Koulujen alettua osa vanhemmista on pyytänyt lupaa tai lääkärinlausuntoja, jotta heidän lapsensa saisivat pitää kännykän hallussaan koulupäivän aikana.

Pyysimme vanhempia kertomaan, minkä takia lupaa on haettu.

Pirkanmaalla yhdeksättä luokkaa käyvän nuoren äiti pyysi lapsensa luokanvalvojalta, ettei nuorelta kerättäisi puhelinta pois koulupäivän ajaksi.

Nuorella on neuropsykiatrisia haasteita, ja hän kokee usein koulupäivän aikana ahdistusta, minkä takia nuori saattaa poistua oppitunneilta tai kokonaan koulusta.

– Suurin huoleni koskee sitä, että nuori on ahdistustilassa jossain, mistä kellään aikuisella ei ole tietoa. Haluan, että nuori pystyy ilmoittamaan minulle, mihin hän on mennyt, ja että pystyn tarkistamaan hänen vointinsa, äiti kertoo.

Nuoren yksityisyyden suojelemiseksi äiti esiintyy jutussa nimettömänä. Henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Äiti kertoo, että nuoren tunnetila on usein sen verran voimakas, ettei hän pysty ottamaan heti yhteyttä. Ahdistusta helpottaa usein ensin rauhoittava musiikki tai turvallisen sisällön katsominen, minkä puhelin mahdollistaa. Parhaimmissa tilanteissa nuori on pystynyt vielä palaamaan oppitunneille ja jatkamaan koulupäivää.

– Tavoitteena ei ole silotella kaikkia polkuja tai kasvattaa niin, että asiat menevät aina niin kuin itse haluaa. Mietin vain, että tämä voi oikeasti koitua isoksi ongelmaksi, ja voi olla, ettei häntä saada kouluun enää ollenkaan.

Äiti kertoo, että nuoren tilanne ymmärrettiin koulussa. Nuoren kanssa sovittiin, että hän saa pitää puhelimen omassa hallussa koulupäivän ajan, mutta käyttää sitä ainoastaan hätätilanteissa.

Koulusta on myös yritetty löytää nuorelle sopivaa ja rauhallista paikkaa, jonne vetäytyä ahdistuksen tullessa, mutta tuloksetta. Myös monet palvelut, kuten terveydenhoitaja tai koulusihteeri, ovat usein pidemmän matkan päässä eivätkä välttämättä joka päivä nuoren tavoitettavissa.

Itsekin Pirkanmaalla opettajana työskentelevä äiti ajattelee, että kännykkäkielto on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta asiaa tulisi myös harkita tapauskohtaisesti. Jos kouluissa ei ole käyttää resursseja muihin riittäviin tukitoimiin, puhelin voi olla usein se, josta on eniten apua nuorelle.

Äidin mukaan kyse ei ole vanhemman ja lapsen eroahdistuksesta, johon hänen mielestään TAYSin ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala viittasi Ylen aikaisemmassa jutussa.

– Suurempi ongelma on, että nuorilla on vaikeaa ahdistusta, johon ei saada tukea. Niin kauan kun keinoja ei ole, vanhemmat on se tuki ja auttaminen on vanhempien kontolla.

Kellopuhelin toimii seurantalaitteena

Pohjoispohjalaisessa perheessä ekaluokkalaiselle hankittiin kellopuhelin ennen koulujen alkua. Pääsyy kellopuhelimen hankkimiseen oli siinä, että lapsi karkailee herkästi.

Lapsi käy pientä koulua, ja karkailun taustalla on kiusaamista. Perhe esiintyy tässä jutussa nimettömänä lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.

Perheen äiti kertoo aloittaneensa neuvottelut kellopuhelimen käytön sallimisesta hyvissä ajoin. Perhe ja koulu pääsivät hyvässä yhteisymmärryksessä järjestelyyn, jossa kello on lapsen ranteessa vain silloin, kun hän ei ole koulurakennuksessa. Muuna aikana opettaja huolehtii kellon reppuun.

Kun kello menee ajastetusti koulutilaan, ei sitä voi käyttää puhelimena. Lapsen vanhemmat pystyvät kuitenkin seuraamaan lastaan, sillä kellossa on GPS.

Vanhempien puhelimet myös hälyttävät, mikäli lapsi liikkuu ei-sallituilla alueilla.

– Lapsi lähtee pakoon tilanteita, joissa hän kokee kiusaamista. Hän on ollut välillä puoli tuntiakin kateissa, äiti kuvailee.

Kellopuhelin tuo turvallisuutta niin lapselle, vanhemmille kuin koulun henkilökunnallekin.

Äidin mielestä kännykkäkielto kouluissa on yleisesti ottaen hyvä asia.

– Siinä on vain positiivisia puolia. Vaikka sanotaan, että se tuo lapselle turvaa tai on rauhoittumiskeino, niin kyllä niitä keinoja pitäisi löytyä muualtakin.

Kysyimme nuorilta aiemmin tässä kuussa, miten koulusyksy alkoi ilman kännyköitä. Näin he kommentoivat asiaa: