Ensin on syytä muistuttaa, että puhe ”laiskasta etelästä” on harhaluulo.

Etelä-Euroopassa tehdään kyllä töitä, kuten tuore EU-tilastokin jälleen kerran osoittaa.

Pisintä työviikkoa tekevät kreikkalaiset, ja Suomessa keskimääräinen työviikko on yksi EU:n lyhimmistä, tunnin–pari Espanjan ja Italian perässä.

Ja nyt Suomessa on myös enemmän työttömyyttä kuin Etelä-Euroopassa. Meillä työttömyysaste puhkoo pian 10 prosentin rajan, kun moni etelän maa paistattelee 4–7 prosentissa. Ainoa poikkeus on pahasta nuorisotyöttömyydestä kärsinyt Espanja, joka on vielä Suomen tasolla.

Miten tässä näin kävi?

Työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen kuvasi työttömyystilanteen muuttumista ”perverssiksi”, kun Yle haastatteli häntä runsas viikko sitten.

Etelä oli pitkään taipuvaisempi korkeaan työttömyyteen kuin pohjoinen. Mutta aivan viime vuosina etelä on petrannut huimasti.

Kesäkuussa 2021 Kreikan työttömyysaste oli 15,1 prosenttia, mutta neljä vuotta myöhemmin enää 7,9. Pudotusta on hurjat seitsemän prosenttiyksikköä. Espanjassa työttömyysaste on laskenut viisi prosenttiyksikköä, Italiassa ja Kroatiassa yli kolme prosenttiyksikköä.

Suomen trendi on täysin päinvastainen: 7,6 prosentista 9,9 prosenttiin.

Vedettiinkö etelä kuopasta muiden EU-maiden rahoilla?

Etelän työllisyyden nopea koheneminen johtuu muun muassa EU:n elpymispaketin avokätisistä tuista, sanoo Pylkkänen.

Kysyn Pylkkäseltä, miten hän perustelee väitettään.

Hän vastaa, että kansantalouksia elvytetään talouslamassa tavallisesti rahamäärällä, joka on noin 2–4 prosenttia suhteessa maan bruttokansantuotteeseen (bkt). Koronaelvytys Etelä- ja Itä-Euroopan maille on ollut selvästi suurempaa, vaikka vasta osa paketin tarjoamista tuista on käytetty.

– Kun elvytys on jopa kahdeksan prosenttia suhteessa bkt:hen, niin se on epätavanomaisen valtava elvytysruiske talouteen. On ilman muuta selvää, että sillä on iso vaikutus työllisyyteen, Pylkkänen vastaa.

Väite saa tukea Suomen Pankin tutkijoiden artikkelista, joka julkaistiin kesän korvalla Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa.

Vauraampien Länsi- ja Pohjois-Euroopan maiden maksaman paketin (esimerkiksi Suomi saa paketista runsaat 2 miljardia euroa mutta maksaa 6–7 miljardia euroa) antama ruiske Etelä- ja Itä-Euroopan maiden talouteen on ollut tuntuva.

Haitari on todella iso. Kun Kreikassa elpymistukien suurin mahdollinen koko on 16 prosenttia suhteessa bkt:hen, Suomessa se on 0,7 prosenttia ja viimeisenä Luxemburgissa 0,1 prosenttia.

Kreikassa tuet ja lainat ovat tähän mennessä olleet Pylkkäsen mainitsemat jopa kahdeksan prosenttia suhteessa bkt:hen.

Artikkelia laatimassa ollut Suomen Pankin rahapolitiikan ja euroalueen talouden toimistopäällikkö Markku Lehmus on myös sitä mieltä, että tuilla on vääjäämättä ollut vaikutusta työttömyyden vähenemiseen.

– Ilman muuta julkisten menolisäysten työllisyysvaikutukset ovat positiivisia lyhyellä aikavälillä, Lehmus sanoo.

Monessa Etelä-Euroopan maassa tuotanto ei ole yhtä automatisoitua kuin Pohjois-Euroopassa. Kun talous kasvaa, ihmisiä myös työllistyy enemmän. Lisäksi elpymistuilla on tuettu runsaasti infrahankkeita, joiden työllistämisvaikutus on iso.

Mutta mikä on ollut elvytysrahan tarkka vaikutus? Sitä on mahdotonta arvioida.

