Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan raportin mukaan julkisen talouden kannalta riittävän työvoiman turvaaminen vaatisi noin 44 000 hengen vuosittaista nettomaahanmuuttoa.

Muutos olisi suuri, sillä pitkän aikavälin ennusteet vuotuisesta nettomaahanmuutosta vaihtelevat 40 000 ja 15 000 välillä.

– Se on erittäin haastava tavoite, sanoo tutkimusjohtaja Antti Kauhanen Etlasta.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna maahanmuuttajia oli 34 852 enemmän kuin maasta muuttaneita. Eli nettomaahanmuutto oli liki 35 000.

Erityisesti työperäisen maahanmuuton lisääminen vahvistaa talouskasvua ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.

Raportin keskeinen viesti on selvä: oikein kohdennetulla politiikalla maahanmuutto voi tukea työvoiman saatavuutta, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä myös pitkällä aikavälillä.

Positiiviset talousvaikutukset eivät synny automaattisesti. Ne vaativat päätöksiä, joilla uusia tulijoita tuetaan, koulutetaan ja integroidaan tehokkaasti.

Etlan raportti korostaa, että maahanmuuton roolia tulisikin tarkastella lyhyen aikavälin budjettivaikutusten lisäksi strategisesti pitkällä aikavälillä.

Asenteet jarruna

Suomi ei ole ongelmansa kanssa yksin. Samat haasteet ovat lähes kaikilla muilla Euroopan mailla. Työvoimaa tarvitaan lisää ja paljon.

– Monet muut maat myös haluavat samalla tavalla houkutella lisää ulkomaista työvoimaa. Suomi kilpailee tässä muiden maiden kanssa, Kauhanen sanoo.

Kauhasen mukaan Suomi saa hyvät pisteet OECD:n indeksistä, jolla mitataan sitä, kuinka houkuttelevia eri maat ovat kansainvälisille osaajille. Silti Suomella on merkittäviä haasteita.

Keskeiset ongelmat liittyvät tuloihin ja veroihin sekä siihen, miten yhteiskunta ottaa uudet jäsenet vastaan.

– Meillä työperäisille maahanmuuttajille jää tuloista vähemmän käteen kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Se, kuinka yhteiskunta ottaa uudet jäsenet vastaan, on raportin mukaan merkittävä tekijä.

– Suomi ei ole hirveän avoin maa maahanmuuttajia kohtaan, ja tämä on se keskeinen haaste, koska sitä ei ole helppo muuttaa lyhyellä aikavälillä, Kauhanen toteaa.

Työperäinen maahanmuutto vahvistaa nopeasti taloutta

Etlan raportti osoittaa, että maahanmuuton vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, millä perusteella ihmiset muuttavat Suomeen.

– Ei voida sinänsä puhua maahanmuuton kustannuksista tai vaikutuksista, koska ne riippuvat siitä, ketä tänne tulee ja miten Suomi tukee maahanmuuttajia, Kauhanen sanoo.

Tutkimukset sekä Suomessa että Ruotsissa osoittavat selkeästi, että työperäinen maahanmuutto johtaa hyvin nopeasti positiivisiin talousvaikutuksiin.

Suomeen saapuvat erityisasiantuntijat työllistyvät nopeasti, ja sillä on heti vaikutusta julkiseen talouteen. Heidän mukanaan tuomansa erikoisosaaminen ja innovointikyky vahvistavat yritysten tuottavuutta ja työmarkkinoiden dynamiikkaa.

Sen sijaan humanitaarisista syistä ja perhesiteen perusteella Suomeen muuttaneilla työllistymispolku on huomattavasti hitaampi.

– Humanitäärisin perustein tuleva maahanmuutto on aluksi taloudellisesti raskaampaa, joskin negatiiviset talousvaikutukset pienenevät huomattavasti ajan kuluessa, Kauhanen toteaa.

Kotouttaminen ratkaisee

Kotouttamispolitiikka vaikuttaa raportin mukaan keskeisesti siihen, onko maahanmuutolla myönteisiä talousvaikutuksia vai ei.

– Kohtuullisen halvoilla toimenpiteillä voidaan saada todella merkittäviä työllisyyttä lisääviä vaikutuksia.

Suomessa vuonna 1999 käyttöön otettu yksilöllinen kotoutumissuunnitelma on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Tutkimukset osoittavat, että siihen osallistuminen nosti maahanmuuttajien työtuloja ja vähensi maksettuja sosiaalietuuksia.

– Kielikoulutus, työnhakukoulutus ja tuettu työ. Ne ovat perusasioita, joita me muutenkin teemme, mutta näihin panostamisella on erittäin positiiviset vaikutukset, Kauhanen kertoo.

Varhainen kielikoulutus, osaamisen tunnistaminen ja nopea työllistyminen vähentävät riippuvuutta tulonsiirroista ja tuottavat hyötyjä myös seuraavalle sukupolvelle. Tutkimustulosten perusteella vanhempien osallistuminen kotouttamisohjelmiin pidentää myös lasten koulutuspolkuja ja parantaa heidän tulevaisuuden ansiotulojaan.

”Julkistalouden laskelmat eivät kerro olennaisinta”

Yhteiskunnallisessa keskustelussa maahanmuutosta puhutaan usein kustannusten kautta.

Julkistalouden maahanmuuttoa koskevat laskelmat saavat paljon huomiota, mutta ne antavat Kauhasen mukaan talousvaikutuksista vajaan kuvan.

– Ne eivät kerro sitä olennaista asiaa, jonka me haluaisimme tietää, eli miten maahanmuutto laajemmin vaikuttaa Suomen talouteen.

Laskelmat perustuvat merkittäviltä osin myös oletuksiin, joita on Kauhasen mukaan vaikea arvioida.

Miksi keskustelu sitten keskittyy niin paljon kustannuksiin?

– Se johtuu varmasti osin poliittisesta tilanteesta, mutta osin siitä, että julkistaloudellisia laskelmia on verrattain helppo tehdä verrattuna siihen, että tehdään tutkimuksia siitä, miten maahanmuutto vaikuttaa innovaatioihin. Se on huomattavasti haastavampaa mallintaa, Kauhanen sanoo.

Lyhyen aikavälin budjettilaskelmista jäävät pois esimerkiksi maahanmuuton vaikutukset tuottavuuteen, innovaatioihin tai vientiin. Näistä positiivisista vaikutuksista on Kauhasen mukaan Suomessakin näyttöä.

– Innovaatio syntyy yleensä siitä, kun yhdistellään erilaista osaamista. Tätä maahanmuutto nimenomaan meille tarjoaa, sanoo Kauhanen.

Raportissa käsitellyt suomalaistutkimukset osoittavat myös, että ensimmäisen ulkomaalaistaustaisen työntekijän palkkaaminen lisää yritysten kokonaisvientiä, kasvattaa todennäköisyyttä viedä tuotteita työntekijän kotimaahan, ja laajentaa kaiken lisäksi vientituotteiden valikoimaa.

Jutun kommentointi suljettu etuajassa moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.

Oikaisu 23.3. kello 12:10 Otsikossa, ingressissä ja jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Suomen pitäisi kolminkertaistaa nettomaahanmuutto, jotta riittävän työvoiman saanti turvataan tulevina vuosina. Todellisuudessa riittävä työvoima turvataan kasvattamalla nettomaahanmuuttoa reilulla neljänneksellä viime vuoteen verrattuna. Juttuun lisätty myös tieto siitä, miten ukrainalaiset ovat aiheuttaneet viime vuosina poikkeuksen maahanmuuton tilastoissa.