Poikkeuksellisen paljon kritiikkiä kerännyt hankintalain uudistus etenee eduskuntaan monien vauhdikkaiden käänteiden jälkeen.

Työministeri Matias Marttinen (kok.) myöntää, että kyseessä on ollut poikkeuksellisen laaja ja vaativa lakihanke.

Ministeri kommentoi asiaa tänään medialle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Viime viikolla vastaava tiedotustilaisuus peruttiin alle tunti ennen kuin sen piti alkaa. Aikalisä otettiin oikeuskanslerin pyynnöstä.

– Tavoite on lisätä kilpailua ja vapaata markkinataloutta Suomeen, ja uskon, että näihin tavoitteisiin tullaan pääsemään.

Marttisen mukaan jostain inhouse-yhtiöistä on tullut markkinahäiriköitä ja pelisääntöjä tarvitaan.

– Monet kunnat ovat saattaneet hankkia hyvin pieniä omistusosuuksia ja pyrkineet kiertämään hankintalainsäädäntöä. Kunnilla ja kaupungeilla on vastaisuudessakin mahdollisuus hyödyntää inhouse-yhtiöitään, kun reunaehdot täyttyvät.

Esitys on ollut vastatuulessa jo ennen viimeviikkoista käännettä. Laki oli tarkoitus antaa eduskunnalle jo paljon aiemmin, mutta sen valmistelu on pitkittynyt.

Lakimuutoksista annettiin viime vuoden alussa järjestetyllä lausuntokierroksella yli 600 lausuntoa. Kritiikkiä esittivät kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi muun muassa monet ministeriöt ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Ministeri ei niele väitettä siitä, että lain valmistelussa olisi ollut mitään sekavaa tai poikkeuksellista. Hänen mukaansa on selvää, että iso hanke herättää kentällä ”monenlaisia tuntoja”.

– Onko tämä ollut sekavaa? Kyse on poikkeuksellisen laajasta ja vaikeasta kokonaisuudesta, jota on pitkään valmisteltu ministeriössä, ja hanke on käynyt läpi aivan normaalin lainsäädännön valmisteluprosessin. Minä näen, että kokonaisuus on saatu hyvin tasapainoisesti vietyä päätöksentekoon.

Ministeri vakuuttaa, että oikeuskanslerin palaute on kuultu

Ennen viimeviikkoista lykkäystä käydystä, oikeuskanslerin ja työministeriön välisestä viestinvaihdosta ilmenee, että hallituksen esityksessä oli viitattu oikeuskanslerin lausuntoon, jota ei ollut olemassa.

Marttinen ei katso, että olemattomaan lausuntoon viittaaminen kielisi lain heikosta valmistelusta.

– Kun puhutaan satojen sivujen valmistelutyöstä, niin ainahan virheitä voi sattua. Sitten ne korjataan.

Oikeuskansleri havaitsi esityksessä olemattoman lausunnon lisäksi muitakin puutteita. Oikeuskanslerin sähköpostitse toimittamien korjausehdotuksien mukaan esityksessä ei oltu perusteltu riittävällä tavalla muun muassa sitä, miksi ministeriö katsoo, että laista ei tarvitse pyytää eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Marttisen mukaan palaute on otettu huomioon ja muutoksia tehty.

Työ- ja elinkeinoministeriö ei arvioi, että lakimuutokset uhkaisivat esimerkiksi kuntien itsehallintoa ”kohtuuttomasti”.

Lakiesitykseen on kuitenkin nyt kirjattu, että pidetään suotavana, että perustuslakivaliokunta ottaisi esitykseen kantaa.

– Eduskunta päättää miten asia käsitellään, ja perustuslakivaliokunnalla on mahdollisuus ottaa asia käsittelyyn.

Oikeuskansleri penäsi huomioissaan perusteluja myös lain kritisoiduimmalle osalle eli 10 prosentin vähimmäisomistusosuudelle. Rajaa on perusteltu hallitusohjelmakirjauksella.

Kymmenen prosentin peruste tulee ennen kaikkea hallitusohjelman kautta, ministeri toteaa edelleen. Hän painottaa rajauksen olevan sellainen, että omistajat käyttävät yhtiössä todellista päätäntävaltaa.

Kysymykseen siitä, löytyykö hallitusneuvotteluissa päätetyn omistusrajan tueksi esimerkiksi tarkkoja laskelmia tai arvioita, Marttinen ei suoraan vastaa.

Hallituksen esityksessä todetaan, että prosenttirajalle tarkasteltiin myös vaihtoehtoisia malleja, jotta ”lyhyen aikavälin negatiivisia vaikutuksia pystyttäisiin pienentämään”. Yhdenmukaista prosenttirajaa pidettiin kuitenkin selkeimpänä keinona.

Esityksen mukaan esillä oli myös omistusrajan asettaminen vielä korkeammalle, jopa 20 prosenttiin. Pienemmän, viiden prosenttiyksikön rajan taas ei katsottu olevan riittävä ”muuttamaan sidosyksikkörakenteita” tavalla, joka edistäisi hallitusohjelman tavoitetta kilpailun lisäämisestä ja markkinoiden toimivuuden parantamisesta.

Omistusrajaa ei sovellettaisi sidosyksiköihin, jotka on perustettu tuottamaan yksinomaan tiettyä lakisääteistä palvelua. Tällaisten yhtiöiden kautta kunnat hankkivat nykyisin esimerkiksi kirjastopalveluja.

Vähimmäisomistusrajaa ei tultaisi soveltamaan myöskään jätehuoltoyhtiöihin tai vesihuoltoon.

Marttisen mukaan rajauksiin päädyttiin, koska arvioitiin ettei esimerkiksi jätehuollossa olisi saavutettavissa sellaista hyötyä, että sääntely olisi syytä ulottaa niihin.

Jäte- ja vesihuolto rajattiin esityksen ulkopuolelle vasta lausuntokierroksen jälkeen. Ennen kuin muutoksesta kerrottiin julkisuuteen, jäteyhtiöt ehtivät jo kannella uudistuksesta EU-komissiolle.

– Kun katsotaan muita sektoreita, sieltä löytyy paljon yrityksiä, paljon kilpailua ja potentiaalia tehostaa julkisia hankintoja. Sitä kautta sitten saadaan myös säästöjä suomalaisille veronmaksajille.

Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain noin 38 miljardia euroa.

Mahdollisten säästöjen syntymistä joudutaan kuitenkin odottamaan. Alkuvaiheessa muutoksista aiheutuu julkiselle sektorille lisämenoja, ja sen myöntää myös ministeri Marttinen.

Vähimmäisomistusvaatimuksen osalta hallituksen esityksen karkean arvion mukaan puhutaan yli 400 miljoonan muutoskustannuksista. Tämän lisäksi lisäkuluja kertyy hankintojen valmistelusta eli uudelleenkilpailutuksesta, markkinakartoituksista ja kilpailutusten lisääntymisestä.

Uudistuksen arvioidaan maksavan itsensä takaisin 8–14 vuoden aikana. Arvioihin liittyy epävarmuutta, esityksessä todetaan.

Hallituksen esityksessä arvio kilpailun lisäämisellä saatavista tulevista säästöistä vaihtelee 61 miljoonasta 139 miljoonaan.

Ministeri on kuitenkin vakuuttunut siitä, että pitkällä aikavälillä kilpailun lisääntymisellä saadaan aikaan isot säästöt. Hän puhuu sadoista miljoonista.

– En halua mennä yksityiskohtiin. Numerot ovat aina vaarallisia politiikassa.