ansaita omaa rahaa.
Hain paljon töitä varsinkin lukio- ja opiskeluaikana, ja työnsaanti oli silloinkin kiven alla. Huonotkin työnhakukokemukset muuttuivat ajan myötä hyviksi muistoiksi.
Kun työhakemuksiin ei oikein tullut vastauksia, kiersin Turun keskustassa ja soitin rappukäytävissä kiinnostavien firmojen ovisummereita. Pyysin päästä johdon puheille, ja osassa se onnistuikin. Vastaanotto oli välillä hämmästynyt, kun nuori mies tuli suoraan toimitusjohtajalta kysymään töitä. Tuolloin tämä metodi ei kuitenkaan tuottanut tulosta.
Alkolla oli avoin kesätyöhaastattelu, jonne hakijoita oli varmaan parisataa. Jono kiersi korttelin ympäri pitkin Kristiinankatua. Haastattelu kesti jonotuksen jälkeen pari minuuttia, ja vain kourallinen sai työpaikan. Itse en ollut siinä joukossa.
Yhtenä kesänä päädyin ottamaan junalipun Suonenjoelle ja lähdin kesäksi poimimaan mansikoita. Siellä tuntui töitä riittävän. Majoitus tilan ladossa oli todella vaatimaton ja työ fyysisesti raskasta, mutta kokemus ja maisemanvaihdoksen tuomat uudet ystävät korvasivat pienet puutteet. Olen yhä kiitollinen, että sain silloin työn mansikkatilalta.
Sen keksiminen sitten, mitä sitä tahtoo ”tehdä isona”, ja vaikkapa haluamiinsa opintoihin pääsy ovat ihan oma lukunsa. Itselläni erilaiset työkokemukset ja myös varusmiespalvelus kuljettivat nuorena elämässä eteenpäin.
Jokaisen nuoren tilanne on tietysti yksilöllinen. Ei kuitenkaan pidä vaipua yhtään pessimismiin nuorten suhteen.
Kerrotaan nuorille, että Suomi on mahdollisuuksien maa.
 |
VOOZH | about |