Ja on syytä ottaa huomioon, että myös turismin palautumisella on iso vaikutus. Tästä kertoo sekin, että EU:hun kuulumattomien Turkin ja Bosnia-Hertsegovinan työttömyys on kohentunut muun etelän tavoin, vaikka ne eivät ole saaneet EU-elvytysrahaa.

Kriisiin luotu elpymispaketti pullahti ylimitoitetuksi

Kun 750 miljardin euron elpymispaketista päätettiin 21. heinäkuuta 2020, Eurooppa oli kokenut pelottavimman ja tappavimman kevään ja alkukesän miesmuistiin.

Yli 200 000 ihmistä Euroopassa oli kuollut koronavirukseen.

Virus runteli rajuimmin Välimeren aluetta. Pohjois-Italia oli alkuvaiheen pahin pesäke koko Euroopassa. Pelko massakonkursseista ja talouden sakkaamisesta oli akuutti, ja se olisi ollut paha juttu koko Euroopalle.

Elpymispaketti luotiin siihen mielenmaisemaan, hädän ja kuoleman ajanjaksoon.

Se vaikutti järkevältä, Suomen Pankin Lehmus sanoo. Etelä oli kärsinyt koronasta, ja sen talous oli herkillä. Tuntui relevantilta painottaa tukia etelään.

Paketti luotiin EU:ssa tavalliseen tapaan, eli komissio loi pohjat ja jäsenmaat hyväksyivät.

Suomi hyväksyi paketin viimeisten joukossa keväällä 2021 eduskunnan selvällä enemmistöllä, jossa Sanna Marinin (sd.) hallituksen lisäksi pakettia kannatti myös valtaosa oppositiossa olleen kokoomuksen kansanedustajista.

Mutta samaan aikaan iso kuva oli jo muuttumassa.

Koronasta päästiin odotettua nopeammin eroon. Yhteiskunnat avautuivat ja talous alkoi palautua kohti normiuraa ripeämmin kuin oli pelätty.

Kun elvytyspaketti vuosina 2022–2023 saatiin toden teolla käyttöön, sitä ei enää tarvittukaan kriisi- tai pelastuspakettina.

EU:ssa alettiin korostaa, miten tuilla ja lainoilla saadaan pitkän aikavälin hyötyjä: energiatehokkuutta, rakennemuutoksia, digitalisaatiota ja vihreää siirtymää.

Puhe jättipaketin tarkoituksesta muuttui kesken matkan.

Kuopasta vedettiin, mutta menikö se yli?

EU:n rahankäyttöä syynäävä Euroopan tilintarkastustuomioistuin on jatkuvasti kritisoinut, että elpymispaketista puuttuu läpinäkyvyyttä ja rahankäytön valvontaa. Tukien todellista vaikutusta on mahdotonta varmistaa, se varoittaa.

Kun rahaa on ollut jaossa rutkasti, sitä on myös käytetty surutta. Eurooppaa on sähköistetty ja digitalisoitu, teollisuutta ja infrastruktuuria modernisoitu, ja vihreään siirtymään on käytetty enemmän rahaa kuin oli alun perin tarkoitus.

Mitä tällä saatiin aikaan – se selviää vasta, kun vuodet vierivät ja pöly laskeutuu.

Vaikutukset talouskasvuun ovat jäämässä odotettua laihemmiksi, mutta erityisesti vihreän siirtymän tukemisesta voi seurata vielä paljon iloa. Maailma on jäänyt ilmastotoimissa takamatkalle.

Kukaan ei voi väittää huonoksi asiaksi myöskään sitä, että Etelä-Euroopan maat ovat nousseet työttömyyskurimuksesta. Myös pitkien työviikkojen taustasyy – vanhentuneet rakenteet ja tehottomuus – voivat saada tuista ainakin pienen askeleen kohti nykyaikaistumista.

Suomen on syytä myös katsoa peiliin. Muiden kehitys näyttää poikkeuksellisen vahvalta, kun oma talous taaplaa.

Silti on jälkiviisaana helppo sanoa, että elpymispaketista tuli liian iso ja hallitsematon. Raharuiskeen olisi voinut käyttää paljon johdonmukaisemmin, ja liian moni asia jää nyt toivomisen varaan.

Rahanjaossa on kyse solidaarisuudesta ja reiluudesta. Näyttää siltä, että paketti painottui liian avokätisesti etelän tarpeille.