Ivalon koulukeskuksen pienten lasten puolella on yksi luokkahuone, joka pistää toimittajan silmiin heti sisälle astuessa.

Oven suussa roikkuu helmin koristeltu kyltti Sääʹmklass. Koltansaamen luokka. Koulun käytävillä näkyy kaikki Suomessa käytetyt saamen kielet. Eteinen, vessat ja toimistot - kaikki huoneet ovat huomioitu saamen kielillä.

Kaikki neljä koltansaamen luokan oppilasta on paikan päällä. Oppitunnin aamusta kaikki kihisevät innosta, sillä vihdoin viime yönä oli satanut ensilumi.

– Iltapäivällä on vielä kunnon lumimyrsky, kertoo opettaja Ida Hallantie lapsille luokan edessä.

Lasten mielestä se on jännittävää.

Tässä luokassa opetus tapahtuu ainoastaan koltansaamen kielellä, jota Suomessa puhuu arviolta 300 ihmistä.

Nyt on meneillään toinen vuosi koltansaamenkielistä opetusta. Luokassa on nyt esikoululaisia ja ensimmäisen luokan oppilaita.

Vielä pari vuotta sitten Hallantie haaveili kääntäjän ammatista, mutta nyt hänen paikkansa on täällä. Hän ei olisi kuuna päivänä uskonut, että tulisi opettamaan pieniä lapsia kielellä, jota vain muutamat sadat maailmassa puhuvat.

Myös saamenkielisen opettajan työmäärä tuli yllätyksenä.

– Sanotaan, että joutuu hyppäämään suoraan laiturin syvään päätyyn, mutta minusta tuntui, että olen joutunut hyppäämään keskelle valtamerta, kuvailee Hallantie.

Ensimmäinen koltansaamen luokka

Ivalon koulussa on järjestetty koltansaamen opetusta aika ajoin aina 1980-luvulta lähtien, mutta opetus ei ole koskaan ollut vakinaistettua.

Viime vuosina Ivalon alueella koltansaamenkielisten lasten määrä on kasvanut, ja siksi Ivalon kouluun syntyi suuri tarve koltansaamenkieliselle luokalle.

Hallantien luotsaaman koltansaamen äidinkielinen luokanopetus alkoi viimein syksyllä 2024.

Luokka on ensimmäinen äidinkielinen luokka Ivalon koulussa ja Inarin kunnassa. Vaikka koltansaamen opetusta on järjestetty Sevettijärven koululla, ei koulussa ole ollut koltansaamen luokkaa.

Koltansaamenkielisen opetuksen ikuisuushaasteena on ollut opettajan löytyminen.

Vaikka opetus seuraa opintosuunnitelmaa, valmista mallia koltansaamen opetukseen ei ole ollut. Hallantie teki hartiavoimin työtä, jotta lukuvuoden alkaessa oppilailla olisi materiaalia tunneille.

Luovana ihmisenä hän askarteli ja loi luokkaan tuttuja materiaaleja, mutta saamen kielellä. Julisteet ja aakkoset eivät kuitenkaan riitä.

– Vaikeinta tässä työssä on koota toimiva opetuskokonaisuus, kun oppilaita on kahdella ikätasolla, selventää Hallantie.

Erityisesti muiden saamenkielisten luokanopettajien tuki on ollut merkittävää. Saman katon alla opiskellaan kaikkia saamen kieliä esikoulusta lukioon.

Samassa talossa toimii myös koltansaamen aineenopettaja, jonka kanssa kieliasioista on helppo keskustella.

– On vaikea kuvailla sitä outoa tunnetta, sillä enhän minä ole fyysisesti yksin tässä koulurakennuksessa, mutta hyvin usein tunnen itseni todella pieneksi ja yksinäiseksi työssäni, avaa Hallantie.

Ongelmana on myös ainainen materiaalin puute, mikä luo myös riittämättömyyden tunnetta.

Hallantie kokee olevansa itsensä suurin epäilijä: hän on ankara itselleen ja epäilee usein omaa osaamistaan.

– Käytänköhän oikeanlaista kieltä lasten kanssa? Mitä jos olen opettajana aivan huono? Miksi juuri minä olen tässä työssä? Entä onko aivan oikein, että suomalaisena olen vähemmistökielen opettajan roolissa, pohtii Hallantie.

Lapsille omankielinen kouluympäristö on arvokasta

Puolessatoista vuodessa Hallantie löysi oman tapansa opettaa. Kouluelämä ja opetus ovat kehittyneet paljon nykyaikana. Lapset opiskelevat yhdessä ja saamen luokkaan kuuluu myös saamelaiskulttuuriin pohjautuvat asiat.

Koululuokasta kuljetaan paljon luonnossa ja metsässä. Samassa pihapiirissä toimii myös kielipesä, jonka kanssa yhteistyötä tehdään paljon.

Hallantie iloitsee, sillä lähivuosina hänen opetukseen on tulossa lisää lapsia opiskelemaan koltansaamea. Lapset ovat hänelle suurin ylpeyden aihe.

– Heistä näkee joka päivä oppimisen ilon: he ovat innokkaita, eläväisiä ja kekseliäitä. He kyselevät paljon ja haluavat ottaa itse selvää asioista, kertoo Hallantie.

Jollain lailla oppiminen tuo opettajan harteille myös painetta: hänen vastuullaan on koltansaamen opetus, kirjoittamisen ja lukemisen oppiminen.

Ne ovat isoja asioita kielelle, joka on yhä tänäkin päivänä vaarallisesti uhanalainen.

Oppilaat myös ovat ymmärtäneet kielen tärkeyden.

– Iloitsen todella paljon, kun lapset haluavat tietää uusia sanoja koltansaameksi, hymyilee Hallantie.

Niinä päivinä kun opettajan huolet painavat, on Hallantie huomannut, kuinka koulupäivien jälkeen ne raskaimmatkin tunteet ovat hävinneet.

– Lapset ovat tämän kielen ja kansan tulevaisuus ja siksi meidän tulee jatkaa eteenpäin, painottaa Hallantie.

Kun toimittaja kysyy lapsilta, mikä on se paras juttu koulumaailmassa, he vastaavat yhteenääneen.

– Mättjummuš. Oppiminen.