Suomessa parisuhdeväkivaltaa on pitkään pidetty yksityisasiana, ja osa pitää sitä yhä sellaisena.

Sosiaalipolitiikan professori Marita Husson mukaan moni kokee väkivallasta puhumisen yhä kiusalliseksi ja monille sen tunnustaminen omassa elämässä on kivuliasta ja häpeällistä.

Husso on tutkinut väkivaltaa 1990-luvulta saakka.

– Moni ajattelee yhä, että se on yksityisasia, vaikka kyse on laajasta, globaalista ongelmasta, Husso sanoo.

Yle julkaisi maanantaina laajan artikkelin siitä, millaista on suomalainen parisuhdeväkivalta. Juttua varten Yle kävi läpi 2 936 pahoinpitelytuomiota vuosilta 2022 ja 2023 kaikista käräjäoikeuksista.

Selvitys näyttää, kuinka parisuhdeväkivalta on sukupuolittunutta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä. Lähes 60 prosenttia nuorista naisista on kokenut jotain parisuhdeväkivallan muotoa.

Siihen, miksi parisuhdeväkivaltaa on paljon, on useita syitä, eikä vastaus ole yksiselitteinen.

Tässä jutussa avaamme, miksi niin moni suomalainen satuttaa kumppaniaan.

Väkivallasta ei kysytä

Häpeä, pelko ja epävarmuus siitä, saako apua, estävät monia hakemasta apua tai kertomasta kokemuksistaan.

Husson mukaan väkivaltaa ei systemaattisesti seulota tai kysytä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ammattilaiset voivat kokea asian hankalaksi ja pelkäävät puuttua vaikeisiin tilanteisiin, eikä siihen aina saada koulutusta.

Vaikka laki ja asetukset velvoittavat hyvinvointialueita ja palvelujärjestelmiä kehittämään väkivaltaan puuttumista, Husson mukaan käytäntö laahaa perässä.

– Meiltä puuttuu rutiini puheeksi ottamisesta. Väkivallasta ei osata eikä uskalleta kysyä. Husso sanoo.

Ammattilaisella pitäisi myös olla suunnitelma etenemisestä, jos asiakas kertoo väkivallasta.

Hän muistuttaa, ettei väkivaltaan puuttuminen ole vain viranomaisten tehtävä.

– On meidän jokaisen vastuulla puuttua väkivaltaan ja kysyä siitä, jos herää huoli.

”Pojat on poikia”

Parisuhdeväkivalta on Suomessa vahvasti sukupuolittunutta: suurin osa tekijöistä on miehiä ja uhreista naisia.

Husson mukaan sukupuolittuneen väkivallan taustalla vaikuttaa muun muassa perinteinen sukupuolisosialisaatio, jossa pojille ja miehille on sallittua ja jopa odotettua purkaa tunteita ja ratkaista konflikteja väkivallalla.

– Meillä on tiettyä pojat on poikia -tyyppistä asennetta. Siihen on tärkeää puuttua, koska se ylläpitää haitallisia sukupuolirooleja ja oikeuttaa poikien ja miesten väkivaltaista käyttäytymistä.

Husso on viime vuosina tutkinut digitaalista väkivaltaa ja johtanut hanketta, joka käsittelee digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen vaikeutta.

Husson mukaan viime vuosina suomalaisessa keskustelussa ja erityisesti somessa on nähty huolestuttavaa naisvihamielisyyden ja vastakkainasettelun kasvua.

Hän sanoo, että naisiin kohdistuvan väkivallan oikeutusta ja uhrien syyllistämistä esiintyy paljon – jopa poliittisessa keskustelussa ja mediassa.

– On esimerkiksi somevaikuttajia, kuten Andrew Tate, jotka levittävät naisvihamielistä asennetta ja kylvävät vastakkainasettelua sukupuolten välillä.

Husson mukaan tällainen asenneilmapiiri vaikeuttaa avun saamista ja ylläpitää väkivallan jatkumista.

Isältä pojalle, äidiltä tyttärelle

Yksi syy parisuhdeväkivallan yleisyyteen on ylisukupolvisuus.

Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa väkivalta on osa arkea, hän voi todennäköisemmin käyttää väkivaltaa omissa suhteissaan aikuisena.

– Kyse ei ole biologisesta periytymisestä, vaan opituista ja sisäistetyistä tavoista ja asenteista, jotka voivat siirtyä tiedostamattomasti tai tiedostetusti sukupolvelta toiselle.

Husson mukaan myös pienemmillä yhteisöillä, kuten päihdepiireissä tai joissakin uskonnollisissa ryhmissä, voi olla omia sääntöjä, jotka vaikuttavat väkivallan hyväksyttävyyteen.

Parisuhdeväkivaltaan on myös ratkaisuja, Husso muistuttaa.

Avaintekijöitä ovat Husson mukaan tietoisuuden lisääminen, koulutuksen parantaminen, systemaattinen puheeksi ottaminen ja yhteiskunnallinen asennemuutos.

Kuuntele alta Koko Suomen radiolähetyksestä, millaista suomalainen parisuhdeväkivalta on.